Keikkaraportti: Mikael Saaren levynjulkaisukonsertti Lahdessa

Tätä päivää olen odottanut koko kevään kuin kuuta nousevaa, ajattelin kun perjantai 6. toukokuuta koitti. Silloin nimittäin niin suomalaisten kuin ulkomaalaisten euroviisufanien suosiosta nauttiva ja tämän maan taatusti taitavampiin muusikkoihin lukeutuva Mikael Saari julkaisi debyyttialbuminsa The Grand Letdown. Mikael Saari juhlisti tätä suurella levynjulkaisukonsertilla Lahden kaupunginteatterin Eero-näyttämöllä. Levyllä kuullaan Mikaelin itse sanoittamia ja säveltämiä biisejä, joista kaksi on täysin kokonaan instrumentaaleja. Levyltä löytyy myös yksi coveri Queenilta.

Albumi on levy-yhtiönsä nimensä mukaisesta täysin Luomusicia ja varsinaista käsityötä, mikä on melkoisen harvinaista nykypäivänä. Arvostan tätä todella paljon ja se tekee levystä vielä erityislaatuisemman. Oma levy on ollut Mikaelille itselleen aina unelmana, joka toteutui viimein yli kolmen vuoden työn jälkeen. Aiemmin Mikael on tehnyt lähinnä bändien kanssa omaa musiikkia, jota ei kuitenkaan oikein löydy mistään.

Mikael huokaisee helpotuksesta, että levy on nyt ulkona, sillä sen eteen ei voi enää tehdä mitään. Mikael tuo esiin erityisesti levyn tuottajan ja Luomusicin perustajan Kai Poutasen panoksen ja hänen suuren työnsä levyn eteen. Mikael antoi myös isot kiitoksensa levyllä soittaneelle bändille, johon kuuluivat muun muassa pianisti Anu Silvasti, Lumos-jousikvartetti ja monia muita lahtelaisia ammattimuusikoita, joista osa soitti myös konsertin kokoonpanossa.

Tämän taitavan porukan käsissä syntyi The Grand Letdown, mikä sinänsä kuulostaa ironiselta, sillä levyn nimi ei mitenkään enteile sen laadullista sisältöä. Puhumattakaan huikeasta konsertista, joka oli todellinen elämys sanan varsinaisessa merkityksessä. Siellä kuultiin kaikki Mikaelin uuden albumin kappaleet ja joitakin covereita, kuten esimerkiksi Jarkko Martikaisen Myrsky, Queenin Under Pressure sekä Hectorin Yhtenä Iltana.

13162384_10204719887351848_731172449_n

Konsertti oli odotetusti loppuunmyyty. Yleisö eli erittäin vahvasti mukana ja joukosta kuului myös liikuttuneita niiskutuksia. Mutta niinhän se on, kun artisti on tarpeeksi osaava, hänellä on tällöin kyky ottaa yleisönsä haltuun, saada heidät aidosti tuntemaan ja uskaltamaan myös näyttämään se muille avoimesti. Ja koska Mikael on monilahjakkuus, hän ei ainoastaan vain osannut sytyttää yleisöänsä laulullansa ja hurmaavalla olemuksellansa, vaan myös soitti loistavasti kitaraa ja pianoa. Eikä saa unohtaa erittäin varmasti ja hienosti soittanutta bändiä, joka teki kappaleille todella ansaitsemaansa oikeutta. Tuntui, että ne heräsivät vielä vahvemmin eloon, sillä Mikaelilla on erityinen taito puhaltaa kappaleisiin aivan uudenlaista puhtia livenä.

Välispiikit olivat huumorilla höystettyjä ja Mikaelin tapaan lämpimän vaatimattomia. Monilahjakkuuden ja karismaattisuuden lisäksi minusta on myös erityisen vaikuttavaa, miten Mikael tunsi niin vahvasti laulaessaan. Sen huomasi jo Uuden Musiikin Kilpailun On It Goes -vedossa, kuten tässäkin konsertissa. Tuntui, että hänen laulunsa ja tulkintansa tulivat suoraan sydämestä, eikä hän esittänyt mitään lavalla. Sellaista taitoa ei ihan jokaisella laulajalla ole. Sen takia minun olikin välillä vaikea istua penkissä, sillä Mikaelin huikeat vedot tulivat niin ihon alle, että sisälläni vellovaa tunnemyrskyn määrää oli vaikea pitää kurissa. Mutta se on vain hyvä asia. Mikaelin musiikkikaan ei nimittäin ole mitään keveää poppia, vaan täynnä viiltäviä tarinoita rikkinäisestä rakkaudesta ja päättyneistä parisuhteista, mihin albumin nimikin viittaa.

Mikael itse kommentoi levynsä teemaa, että elämä on vain välillä sellaista ja levyllä kuuluu “ranteet auki” -meininki, mutta sieltä löytyy myös positiivisia valonpilkahduksia. Ihailen kovasti hänen rohkeaa valintansa kulkea omaa polkuansa ja tehdä omanlaistansa musiikkia, eikä roikkua suuren levy-yhtiön talutusnuorassa ja tehdä suosion takia suuriin massoihin vetoavaa bilemusiikkia. Sen sijaan levy sisältää tunteellista maalailua, hieman rokahtaviakin säyvjä ja ehkä joidenkin yllätytykseksi myös folk-henkistä musiikkia. Esimerkiksi omassa suosikissani You Shall Be My Wifessa voi kuulla irlantilaisia folk-soundeja, kun taas Mikaelin oma henkilökohtainen lemppari She’s Gone menee jopa progerockin puolelle.

13187626_10204719890271921_1915200565_n

Mikael toi esiin, että hän tietää kyllä, ettei hänen musiikkinsa ole sellaista, jota soitettaisiin radiokanavien top-listoilla, vaikka hän tavoitteleekin sitä. Mikaelia on kyllä pyydetty suurempien levy-yhtiöiden leipiin, mutta hänen olisi täytynyt vaihtaa laulukieli suomeksi ja hän kieltäytyi tämän takia tarjouksesta. Rohkeaa ellen sanoisi. Mikael haluaa pitäytyä englannin kielessä, mutta häntä kiinnostaisi myös kokeilla laulaa ruotsiksi ja äitinsä perheen äidinkielellä viroksi, vaikkei varsinaisesti itse näitä kieliä osaakaan. Näemmekö siis mahdollisesti Mikael Saaren edustamassa vielä Suomea vironkielisellä kappaleella? Se olisi kieltämättä hienoa, mutta Mikael tuskin aikoo enää osallistua Uuden Musiikin Kilpailuun muuta kuin mahdollisesti säveltäjänä.

Mikael kertoi olevansa iloinen UMK:n tuomasta positiivisesta nosteesta ja saamistaan uusista mahdollisuuksista. Hän esimerkiksi pääsi mukaan tämän kevään UIT:n Soitellen Soteen! -revyyseen. Sen lisäksi Mikaelin voi nähdä nyt syksyllä Turussa Rock of Ages -musikaalissa ja tietysti myös keikkojen parissa, joita suosittelen enemmän kuin lämpimästi käydä katsomassa. Levynjulkaisukonsertti oli jo nimittäin todellinen taidonnäyte siitä, mihin tämä artisti oikein pystyy. Koen suurta ylpeyttä Mikaelin ja koko hänen ahkeran tiiminsä puolesta. Minulle on iso kunnia, että sain vetää helmikuussa Mikaelin sosiaalisen median kampanjaa. Nykyään saan ylläpitää tämän taitavan artistin fanisivuja yhdessä mahtavien Mirka Karoliina Tupakan ja Niina Mäenpään kanssa ja olla kannustamassa Mikaelia eteenpäin urallaan. Meillä on nimittäin tässä todellinen tähti, joka on enemmän kuin ansainnut kaiken suitsutuksen. Mikaelille ovat kaikki ovet avoinna maailmaan.

Rakkaudella, Olivia Kurki

13153269_10204719894912037_271050471_n

Teksti ja kuvat: Olivia Kurki