Hyvää uutta vuotta!

Uutta viisuvuotta, nimittäin. Sillä tästä se vähitellen alkaa, viisuvuosi 2017. Yleensä tähän aikaan vuodesta tuntuu siltä, että ainuttakaan viisua ei haluaisi kuulla, mutta viimeistään parissa päivässä tunne menee ohi, kun aletaan ensin odottaa päivämäärien ja kisakaupungin vahvistumista, sitten ilmoituksia ensimmäisistä artistivalinnoista, ja kohta onkin jo vuoden loppupuoli ja ensimmäiset kansalliset karsinnat täydessä vauhdissa.

13238953_10153650652941586_3618402214661566670_nViisuviikot olivat täynnä toimintaa. Klubillakin viihdyin joka ilta lukuunottamatta yhtä, jonka jätin taktisesti väliin jaksaakseni seuraavan aamun OGAE Internationalin toimihenkilökokoukseen. Siellä muun muassa otettiin kansainväliseen viisuklubiperheeseen uusia jäseniä, sattumoisin mukaanlukien muuan OGAE Ukraina, ja suunniteltiin tulevaisuutta. Itselleni kokous oli ensimmäinen laatuaan, ja oli perin kiinnostavaa nähdä konkreettisesti, kuinka kansainvälistä faniyhteisöä pyöritetään, sekä tavata eri maiden edustajia.

Kunhan tästä pääsen takaisin kotiin, muutaman päivän lepuuttanen korviani eurobeatilla ja K-popilla, mutta sen jälkeen viisut päässevät takaisin soittolistoille. Tosin joitakin jo valmiiksi puhkikuluneita ikihittejä, jotka Euroclubillakin soivat vähintään viidesti illassa, en ihan heti aio vapaaehtoisesti kuunnella. Yksi näistä on Kyproksen La La Love, joka oli ihan hyvä biisi ensimmäiset sata kertaa mutta joka edelleen soi ihan kotimaisillakin klubeilla.

13179036_10153571065796629_2500705431336961651_nNiin ikään ensimmäistä kertaa olin päivystämässä lehdistökeskuksen fani-infotiskillä. Ko. palvelun funktio on (yrittää) vastata toimittajien ja fanien kysymyksiin sekä pyörittää semifinaalien ja finaalin tulosäänestyksiä, joissa akkreditoidut persoonat voivat ennustaa, miten kunakin iltana on käyvä. Tiskillä oli yllättävänkin hauskaa ja seura mitä erinomaisinta, mistä kiitos kanssahallituslaisille. Päivystäjiä oli pyydetty tuomaan muassaan oman maansa tyypillisiä karkkeja, joten ulkomaanelävät saivat sitten maistella Marianneja, hopeatoffeeta ja lakritsia. Kahden jälkimmäisen kohdalla reaktiot jakaantuivat aika lailla tasan positiivisiin ja negatiivisiin.

Mitä itse tuloksiin tulee, olen henkilökohtaisesti erittäin tyytyväinen. Olin jo Ukrainan karsinnassa sitä mieltä, että Jamalan täytyy tulla valituksi, ja todella pienestä se lopulta olikin kiinni. Äänestin Ukrainaa finaalissa, samoin kuin Mikael Saarta UMK:ssa, vaikka kummankaan kappaletta en ole tainnut kertaakaan vapaaehtoisesti kuunnella, koska olin sitä mieltä, että niiden kuuluu voittaa. Sen sijaan Venäjän, joka oli kappaleena koko vuoden kakkossuosikkini heti Kroatian jälkeen, voittoon olisin ollut pettynyt. Kerrassaan ironista! Viisuissa on selvästikin kyse paljon muustakin kuin pelkästä pop-musiikista.

On kiinnostavaa nähdä, millaiset viisut Ukraina järjestää. Varasin jo hotellin paristakin kaupungista. Viisukrapula taisikin mennä ohi – joko saa lähteä?

teksti ja kuvat: Tero Aalto