Aina Mun Pitää!! Kitkeriä faneja?

Pertti Kurikan Nimipäivien tie tämän vuoden Euroviisuissa katkesi siis tiistai-iltana. ”Aina Mun Pitää” ei ollut fanisuosikki eikä myöskään Euroopan suosikki. Mutta se että Pertti Kurikan Nimipäivät osallistui Euroviisuihin, oli jo sinänsä voitto sekä bändille, Suomelle että Euroviisuille. Tänä vuonna kilpailuun tuotiin uusi musiikkigenre ja PKN:n osallistuminen Euroviisuihin lisäsi kilpailun moninaisuutta ja omalta osaltaan he toteuttivat tämän vuoden slogania ”Building Bridges”. Biisi ei vain ollut hyvä.

Sillanrakentajina toimivat myös sadat suomalaiset euroviisufanit, vaikka kappale ei fanisuosikki ollutkaan niin fanit tukivat Pertti Kurikan Nimipäiviä koko matkan ajan. Tiistai-illan semifinaalissa nähtiin varmasti ennätysmäärä Suomen lippuja ja sekä suomalaiset että ulkomaalaiset fanit tukivat voimakkaasti bändin esitystä.


Itse areenalla olleena ja tunnelman kokeneena voinkin vain ihmetellä Suomen tärkeimmän sanomalehden kannanottoa fanikulttuuriin. Toimittaja Laura Friman kirjoitti Suomesta kotisohvaltaan ilmeisesti aamuyön tunteina kummallisen kannanoton euroviisufaniuteen ja koko kilpailuun.

Lauran mielestä Euroviisut ovat suurinta tuskaa mitä televisiosta voi tulla: ”Olen ollut tämän viikon aika rasittava – mutta en sentään niin rasittava kuin Eurovision-laulukilpailu, joka on suunnilleen kamalinta, mitä televisiosta voi katsella.” (HS 21.5.) Toimittaja Frimanille voisin antaa neuvon että meillä Suomessa on nykyään useampi kuin yksi tv-kanava ja kodissa kaukosäädin, jos ei halua jotain tiettyä ohjelmaa katsoa. Sadoille tuhansille suomalaisille ei Euroviisut ihan samaa tuskaa ole koska vuodesta toiseen se on yksi katsotuimpia televisiolähetyksiä myös Suomessa.

Myös faneista Laura Frimanilla on erikoinen käsitys: ”Pahempaa kuin itse kilpailu ovat vain sen fanit. Viisuhullut ovat harvinaisen kitkerää ja huumorintajutonta sakkia. He hehkuttavat kilpailun villiä, karnevalistista henkeä, mutta liberaalius on puhtaasti näennäistä: osallistujien irrottelu saa todellisuudessa tapahtua vain viisujengin rajaamalla, ahdistavan kapealla sektorilla.” (HS 21.5.).

En usko että minkään muun harrastuksen fanit olisivat iloisempia, avoimempia ja suvaitsevaisempia kuin euroviisufanit ovat.  Omaa maata kannustetaan vaikkei kappaleesta pidetäkään, eri maiden fanit hyväksyvät jokaisen sellaisena kuin henkilö on riippumatta siitä minkälaisen kappaleen maa on lähettänyt, mitä uskontokuntaa henkilö edustaa tai minkälaiset mielipiteet hän esittää.

Euroviisuklubi tarjoaa mielellään Helsingin Sanomille ja Laura Frimanille ensi vuonna fanilippupaketin jotta meidän tärkein sanomalehti saa toimittajan paikanpäälle kertomaan tunnelmista ja siitä mitä euroviisufanitus on. Juttua ei tarvitse silloin kirjoittaa kotisohvalla.

Keskiviikkoiltana fanit kokoontuivat OGAE Internationalin järjestämiin bileisiin ja Euro Fan Cafe olikin viimeistä paikkaa myöten täynnä. Fanit eri maista tapasivat toisiaan, kappaleita arvioitiin ja vertailtiin. Euroviisudisko jatkui pitkälle aamuyöhön ja tässä olisi ollut Helsingin Sanomille myös yksi hyvä paikka katsoa mitä Euroviisujen fanikulttuuri todellisuudessa on. Laura Frimanin sanoja lainaten, laajalla sektorilla fanit ovat liberaaleja, huumorintajuisia ja ei-kitkeriä. Yhtä paljon naurua ja positiivisuutta en vähään aikaa ole missään tapahtumassa kokenut. Onnea vielä kerran Pertti Kurikan Nimipäiville suorituksesta ja ensi kerralla vaan parempi kappale mukaan.

Jouni Pihkakorpi
puheenjohtaja
Euroviisuklubi OGAE Finland ry