Tukholmasta Tukholmaan

Tukholmasta Tukholmaan – 16 vuotta euroviisumatkoja
Päivämäärä 8.5.2000 on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Starttasin tuona ikimuistoisena toukokuisena maanantaina elämäni ensimmäiselle euroviisureissulle Tukholmaan. Tänä keväänä ympyrä tavallaan sulkeutuu. Sunnuntaina 8.5.2016 järjestetään Tukholman euroviisujen viralliset avajaiset kera punaisen maton. Tarkoitus on olla jälleen paikan päällä nauttimassa glamourintäyteisestä juhlatunnelmasta. Perinteinen viisukuume oirehtii lupaavasti, ja huomaan välillä kuopivani jo maata valmiina lähtöön. Vaikka lähden euroviisuihin jo 16. kertaa, jaksan edelleen aidosti innostua tulevasta viisumatkasta. Kerranhan täällä eletään!

Martti ja Nina Åström Tukholmassa 2000.16 vuotta sitten viisuaktiivit Max Mannola ja Heidi Ikäheimonen organisoivat kisamatkan suomalaisille viisufaneille. Punaisilla laivoilla matkasi pieni iloinen seurue hämmästelemään euroviisujen ihmeellistä maailmaa. Kakki taisivat olla ensikertalaisia eikä kenelläkään tainnut olla minkäänlaisia akkreditointeja. Siitäkin huolimatta Suomi-fanit saivat runsaasti kutsuja eri maiden järjestämiin bileisiin ja PR-tapahtumiin. Pääsimme myös Suomen Tukholman suurlähetystöön viettämään Suomi-iltaa, jonka päätähtenä loisti oma edustajamme Nina Åström. Tuo ilta on jäänyt mieleen pienimuotoisena, mutta varsin välittömänä ja lämminhenkisenä tilaisuutena. Täysin toisenlaista oli meno ja meininki Suomen edustajan ympärillä kuusi vuotta myöhemmin Ateenassa…

Kööpenhaminan 2001 euroviisut jäivät väliin, sillä liput Parkenin jalkapallostadionille loppuivat tuolloin kesken. Vuodesta 2002 lähtien tie on kuitenkin vienyt Lieksan miestä milloin minnekin. Tallinnaan porhallettiin kätevästi katamaraanilla, Riikaan linja-autolla leppoisasti körötellen. Valtavan suurelta tuntuneesta Istanbulista jäivät tunnetuimmat nähtävyydet näkemättä. Keskityimme oman seurueeni kanssa pääasiassa hengailemaan kisapaikalla ja Euroclubilla, joka tuolloin sijaitsi artistihotellin pohjakerroksessa. Pienessä diskossa ei ollut tungosta eikä ryysistä. Lähinnä siellä jamitteli Suomen pieni delegaatio omaa kivaa viettäen. T2TT.

Tuskin olisin koskaan käynyt Ukrainassa, ellei siellä olisi pidetty vuoden 2005 euroviisuja. Vihreä toukokuinen Kiova todella yllätti. Omista ennakkoasenteistani huolimatta siellä järjestettiin kaikin puolin onnistuneet kisat upeine avajaisineen. Ateena on tietenkin omalla tavallaan täysin oma lukunsa viisumatkojen kohteena. Se oli täyttä suomalaista ilotulitusta alusta loppuun saakka. Videopäiväkirjaan tallentuneet hetket finaalin pisteidenlaskusta kisahallin kuumuudessa nostattavat ihon edelleen kananlihalle. Suomalaisten fanien joukkohurmos Lordin voiton varmistettua ei unohdu koskaan.
Martti, Heidi Maijala ja Antti Salmela Helsingin euroviisuissa 2007.Kotioveltani lähimmät euroviisut pidettiin 531 kilometrin päässä isolla kirkolla Helsingissä. Kymmenen hektistä päivää tuli vietettyä välillä Kivikko–Pasila–Helsinki. Toivottavasti suomalaiset viisufanit pääsevät vielä jonain päivänä aistimaan kotikisojen tunnelmaa eivätkä vuoden 2007 euroviisut jää ainutlaatuiseksi tapahtumaksi rakkaan kotimaamme kamaralla. Jos oli Kiova aikanaan matkakohteena eksoottinen, niin voin sanoa samaa myös Belgradista ja ennen kaikkea Bakusta. Etenkään jälkimmäiseen kohteeseen en tunne minkäänlaista kaukokaipuuta. Näiden välissä tuli matkattua yöjunalla Moskovaan sekä lennettyä Osloon ja Düsseldorfiin.

Martti Heikkinen (vas.), Tomi Ala-Aho, Mikko Lehtiniemi, Heidi Maijala, Antti Salmela ja Jesse Thulin Dusseldorfin euroviisuissa 2011.Osa euroviisuillan loppuhuipennuksen viehätystä on ollut ajatus siitä, minne seuraavan toukokuun matka suuntautuu. Malmön ja Kööpenhaminan jälkeen oli virkistävää päästä vuosi sitten Wieniin. Vaikka olen käynyt useaan otteeseen Tukholmassa, minulla on siellä vielä monia kohteita näkemättä ja kokematta. Seilaan jälleen oikein hyvillä mielin kohti uusia viisuseikkailuja. Punaiset laivat ovat muuten tismalleen samat, joilla purjehdin niihin ensimmäisiin viisuihini 16 kevättä sitten.

Vuodet vierivät näillä kymmenillä yhä vinhempaa vauhtia. Ja vaikka ohimoilla välkähtää silloin tällöin hopeaa, haluan jatkossakin kokea euroviisut livenä. Se hetki, kun euroviisujen iki-ihana tunnari kajahtaa ilmoille, tuntuu edelleen syvällä sydämessä ja sielussa. Jos allekirjoittanut saisi valita itselleen mieluisan matkakohteen toukokuulle 2017, niin 62. euroviisut kajautettaisiin maassa, jonka symbolieläin on kukko.

Teksti ja kuvat: Martti Heikkinen