Näin minä fanitan: Olivia Kurki

Lahtelaistuneen Olivian mielestä euroviisuissa parasta ovat samanhenkiset ystävät.

Kerro itsestäsi: Mitä teet ja missä asut?15209224_10205959674585754_1726421207_n
Olen 20-vuotias, muutin elokuussa Askolasta Lahteen, jossa opiskelen nyt nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi.

Mistä viisuharrastuksesi alkoi?
Se alkoi tämän vuoden tammikuussa, kun innostuin seuraamaan UMK:a ja löysin Viisukuppilan. Olen siis ihan tuore viisuharrastelija, vaikka toki olen aiemmin seurannut finaalilähetyksiä mutten oikeastaan sen enempää. Olen aika ulalla vielä monesta jutusta, mutta onneksi minua on perehdytetty esimerkiksi aamuviiteen kestävillä viisumaratoneilla ja soitettu eri vuosien viisuja taustalla muistin virkistämiseksi. Tässä opitaan koko ajan lisää!

Miten viisuharrastuksesi näkyy kodissasi?
Minulla on Zoë-kukat korissa, jotka sain ylppärilahjaksi. Muutamia viisuartistien levyjä, sinkkuja ja nimmareita löytyy hyllystä. Ja hyllyni päällä on kiitostaulu, jonka Mikael Saari ja hänen tuottajansa Kai Poutanen antoivat minulle kiitokseksi Mikaelin sosiaalisen median kampanjan vetämisestä. Se oli minulle todella iso kunnia. Älyttömän hienoja muistoja, joihin voi aina turvautua, kun on huono päivä.

Mikä on hienoin viisumuistosi?
Niitähän löytyisi vaikka kuinka paljon! Mutta sanoisin, että kyllä se oli se Mikael Saaren sosiaalisen median kampanja ja kaikki siihen liittyvä pöhinä helmikuussa. Se toi älyttömän paljon uusia ihmisiä ja juttuja elämääni enkä voisi olla siitä enempää kiitollisempi. Siitä koko viisuharrastukseni lähti kunnolla liikkeelle.

Mikä on parasta Euroviisuissa?
Ihmiset! Viisuilun myötä olen saanut tutustua ihan huikeisiin tyyppeihin ja monista on tullut minulle todella rakkaita ystäviä. On järjettömän mahtavaa, että voi jakaa viisuhuumaa muiden fanien kanssa, jotka vielä ymmärtävät ihan täysin sen, mitä se on ja miltä se tuntuu. Isommassa mittakaavassa viisut myös yhdistävät eri maita, tuovat ihanan monenlaisia ihmisiä yhteen ja pyrkivät rikkomaan sellaista inhottavan erottelevaa “me–te” -ajattelua. Se on erittäin tärkeää ja sellaista ajattelua tarvitaan yhä enemmän tähän maailmaan. Tämän vuoden Euroviisujen tunnuslause “Come together” ei voisi enempää pitää paikkansa.

Mitä muuttaisit Euroviisuissa?
Kaipaisin huomattavasti enemmän erikielisiä kappaleita viisuihin. Erilaiset kielet ovat iso rikkaus, joiden mielestäni pitäisi edelleen kuulua ja näkyä Euroviisuissa.

Oletko lähdössä Kiovaan viisuilemaan?
En ole, sillä tämän hetken Ukrainan tilanteessa en uskalla matkustaa sinne. Olisin muuten ehdottomasti lähtenyt!

Mitä perinteitä kuuluu viisufinaaliin seuraamiseen?
Aiemmin olen aina seurannut viisufinaalia kotisohvalla yhdessä perheen kanssa, mutta tänä vuonna pääsin ensimmäistä kertaa isoihin juhliin seuraamaan finaalia ja se oli ihan huippua! Haluan vastedes juhlia koko viisuvuoden kohokohtaa eeppisesti ja suunnitelmissa on järjestää suuret viisujuhlat ensi vuonna, katsotaan onnistuuko… Suurena haaveena on tietysti myös joku vuosi päästä kokemaan finaali ihan paikan päälle, mikä vasta eeppistä olisikin!

Millainen on täydellinen viisu?
Dramaattinen, tunteikas, satumainen ja puhutteleva. Sen täytyy sykähdyttää, kestää kuuntelua ja siitä täytyy aina voida löytää jotakin uusia puolia.

Mikä on kaikkien aikojen paras viisu?
Apua, on vaikea valita ainoastaan yhtä! Ehdottomia isoja suosikkejani ovat Niamh Kavanaghin satumaisen kaunis “It’s For You”, Elina Bornin ja Stig Rästan dramaattisen tyylikäs “Goodbye to Yesterday” sekä Rona Nishliun vaikuttava “Suus.”

Teksti: Aino Ahlgren
Kuva: Olivia Kurki