Näin minä fanitan: Marie Virtanen

Vuoden ensimmäisissä OGAE-uutisissa tutustutaan tammisaarelaiseen Marieen, jolla on kädessään tatuoituna sitaatti hänen lempiviisustaan.

Kerro itsestäsi! Kuka olet?

Olen Marie, keski-ikää kovaa vauhtia lähestyvä nuorekas täti-ihminen Suomen etelästä, eli Tammisaaresta. Viisufanin lisäksi olen myös aikamoinen sci-fi-nörtti. Erityisesti Star Wars ja Doctor Who ovat lähellä sydäntäni. Myös italialainen ooppera kuuluu intohimoihini.

Mistä viisuharrastuksesi alkoi?

Kaikki alkoi punaisesta hiuspehkosta vuonna 1986. Kyseessä oli siis herra Eiríkur Haukssonin kuontalo, joka teki suuren vaikutuksen 6-vuotiaaseen Marieen. Kappaleestakin pidin tietysti. ”Gleðibankinn” on edelleen yksi kaikkien aikojen lempiviisuistani.

Miten viisuharrastus näkyy kodissasi?

Pakko tunnustaa, ettei oikeastaan mitenkään, paitsi että telkkarissa pyörii usein taustalla joku viisuvuosikerta kun puuhastelen kotona. Minussa itsessäni se tosin näkyy. Vasemmassa kädessäni on tatuoituna lause lempiviisustani.

Mikä on hienoin viisumuistosi?

Niitä on niin monta, että hankala valita. Lordin voitto luonnollisesti sekä ensimmäinen kerta kun lapsena sain valvoa ja katsoa lähetystä suorana. Se oli myös hieno hetki, kun kuulin ensimmäistä kertaa kaikkien aikojen lempiviisuni ja tapasin erään sen esittäjistä. Tämä tosin tapahtui vuosia myöhemmin, eikä suoranaisesti liittynyt viisuihin.

Mikä on parasta Euroviisuissa?

Ennen Euroviisuissa oli parasta se, että sai kuulla lauluja eri kulttuureista ja eritoten eri kielillä. Nykyään kun kaikki laulavat englanniksi, parasta on kun joku yllättää ja vetääkin omalla kielellään.

Mitä muuttaisit Euroviisuissa?

Kuten jo mainitsin, pidin siitä kun laulettiin muillakin kielillä kuin pelkästään englanniksi. Muuttaisin nykyistä kielipolitiikkaa.

Oletko lähdössä Lissaboniin viisuilemaan?

En valitettavasti. Kotisohvalta tulee tänäkin vuonna seurattua.

Mitä perinteitä kuuluu viisufinaalin seuraamiseen?

Ei minulla muita perinteitä ole kuin periaate, että viisuja katsellessa ei syödä sipsejä, koska ne rouskuvat.

Millainen on täydellinen viisu?

Sellainen, joka herättää tunteita ja jää mieleen. Tai vaihtoehtoisesti, että se on niin huono, että on hauska. Plussaa on, jos lauletaan italiaksi tai puolaksi. Hepreakin kelpaa, tai oikeastaan mikä tahansa muu kuin englanti.

Mikä on kaikkien aikojen paras viisu?

Puolan viisu vuodelta 2003, ”Keine Grenzen”.

Teksti ja kuva: Aino Ahlgren