Selaa kategoriaa

Raportti

Ukrainasta Portugaliin

Huh huh, viisuviikko on nyt takana. Ja millainen viikko se olikaan! Ennakkosuosikin asema
ei pysynyt Italialla loppuun asti vaan Portugali tuli ja vei ison potin mennessään. Onkin turha jälkikäteen pohtia tuomaristojen ja puhelinäänten merkitystä erityisesti tässä tuloksessa. Molemmilta ropisi pisteitä Portugalin pistesaaviin ja voitto ei voisi olla selvempi. Nyt sitten nokka kohti tulevaa ja Portugalia.

Keskustelupalstoilla jo kovasti suunnitellaan seuraavaa viisumatkaa. Osa, kuten allekirjoittanut, on jo tehnyt varauksia lissabonilaisiin hotelleihin, vaikka ensi vuoden Euroviisujen pitopaikkaa tai päivämääriä ei ole vielä julkaistu. Oma viisuvuoteni, viisumatkan suunnittelu ja odottelu kulkevat vuosittain melko samanlaisen kaavan mukaan, jonka olen itse kokenut itselleni sopivaksi. Ohessa muutamia henkilökohtaisia vinkkejä, jos olet suunnittelemassa viisumatkaa.

1. Seuraavan vuoden kisamaa selviää. Tässä vaiheessa voi jo tehdä päätöksen, lähteekö seuraavana vuonna seuraamaan viisuja paikan päälle vai pitäytyykö katsomaan viisut kotisovan pehmeydessä ja tv:n äärellä.
Euroviisut ovat hyvä tapa avartaa maailmankatsomustaan. En itse ollut koskaan käynyt Ukrainassa ja niinpä Euroviisujen myötä sain kokea ainakin pienen palan Ukrainaa ja Kiovaa. Samoin koko viisuviikon ajan pidin siitä, että ukrainalainen kulttuuri oli mukana näkyvästi Euroviisuissa.

2. Majoituksen varaus. Itse olen varannut majoituksen heti sen jälkeen, kun kisamaa on selvillä. Jos kohdemaassa on useampia kaupunkeja, joissa viisut voidaan laulella, valitsen 2-3 todennäköisintä kisakaupunkia, joissa viisut voitaisiin järjestää: paikan tulee tarjota hyvät kansainväliset kulkuyhteydet, riittävästi hotellikapasiteettia ja mielellään riittävän suuri areena tai tila. Areenakaan ei ole vielä tässä vaiheessa välttämätön: äkkiäkös musiikkimaailman yksi suurimmista tapahtumista saadaan sijoitettua vaikkapa entiseen tehdashalliin.

Koska tässä vaiheessa sekä sijainti että aika ovat epävarmoja, teen varauksia eri toukokuun viikoille ja eri kaupunkeihin. Oma viisumatkani on yleensä noin 10 päivän mittainen, joten toukokuulle saattaa tulla jopa 9 erilaista varausta eli paikan ja ajan vaihdellessa keskenään. Majoitusvaraukset teen tietenkin sellaisilta sivustoilta, joille ei tarvitse maksaa ennakkomaksuja ja peruutus on maksuton.

Toinen vaihtoehto on odottaa viisujen alkamista edeltäviin viikkoihin, jolloin varuksia peruutetaan ja huoneita vapautuu edullisempaan hintaan markkinoille.

3. Liity jäseneksi Euroviisuklubi OGAE Finlandiin, jos et vielä sitä ole!  Euroviisuklubin jäsenille on yleensä ollut tarjolla ns. fanilippupaketteja. Näitä lippupaketteja eivät voi käyttää muut kuin jäsenmaksunsa maksaneet Euroviisuklubin jäsenet. Jokaisen maan kansallinen Euroviisuklubi saa tietyn, jäsenmäärään perustuvan, kiintiön fanilippupaketteja, joten kun saat viestin Euroviisuklubilta, että lippuja olisi tarjolla, kannattaa ilmoittaa halukkuutensa välittömästi. Muista lukea klubin uutiskirjeet, ne sisältävät tärkeää informaatiota.

Lippupaketteja on kahdenlaisia, joko seisomapaikallisia tai istumapaikallisia. Istumapaikkoja on tarjolla rajoitettu ja pienempi kiintiö. Kumpi sitten on parempi? Seisomapaikat ovat usein lavan edessä ja pelkästään faneille tarkoitetulla alueella. Siellä meno on iloisen huumaava juuri niin kuin tv:sta on voinut nähdä. Istumapaikoilla voi puolestaan nauttia show’sta puuduttamatta jalkojaan. Itse pidän seisomapaikoista, sillä ne mahdollistavat liikkumisen ja tanssahtelun permannolla koko show’n ajan (jollei halua pitää itsellään lavan eturivin paikkaa…)

Lippupaketti pitää sisällään liput sekä molempiin semifinaalilähetyksiin sekä finaaliin. Lisäksi voit käydä seuraamassa näiden kaikkien kenraaliharjoitukset. Joten lippupaketilla voit osallistua kuuteen Euroviisujen show’hun. Lippupaketin hinta vaihtelee 300-400 euron välillä.

Euroviisuklubin jäsenenä saat myös muita hyviä jäsenetuja: oikeuden osallistua klubin järjestämiin tapahtumiin ja klubimatkoihin, äänioikeuden kansainvälisissä klubikilpailuissa, mahdollisuuden hankkia Eurovision laulukilpailun semifinaalien ja finaalin sekä tiettyjen kansallisten karsintojen fanikatsomoiden pääsylippuja, mahdollisuuden osallistua Euroviisuklubia koskevista asioista päättämiseen ja henkilökohtaisen OGAE ID -kortin, joka on edellytys lippupakettien ostamiseen.

Lisäksi Euroviisuklubi tiedottaa aktiivisesti niin Suomessa kuin ulkomailla tapahtuvista Euroviisuisista tapahtumista, jossa voi nauttia hyvästä musiikista ja tavata viisufaneja.

4. Yleinen lipunmyynti. Voit tietenkin hankkia liput yleisestä lippumyynnistä sen alkaessa. Tuolloin kannattaa seurata esimerkiksi Eurovision.tv sivustoa, jossa lipunmyynnin alkamisesta tiedotetaan. Tässäkin nopeus on valttia, sillä parhaimmat liput menevät nopeasti. Lipunmyynti alkaa talvella, yleensä vuodenvaihteen molemmin puolin.

5. Euroviisujen päivämäärät ilmoitetaan. Yleensä päivämäärät ilmoitetaan jo hyvissä ajoin heti edellisten Euroviisujen jälkeen ja kohdekaupunki myöhemmin kesällä. Tuolloin voi jo lähteä katselemaan sopivia ja hyvän hintaisia lentoja. Lentotarjouksia toki tulee koko vuoden ajan, joten jos haluaa odotella lippujen saatavuuden varmistumista, sekin onnistuu. Itse olen varannut lennot heti kun sopiva lento on tullut kohdalle.

6. Syksyllä on hyvä piristää arkea erilaisilla viisutapahtumilla: Suomen Euroviisuklubin järjestämä Euroviisuristeily syyskuun alussa kerää Helsinki-Tallinna-risteilylle faneja ja artisteja ympäri Euroopan samaan ”veneeseen”. Lisäksi Euroviisuklubin pikkujoulut kokoavat väkeä hyvän musiikin ja seuran äärelle. Näissä tilaisuuksissa voi myös kysellä muilta faneilta kullanarvoisia vinkkejä viisumatkaan

7. Marras-joulukuussa julkaistaan ensimmäiset edustuskappaleet Tahti kiihtyy vuodenvaihteen jälkeen. Tässä vaiheessa jo monet suunnittelevat viisumatkan asustevarastoaan. Useat fanit haluavat kannattaa omia suosikkejaan mitä mielikuvituksellisemmin asustein ja asuin. Kaikki varusteet (kuten eri maiden liput) kannattaa ottaa mukaan jo Suomesta, sillä itse paikan päällä niitä ei välttämättä ole tarjolla.

Esimerkiksi Kiovassa ei lippujen myyjiä ollut lainkaan, kun taas Tukholmassa lippuja myytiin lähes joka kadunkulmassa. Saliin sallittu lippukoko on määritelty. Lipun varren materiaali on yleensä oltava muovia, ei puuta. Säännöt ovat siis olemassa, mutta käytäntö on usein toinen: Kiovan finaalissa areenalla eräskin heilutteli lippua, jonka varsi oli paksuudeltaan harjanvarren mittainen.

8. Huhtikuussa esikatselut nostavat viisuhuumaa. Toukokuussa alkaakin viisufanin joulu, juhannus ja pääsiäinen.

Huomenna allekirjoittaneenkin viisukupla puhkeaa ja paluu kotimaahan alkaa täältä Kiovasta. Tämä viisumatka oli jälleen upea kokemus fanille ja soisin mahdollisimman monen kokevan sen itse. Ehkä jo ensi vuonna Portugalissa? Ensi keväänä siis matka suuntautuu Portugalin kevääseen! Ja, kyllä, hotellihuoneita on siis jo varattu Lissabonista 😉

Teksti ja kuvat: Miksu Behm

Viisuviikon puolivälin kuulumisia

Ensimmäinen semifinaali on takana ja tulos on selvä. Tuloksen paljastuttua tunteiden kirjo oli moninainen: tyrmistynyt, epäilevä, surullinen, vihainen ja pettynyt. Tuntui, että areenalta lähti väkeä ja jokainen Suomen fani oli saanut kolauksen kymmenen kilon hienosäätölekalla – eurooppalaisella sellaisella. Areenalta lähdettiin EuroClubille, joka on virallinen jatkopaikka esitysten jälkeen. Siellä myötätuntoa ja pahoitteluja tulvi joka suunnalta, samoin sosiaalinen media räjähti, kun ”Blackbirdin” siivet eivät kantaneetkaan finaaliin asti. Viisut kuitenkin jatkuvat torstaina toisella semifinaalilla, jonka jälkeen lauantain finaalikattaus on valmis.

Euroviisujen turvallisuuteen on panostettu paljon. Varsinaisen areenan ympärillä on ensimmäinen turvamiesten rivi. Noin parinkymmen metrin välein seisoo turvamies katse ulkopuolelle päin. Lisäksi paikalla on runsaasti sekä uniformuisia että siviilipoliiseja. Lippujen ja tavaroiden tarkastus on erityisen tarkkaa. Ohjeistus on, että laukkuja ei saa viedä sisälle, mutta ainakin eilen yleisön selässä nähtiin aika reilunkin kokoisia laukkuja. Kannattaa kuitenkin noudattaa virallisia ohjeita, sillä säännöt saattavat muuttua tiukemmiksi yllättäen. Erikoinen viisusääntö on areenalla se, että et voi poistua tai saapua saliin, kun artisti on esiintymässä lavalla, vaan vasta kappaleen päättymisen jälkeen. Tämä siksi, ettei kameratyöskentely häiriinny.

Yllätys on ollut, että areenalla ei tänä vuonna ole lainkaan tavaransäilytysmahdollisuutta. Joten ulkotakit tulee pitää mukanaan koko ajan. Ja ulkovaatteita täällä tarvitaankin juuri nyt. Viikonlopun helteet ovat muuttuneet tuuleksi ja tuiverrukseksi, sekä räntäsateeksi. Ilma on todella kylmä, ja satoipa päivä rännän oloista tavaraakin taivaalta.

Viisuviikko on puolivälissä ja nyt alkaa jo olla havaittavissa pientä kisaväsymystä. Runsaan paikallaan seisomisen vuoksi jalat alkavat jo olla melko turtana.

Riippuen lipputyypistä (istuma-seisomakatsomo) ehdoton edellytys hyvin onnistuneelle viisuviikolle on hyvät kengät. Useat fanit pyrkivät saamaan fanipaketin, johon kuuluvat kahden semifinaalin ja finaalin lisäksi myös näiden kenraaliharjoitukset. Jos lippupaketti on seisomapaikka fanialueella, puuduttavaa paikallaan seisomista on paljon ja joka päivä. Saavuttaessa ohjeiden mukaan areenalle 2,5 tuontia aikaisemin, seisontaa on luvassa useiden tuntien ajan. Pehmeä pohjaiset lenkkarit tai tennarit ovat oiva veto.

Lippuja esityksiin näyttäisi vielä olevan saatavilla. Esimerkiksi lippu Golden Circlelle, fanialueelle aivan lavan edessä, olisi verkkokaupassa myynnissä hintaan 130€. Parhaillaan käynnissä oleva toisen semifinaalin juryharjoituksessakin Golden Circlellä olisi ollut runsaasti tilaa. Joten jos on viikonloppu vapaana, niin torstaina koneeseen ja pitkän viikonlopun viettoon Kiovaan viisujen merkeissä. Ei käy ainakaan kukkarolle!

Terveisin
Miksu Kiovasta

Alkutunnelmia Kiovasta

Talven ja kevään aikana saimme seurata Kiovan Euroviisujen valmisteluja ja moni varmasti pohtikin, josko kisakaupunki ehtii järjestää viisut lainkaan. Huoli on turha, sillä kaikki näyttää Kiovassa erinomaiselta. Kun järjestelyt toimivat, sää on lämmin ja aurinkoinen sekä hintataso edullinen, on viisufanin helppo heittäytyä viisutunnelmiin.

Kiovan kaupunki haluaa selkeästi näyttää onnistuvansa Euroviisujen järjestämisessä. Viisujen teema ”Celebrate Diversity” näkyy keskustan katukuvassa. Vuoden Euroviisujen logo kuvaa perinteistä ukrainalaista helmikaulanauhaa, namysto, ja sen osia onkin runsaasti käytetty viisumainonnassa katukuvassa. Sen monimuotoisuus mahdollistaa helposti tunnistettavan elementin esimerkiksi eri maiden lippuja kuvatessa. Jokainen korussa oleva helmi on erilainen ja se kuvastaa erilaisuutta ja yksilöllisyyttä.

Kiovassa asuu noin 2,8 miljoonaa asukasta. Ensimmäisenä kaupunkikuvassa voi ihmetellä erittäin korkeita rakennuksia. Pilvenpiirtäjä toisensa jälkeen muokkaa kaupungin silhuettia. Kun silmä tottuu korkeisiin ja moderneihin rakennuksiin, joukosta erottuvat lukuisat kullatut kupolit. Kiova on tunnettu kuuluisista luostareistaan ja kirkoistaan. Kaupungissa yhdistyy monen vuosisadan historian kirjo keskiajalta renessanssiin, kommunistiselta ajalta nykypäivään. Kiovalaiset vaikuttavat ystävällisiltä ja auttavaisilta, vaikka yhteistä kieltä ei aina löydykään.

Hintataso kaupungissa on todella edullinen, joten tiukemmallakin budjetilla selviää hyvin. Uber-taksilla matka on noin kolme kertaa edullisempaa kuin normaali taksilla ja saatavuus on erittäin hyvä. Metrossa ostetaan ensin muovinen poletti, joka syötetään porttiin (joka on jo valmiiksi auki). Ravintolassa ruokailee kymmenellä eurolla juomineen ja hienoimmissa ravintoloissakaan ei budjetti kaadu. Jonkinlainen kulkuväline kaupungissa on hyvä olla alla, sillä Kiova sijaitsee kukkulaisella alueella, ja korkeuserot saattavat yllättää.

Vaikka talven viimassa saattoi tuntua, että faneja ei edes olisi haluttu Kiovaan, nyt tilanne on täysin toinen. Eurovision Village sijaitsee aivan keskustassa, niin että yksi pääkaduista on suljettu sen tieltä. Euroclubilla juhlat jatkuvat aamuun saakka ja lavalle on jo marssitettu moni tämän vuotinen artisti viihdyttämään faneja. Henkilökunta on ystävällistä ja Euroclubinkin hintataso ja tarjonta on huomattavasti faniystävällisempi kuin muutamana aikaisempana viisuvuotena.

Itse kisapaikka, Kansainvälinen messukeskus, sijaitsee Dnepr-joen toisella puolella ja matka sinne taittuu helposti metrolla. Opasteet metrossa ovat selkeitä ja linjoja valittavana on kaiken kaikkiaan kolme: sininen, punainen ja vihreä. Ulkoapäin vaatimaton messukeskus on verhoiltu Euroviisujen teemaan sopivasti ja opasteet paikalla ovat selkeitä. Itse lava on todella suuri ja vaikuttava. Artisti jää lavalla todella pieneksi, mutta tärkeintähän on kuitenkin näyttävä tv show. Lavan design kuvaa Ukrainan olevan Euroopan keskipiste toukokuussa. Se on moniulotteinen ja mahdollistaa monien erilaisten efektien käytön esityksissä.

Aivan lavan edessä on Golden Circle -alue, jonne fanilipun ostaneet pääsevät. Tämän jälkeen ovat kamera-alueet ja näiden takana toinen fanialue. Heti seisoma-alueen jälkeen on futuristinen Green Room –alue, joissa artistit istuvat omissa ”kennoissaan”. Salissa on useita suuria screenejä, joista lavasta kauempana oleva yleisö näkee esityksen niin kuin se on suorassakin lähetyksessä. Pressikeskus ja artistien back stage sekä fanialue ovat samassa rakennuksessa.

Tänään sunnuntaina ohjelmassa ovat viralliset avajaiset,  ”Red Carpet”, jossa Suomen edustajat Leena Tirronen ja Lasse Piirainen eli Norma John, astelevat punaisella matolla muiden artistien kanssa. Suomen Blackbird nostaa koko ajan asemiaan vedonlyöntitilastoissa ja sitä pidetään jo lähes varmana finaalin menijänä. Suomen kappale on monen viisufanin suosikki ja fanienkin keskuudessa sille povataan hyvää menestystä. Lähes yhtä varmana pidetään myös Italian voittoa tänä vuonna ja tänään Italian harjoituksen nähtyäni, uskon sen hyvin olevan mahdollista. Mutta kuten aikaisempinakin vuosia, voittaja kruunataan vasta finaalissa 13.5.

Kiovassa siis kaikki enemmän kuin hyvin! Viisukupla elää! Namaste!

Teksti ja kuvat: Miksu Behm

Ukraina ja EBU pettivät fanit

Kiovan euroviisuihin on aikaa vajaat kolme kuukautta ja Ukrainan yleisradioyhtiö ja EBU päättivät siivota euroviisufanit pois tämän vuoden euroviisuista.
Faneja on matkustanut vuosittain reilu 2000 henkilöä viikoksi tai kahdeksi euroviisuihin. Fanit ovat täyttäneet puolityhjät katsomot semifinaaleissa. Fanit ovat kertoneet kilpailusta ja artisteista väsymättöminä päämedioille jotka eivät aina ole viitsineet selvittää faktoja uutisten takana.

Fanit ovat luoneet hengen tämän vuosituhannen alussa jo melkein kuopatulle euroviisuille. Fanit ovat uskollisesti matkustaneet tapahtumaan ja kannustaneet artistejaan ja maataan. Fanien kautta euroviisuihin on luotu se henki mikä euroviisuille on ollut läsnä viime vuoteen asti ja koko 2000 luvun: Come Together, True Fantasy, Building Bridges, We Are One.

Tänä vuonna järjestäjät Ukrainassa EBU:n hyväksynnällä ovat päättäneet ettei erillisiä fanilippuja tarvita faneja varten, maailman suurin ja ainoa euroviisufanien yhteisö OGAE International, joka kattaa 46 eri maata, on sivuutettu kisajärjestelyissä ja tapahtumissa Kiovassa. Fanit halutaan siirtää syrjään näyttämöltä ja euroviisuissa alkaa uusi aika ilman faneja. Mitä Ukraina ja EBU pelkää tai kokee voittavansa tällä fanien aliarviomisella? Jos euroviisut ei tarvitse faneja niin tarvitsevatko fanit euroviisuja?

Jouni Pihkakorpi
puheenjohtaja
Euroviisuklubi OGAE Finland ry

Mikael Saari viihtyi viisuristeilyllä

Mikael Saari 9.16b

Euroviisuklubin mediatiimi Isabella & Tero sai tilaisuuden jututtaa UMK:jen 2013 ja 2016 tähteä Mikael Saarta. Mikael oli juuri hetkeä aiemmin esiintynyt täydelle Baltic Queen -laivan Starlight Palace -yökerholle. Hän kertoi viihtyneensä risteilyllä ja kehui viisuyleisöä tosi kivaksi. Eritoten hänestä oli huikeaa, että yleisö osasi niin hänen oman tuotantonsa kuin euroviisukappaleiden sanat.

Uuden musiikin kilpailu on ollut Mikaelille tärkeä kanava tuoda esille omaan musiikkiaan. Hakiessaan ensimmäisen kerran mukaan vuoden 2013 karsintaan hän ei kappaletta tehdessään ajatellut kansainvälistä kisaa vaan teki ensisijaisesti omannäköisensä sävelmän. Toisaalta hän mainitsee tavoitteekseen tarjota vaihtoehtoja suomalaisissa radioissa soivalle yksipuoliselle musiikille.

Molemmilla osallistumiskerroillaan Viisukuppilan fanipalkinnon voittanut Mikael ei usko enää palaavansa UMK:uun muttei sano myöskään vielä ehdottomasti ei.

teksti: Tero Aalto
kuvat: Tero Aalto ja Isabella Carlzén

Mikael Saari 9.16a

Hyvää uutta vuotta!

Uutta viisuvuotta, nimittäin. Sillä tästä se vähitellen alkaa, viisuvuosi 2017. Yleensä tähän aikaan vuodesta tuntuu siltä, että ainuttakaan viisua ei haluaisi kuulla, mutta viimeistään parissa päivässä tunne menee ohi, kun aletaan ensin odottaa päivämäärien ja kisakaupungin vahvistumista, sitten ilmoituksia ensimmäisistä artistivalinnoista, ja kohta onkin jo vuoden loppupuoli ja ensimmäiset kansalliset karsinnat täydessä vauhdissa.

13238953_10153650652941586_3618402214661566670_nViisuviikot olivat täynnä toimintaa. Klubillakin viihdyin joka ilta lukuunottamatta yhtä, jonka jätin taktisesti väliin jaksaakseni seuraavan aamun OGAE Internationalin toimihenkilökokoukseen. Siellä muun muassa otettiin kansainväliseen viisuklubiperheeseen uusia jäseniä, sattumoisin mukaanlukien muuan OGAE Ukraina, ja suunniteltiin tulevaisuutta. Itselleni kokous oli ensimmäinen laatuaan, ja oli perin kiinnostavaa nähdä konkreettisesti, kuinka kansainvälistä faniyhteisöä pyöritetään, sekä tavata eri maiden edustajia.

Kunhan tästä pääsen takaisin kotiin, muutaman päivän lepuuttanen korviani eurobeatilla ja K-popilla, mutta sen jälkeen viisut päässevät takaisin soittolistoille. Tosin joitakin jo valmiiksi puhkikuluneita ikihittejä, jotka Euroclubillakin soivat vähintään viidesti illassa, en ihan heti aio vapaaehtoisesti kuunnella. Yksi näistä on Kyproksen La La Love, joka oli ihan hyvä biisi ensimmäiset sata kertaa mutta joka edelleen soi ihan kotimaisillakin klubeilla.

13179036_10153571065796629_2500705431336961651_nNiin ikään ensimmäistä kertaa olin päivystämässä lehdistökeskuksen fani-infotiskillä. Ko. palvelun funktio on (yrittää) vastata toimittajien ja fanien kysymyksiin sekä pyörittää semifinaalien ja finaalin tulosäänestyksiä, joissa akkreditoidut persoonat voivat ennustaa, miten kunakin iltana on käyvä. Tiskillä oli yllättävänkin hauskaa ja seura mitä erinomaisinta, mistä kiitos kanssahallituslaisille. Päivystäjiä oli pyydetty tuomaan muassaan oman maansa tyypillisiä karkkeja, joten ulkomaanelävät saivat sitten maistella Marianneja, hopeatoffeeta ja lakritsia. Kahden jälkimmäisen kohdalla reaktiot jakaantuivat aika lailla tasan positiivisiin ja negatiivisiin.

Mitä itse tuloksiin tulee, olen henkilökohtaisesti erittäin tyytyväinen. Olin jo Ukrainan karsinnassa sitä mieltä, että Jamalan täytyy tulla valituksi, ja todella pienestä se lopulta olikin kiinni. Äänestin Ukrainaa finaalissa, samoin kuin Mikael Saarta UMK:ssa, vaikka kummankaan kappaletta en ole tainnut kertaakaan vapaaehtoisesti kuunnella, koska olin sitä mieltä, että niiden kuuluu voittaa. Sen sijaan Venäjän, joka oli kappaleena koko vuoden kakkossuosikkini heti Kroatian jälkeen, voittoon olisin ollut pettynyt. Kerrassaan ironista! Viisuissa on selvästikin kyse paljon muustakin kuin pelkästä pop-musiikista.

On kiinnostavaa nähdä, millaiset viisut Ukraina järjestää. Varasin jo hotellin paristakin kaupungista. Viisukrapula taisikin mennä ohi – joko saa lähteä?

teksti ja kuvat: Tero Aalto

Keikkaraportti: Mikael Saaren levynjulkaisukonsertti Lahdessa

Tätä päivää olen odottanut koko kevään kuin kuuta nousevaa, ajattelin kun perjantai 6. toukokuuta koitti. Silloin nimittäin niin suomalaisten kuin ulkomaalaisten euroviisufanien suosiosta nauttiva ja tämän maan taatusti taitavampiin muusikkoihin lukeutuva Mikael Saari julkaisi debyyttialbuminsa The Grand Letdown. Mikael Saari juhlisti tätä suurella levynjulkaisukonsertilla Lahden kaupunginteatterin Eero-näyttämöllä. Levyllä kuullaan Mikaelin itse sanoittamia ja säveltämiä biisejä, joista kaksi on täysin kokonaan instrumentaaleja. Levyltä löytyy myös yksi coveri Queenilta.

Albumi on levy-yhtiönsä nimensä mukaisesta täysin Luomusicia ja varsinaista käsityötä, mikä on melkoisen harvinaista nykypäivänä. Arvostan tätä todella paljon ja se tekee levystä vielä erityislaatuisemman. Oma levy on ollut Mikaelille itselleen aina unelmana, joka toteutui viimein yli kolmen vuoden työn jälkeen. Aiemmin Mikael on tehnyt lähinnä bändien kanssa omaa musiikkia, jota ei kuitenkaan oikein löydy mistään.

Mikael huokaisee helpotuksesta, että levy on nyt ulkona, sillä sen eteen ei voi enää tehdä mitään. Mikael tuo esiin erityisesti levyn tuottajan ja Luomusicin perustajan Kai Poutasen panoksen ja hänen suuren työnsä levyn eteen. Mikael antoi myös isot kiitoksensa levyllä soittaneelle bändille, johon kuuluivat muun muassa pianisti Anu Silvasti, Lumos-jousikvartetti ja monia muita lahtelaisia ammattimuusikoita, joista osa soitti myös konsertin kokoonpanossa.

Tämän taitavan porukan käsissä syntyi The Grand Letdown, mikä sinänsä kuulostaa ironiselta, sillä levyn nimi ei mitenkään enteile sen laadullista sisältöä. Puhumattakaan huikeasta konsertista, joka oli todellinen elämys sanan varsinaisessa merkityksessä. Siellä kuultiin kaikki Mikaelin uuden albumin kappaleet ja joitakin covereita, kuten esimerkiksi Jarkko Martikaisen Myrsky, Queenin Under Pressure sekä Hectorin Yhtenä Iltana.

13162384_10204719887351848_731172449_n

Konsertti oli odotetusti loppuunmyyty. Yleisö eli erittäin vahvasti mukana ja joukosta kuului myös liikuttuneita niiskutuksia. Mutta niinhän se on, kun artisti on tarpeeksi osaava, hänellä on tällöin kyky ottaa yleisönsä haltuun, saada heidät aidosti tuntemaan ja uskaltamaan myös näyttämään se muille avoimesti. Ja koska Mikael on monilahjakkuus, hän ei ainoastaan vain osannut sytyttää yleisöänsä laulullansa ja hurmaavalla olemuksellansa, vaan myös soitti loistavasti kitaraa ja pianoa. Eikä saa unohtaa erittäin varmasti ja hienosti soittanutta bändiä, joka teki kappaleille todella ansaitsemaansa oikeutta. Tuntui, että ne heräsivät vielä vahvemmin eloon, sillä Mikaelilla on erityinen taito puhaltaa kappaleisiin aivan uudenlaista puhtia livenä.

Välispiikit olivat huumorilla höystettyjä ja Mikaelin tapaan lämpimän vaatimattomia. Monilahjakkuuden ja karismaattisuuden lisäksi minusta on myös erityisen vaikuttavaa, miten Mikael tunsi niin vahvasti laulaessaan. Sen huomasi jo Uuden Musiikin Kilpailun On It Goes -vedossa, kuten tässäkin konsertissa. Tuntui, että hänen laulunsa ja tulkintansa tulivat suoraan sydämestä, eikä hän esittänyt mitään lavalla. Sellaista taitoa ei ihan jokaisella laulajalla ole. Sen takia minun olikin välillä vaikea istua penkissä, sillä Mikaelin huikeat vedot tulivat niin ihon alle, että sisälläni vellovaa tunnemyrskyn määrää oli vaikea pitää kurissa. Mutta se on vain hyvä asia. Mikaelin musiikkikaan ei nimittäin ole mitään keveää poppia, vaan täynnä viiltäviä tarinoita rikkinäisestä rakkaudesta ja päättyneistä parisuhteista, mihin albumin nimikin viittaa.

Mikael itse kommentoi levynsä teemaa, että elämä on vain välillä sellaista ja levyllä kuuluu “ranteet auki” -meininki, mutta sieltä löytyy myös positiivisia valonpilkahduksia. Ihailen kovasti hänen rohkeaa valintansa kulkea omaa polkuansa ja tehdä omanlaistansa musiikkia, eikä roikkua suuren levy-yhtiön talutusnuorassa ja tehdä suosion takia suuriin massoihin vetoavaa bilemusiikkia. Sen sijaan levy sisältää tunteellista maalailua, hieman rokahtaviakin säyvjä ja ehkä joidenkin yllätytykseksi myös folk-henkistä musiikkia. Esimerkiksi omassa suosikissani You Shall Be My Wifessa voi kuulla irlantilaisia folk-soundeja, kun taas Mikaelin oma henkilökohtainen lemppari She’s Gone menee jopa progerockin puolelle.

13187626_10204719890271921_1915200565_n

Mikael toi esiin, että hän tietää kyllä, ettei hänen musiikkinsa ole sellaista, jota soitettaisiin radiokanavien top-listoilla, vaikka hän tavoitteleekin sitä. Mikaelia on kyllä pyydetty suurempien levy-yhtiöiden leipiin, mutta hänen olisi täytynyt vaihtaa laulukieli suomeksi ja hän kieltäytyi tämän takia tarjouksesta. Rohkeaa ellen sanoisi. Mikael haluaa pitäytyä englannin kielessä, mutta häntä kiinnostaisi myös kokeilla laulaa ruotsiksi ja äitinsä perheen äidinkielellä viroksi, vaikkei varsinaisesti itse näitä kieliä osaakaan. Näemmekö siis mahdollisesti Mikael Saaren edustamassa vielä Suomea vironkielisellä kappaleella? Se olisi kieltämättä hienoa, mutta Mikael tuskin aikoo enää osallistua Uuden Musiikin Kilpailuun muuta kuin mahdollisesti säveltäjänä.

Mikael kertoi olevansa iloinen UMK:n tuomasta positiivisesta nosteesta ja saamistaan uusista mahdollisuuksista. Hän esimerkiksi pääsi mukaan tämän kevään UIT:n Soitellen Soteen! -revyyseen. Sen lisäksi Mikaelin voi nähdä nyt syksyllä Turussa Rock of Ages -musikaalissa ja tietysti myös keikkojen parissa, joita suosittelen enemmän kuin lämpimästi käydä katsomassa. Levynjulkaisukonsertti oli jo nimittäin todellinen taidonnäyte siitä, mihin tämä artisti oikein pystyy. Koen suurta ylpeyttä Mikaelin ja koko hänen ahkeran tiiminsä puolesta. Minulle on iso kunnia, että sain vetää helmikuussa Mikaelin sosiaalisen median kampanjaa. Nykyään saan ylläpitää tämän taitavan artistin fanisivuja yhdessä mahtavien Mirka Karoliina Tupakan ja Niina Mäenpään kanssa ja olla kannustamassa Mikaelia eteenpäin urallaan. Meillä on nimittäin tässä todellinen tähti, joka on enemmän kuin ansainnut kaiken suitsutuksen. Mikaelille ovat kaikki ovet avoinna maailmaan.

Rakkaudella, Olivia Kurki

13153269_10204719894912037_271050471_n

Teksti ja kuvat: Olivia Kurki

Tukholman-kuulumisia – viisuviikon maanantai

Viisukausi 2016 on viimeinkin huipentumaisillaan. HC-fanit ovat toki aloittaneet urakkansa jo viime vuoden puolella, mutta nyt ovat itse kullakin viimeiset hetket käsillä. Täällä Tukholmassa artisteillakin ovat jo harjoitukset takana. Hetken kuluttua alkaa ensimmäinen koko show’n läpimenoharjoitus, ja illalla onkin jo tuomaristojen aika lausua painavat arvosanansa ensimmäisen semifinaalin tarjokkaista. Tulessa on luonnollisesti myös meidän Sandhjamme heti ensimmäisenä. Huomenna keskiyön jälkeen Suomen aikaa jo tiedämme, kuinka hänen ja 17 muun artistin käy.

Itselleni tämä vuosi on ollut ensimmäinen sitten Helsingin, kun olen päässyt kurkistamaan viisujen kulissien taakse. Ensimmäinen käynti lehdistökeskuksessa tuntui kuin olisi kirkkoon astellut. Euroclubista (joka päiväsaikaan toimii Euro Fan Caféna) puolestaan on tullut näiksi pariksi viikoksi toinen olohuone. Tänä vuonna, samoin kuin Malmössa 2013, faneillekin tarjottiin mahdollisuus päästä sisään viisuhulinan ytimeen faniakkreditointien muodossa. Näin kahden kerran perusteella pidän tätä käytäntöä erittäin toimivana ja toivon, että kuka lauantaina voittaakaan jatkaa tätä tapaa.

fe82b11a-8da5-49d5-93cf-a65b1a6be0abTukholma on kaupunkina useimmille suomalaisille erittäin tuttu matkakohde, joten sikälikin on hyvä, että viisutekemistä riittää, koska nähtävyyksien katselu ei päiviä täytä. Sää tosin on todellakin suosinut, joten ulkona on mielellään viettänyt aikaa, vaikka yöt edelleen kylmyydellään yllättävätkin. Olen toisaalta jossain määrin yllättynyt, että esimerkiksi viime vuoden Wieniin verrattuna viisut näkyvät katukuvassa verrattaen vähän. Yhteenkään laulavaan tunneliinkaan en ole vielä törmännyt, vaikka liikennevalot Euphoriaa soittavatkin.

Melodifestivalen on yksi Euroopan suurimpia (ellei suurin) kansallisia karsintaspektaakkeleja. Ruotsalaiseen viisukulttuuriin kuuluukin olennaisena osana oman tuotannon suosiminen. Euroclub onkin varmaan ainoa paikka, jossa voi tanssilattialla kuulla muita kuin ruotsalaisia viisukappaleita. Pari iltaa sitten soi yllätyksekseni jopa suomalaisfanien suosima Kroatian Moja štikla, mutta perinteistä tanssipiiriä ei muodostunut, koska meikäläisiä oli tuona hetkenä läsnä vain pari. Toivoakseni kuitenkin musiikillinenkin kirjo tästä vielä moninaistuu viisuviikon edetessä ja yhä useampien fanien ympäri Eurooppaa ja maailmaa saapuessa paikalle.

teksti: Tero Aalto

Vienna Blog – Grand Final

So Europe (and Australia) have chosen the 20 best songs from the two semifinals. And now begins the Grand Final to decide the winner of the Eurovision Song Contest 2015.

It will be a wondrous spectacle – from Conchita Wurst flying through the air through the cheerful illuminated dance number of the UK, the campfire of Austria, the beautiful ballad of France, the foot-tapping performance of Australia, the haunting melody from Spain and ending with the classic choir from Italy – enjoy the show and may the best song win!

Kohti suurta finaalia

Vuoden 2015 euroviisut lähestyvät loppuhuipennusta. Itävaltaiset ovat tehneet hyvät euroviisut ja erityiskiitos kuuluu OGAE Austrialle, eli Itävallan faniklubille. He järjestivät faneille Euro Fan Cafeen minne kaikilla faneilla oli mahdollisuus päästä sisään. Kahvilassa on nähty lukuisia euroviisuartisteja, järjestetty Eurovision Cover Contest sekä OGAE International bileet jossa oli n. 2000 fania paikalla.

Lue lisää…