Selaa kategoriaa

Raportti

Ukraina ja EBU pettivät fanit

Kiovan euroviisuihin on aikaa vajaat kolme kuukautta ja Ukrainan yleisradioyhtiö ja EBU päättivät siivota euroviisufanit pois tämän vuoden euroviisuista.
Faneja on matkustanut vuosittain reilu 2000 henkilöä viikoksi tai kahdeksi euroviisuihin. Fanit ovat täyttäneet puolityhjät katsomot semifinaaleissa. Fanit ovat kertoneet kilpailusta ja artisteista väsymättöminä päämedioille jotka eivät aina ole viitsineet selvittää faktoja uutisten takana.

Fanit ovat luoneet hengen tämän vuosituhannen alussa jo melkein kuopatulle euroviisuille. Fanit ovat uskollisesti matkustaneet tapahtumaan ja kannustaneet artistejaan ja maataan. Fanien kautta euroviisuihin on luotu se henki mikä euroviisuille on ollut läsnä viime vuoteen asti ja koko 2000 luvun: Come Together, True Fantasy, Building Bridges, We Are One.

Tänä vuonna järjestäjät Ukrainassa EBU:n hyväksynnällä ovat päättäneet ettei erillisiä fanilippuja tarvita faneja varten, maailman suurin ja ainoa euroviisufanien yhteisö OGAE International, joka kattaa 46 eri maata, on sivuutettu kisajärjestelyissä ja tapahtumissa Kiovassa. Fanit halutaan siirtää syrjään näyttämöltä ja euroviisuissa alkaa uusi aika ilman faneja. Mitä Ukraina ja EBU pelkää tai kokee voittavansa tällä fanien aliarviomisella? Jos euroviisut ei tarvitse faneja niin tarvitsevatko fanit euroviisuja?

Jouni Pihkakorpi
puheenjohtaja
Euroviisuklubi OGAE Finland ry

Mikael Saari viihtyi viisuristeilyllä

Mikael Saari 9.16b

Euroviisuklubin mediatiimi Isabella & Tero sai tilaisuuden jututtaa UMK:jen 2013 ja 2016 tähteä Mikael Saarta. Mikael oli juuri hetkeä aiemmin esiintynyt täydelle Baltic Queen -laivan Starlight Palace -yökerholle. Hän kertoi viihtyneensä risteilyllä ja kehui viisuyleisöä tosi kivaksi. Eritoten hänestä oli huikeaa, että yleisö osasi niin hänen oman tuotantonsa kuin euroviisukappaleiden sanat.

Uuden musiikin kilpailu on ollut Mikaelille tärkeä kanava tuoda esille omaan musiikkiaan. Hakiessaan ensimmäisen kerran mukaan vuoden 2013 karsintaan hän ei kappaletta tehdessään ajatellut kansainvälistä kisaa vaan teki ensisijaisesti omannäköisensä sävelmän. Toisaalta hän mainitsee tavoitteekseen tarjota vaihtoehtoja suomalaisissa radioissa soivalle yksipuoliselle musiikille.

Molemmilla osallistumiskerroillaan Viisukuppilan fanipalkinnon voittanut Mikael ei usko enää palaavansa UMK:uun muttei sano myöskään vielä ehdottomasti ei.

teksti: Tero Aalto
kuvat: Tero Aalto ja Isabella Carlzén

Mikael Saari 9.16a

Hyvää uutta vuotta!

Uutta viisuvuotta, nimittäin. Sillä tästä se vähitellen alkaa, viisuvuosi 2017. Yleensä tähän aikaan vuodesta tuntuu siltä, että ainuttakaan viisua ei haluaisi kuulla, mutta viimeistään parissa päivässä tunne menee ohi, kun aletaan ensin odottaa päivämäärien ja kisakaupungin vahvistumista, sitten ilmoituksia ensimmäisistä artistivalinnoista, ja kohta onkin jo vuoden loppupuoli ja ensimmäiset kansalliset karsinnat täydessä vauhdissa.

13238953_10153650652941586_3618402214661566670_nViisuviikot olivat täynnä toimintaa. Klubillakin viihdyin joka ilta lukuunottamatta yhtä, jonka jätin taktisesti väliin jaksaakseni seuraavan aamun OGAE Internationalin toimihenkilökokoukseen. Siellä muun muassa otettiin kansainväliseen viisuklubiperheeseen uusia jäseniä, sattumoisin mukaanlukien muuan OGAE Ukraina, ja suunniteltiin tulevaisuutta. Itselleni kokous oli ensimmäinen laatuaan, ja oli perin kiinnostavaa nähdä konkreettisesti, kuinka kansainvälistä faniyhteisöä pyöritetään, sekä tavata eri maiden edustajia.

Kunhan tästä pääsen takaisin kotiin, muutaman päivän lepuuttanen korviani eurobeatilla ja K-popilla, mutta sen jälkeen viisut päässevät takaisin soittolistoille. Tosin joitakin jo valmiiksi puhkikuluneita ikihittejä, jotka Euroclubillakin soivat vähintään viidesti illassa, en ihan heti aio vapaaehtoisesti kuunnella. Yksi näistä on Kyproksen La La Love, joka oli ihan hyvä biisi ensimmäiset sata kertaa mutta joka edelleen soi ihan kotimaisillakin klubeilla.

13179036_10153571065796629_2500705431336961651_nNiin ikään ensimmäistä kertaa olin päivystämässä lehdistökeskuksen fani-infotiskillä. Ko. palvelun funktio on (yrittää) vastata toimittajien ja fanien kysymyksiin sekä pyörittää semifinaalien ja finaalin tulosäänestyksiä, joissa akkreditoidut persoonat voivat ennustaa, miten kunakin iltana on käyvä. Tiskillä oli yllättävänkin hauskaa ja seura mitä erinomaisinta, mistä kiitos kanssahallituslaisille. Päivystäjiä oli pyydetty tuomaan muassaan oman maansa tyypillisiä karkkeja, joten ulkomaanelävät saivat sitten maistella Marianneja, hopeatoffeeta ja lakritsia. Kahden jälkimmäisen kohdalla reaktiot jakaantuivat aika lailla tasan positiivisiin ja negatiivisiin.

Mitä itse tuloksiin tulee, olen henkilökohtaisesti erittäin tyytyväinen. Olin jo Ukrainan karsinnassa sitä mieltä, että Jamalan täytyy tulla valituksi, ja todella pienestä se lopulta olikin kiinni. Äänestin Ukrainaa finaalissa, samoin kuin Mikael Saarta UMK:ssa, vaikka kummankaan kappaletta en ole tainnut kertaakaan vapaaehtoisesti kuunnella, koska olin sitä mieltä, että niiden kuuluu voittaa. Sen sijaan Venäjän, joka oli kappaleena koko vuoden kakkossuosikkini heti Kroatian jälkeen, voittoon olisin ollut pettynyt. Kerrassaan ironista! Viisuissa on selvästikin kyse paljon muustakin kuin pelkästä pop-musiikista.

On kiinnostavaa nähdä, millaiset viisut Ukraina järjestää. Varasin jo hotellin paristakin kaupungista. Viisukrapula taisikin mennä ohi – joko saa lähteä?

teksti ja kuvat: Tero Aalto

Keikkaraportti: Mikael Saaren levynjulkaisukonsertti Lahdessa

Tätä päivää olen odottanut koko kevään kuin kuuta nousevaa, ajattelin kun perjantai 6. toukokuuta koitti. Silloin nimittäin niin suomalaisten kuin ulkomaalaisten euroviisufanien suosiosta nauttiva ja tämän maan taatusti taitavampiin muusikkoihin lukeutuva Mikael Saari julkaisi debyyttialbuminsa The Grand Letdown. Mikael Saari juhlisti tätä suurella levynjulkaisukonsertilla Lahden kaupunginteatterin Eero-näyttämöllä. Levyllä kuullaan Mikaelin itse sanoittamia ja säveltämiä biisejä, joista kaksi on täysin kokonaan instrumentaaleja. Levyltä löytyy myös yksi coveri Queenilta.

Albumi on levy-yhtiönsä nimensä mukaisesta täysin Luomusicia ja varsinaista käsityötä, mikä on melkoisen harvinaista nykypäivänä. Arvostan tätä todella paljon ja se tekee levystä vielä erityislaatuisemman. Oma levy on ollut Mikaelille itselleen aina unelmana, joka toteutui viimein yli kolmen vuoden työn jälkeen. Aiemmin Mikael on tehnyt lähinnä bändien kanssa omaa musiikkia, jota ei kuitenkaan oikein löydy mistään.

Mikael huokaisee helpotuksesta, että levy on nyt ulkona, sillä sen eteen ei voi enää tehdä mitään. Mikael tuo esiin erityisesti levyn tuottajan ja Luomusicin perustajan Kai Poutasen panoksen ja hänen suuren työnsä levyn eteen. Mikael antoi myös isot kiitoksensa levyllä soittaneelle bändille, johon kuuluivat muun muassa pianisti Anu Silvasti, Lumos-jousikvartetti ja monia muita lahtelaisia ammattimuusikoita, joista osa soitti myös konsertin kokoonpanossa.

Tämän taitavan porukan käsissä syntyi The Grand Letdown, mikä sinänsä kuulostaa ironiselta, sillä levyn nimi ei mitenkään enteile sen laadullista sisältöä. Puhumattakaan huikeasta konsertista, joka oli todellinen elämys sanan varsinaisessa merkityksessä. Siellä kuultiin kaikki Mikaelin uuden albumin kappaleet ja joitakin covereita, kuten esimerkiksi Jarkko Martikaisen Myrsky, Queenin Under Pressure sekä Hectorin Yhtenä Iltana.

13162384_10204719887351848_731172449_n

Konsertti oli odotetusti loppuunmyyty. Yleisö eli erittäin vahvasti mukana ja joukosta kuului myös liikuttuneita niiskutuksia. Mutta niinhän se on, kun artisti on tarpeeksi osaava, hänellä on tällöin kyky ottaa yleisönsä haltuun, saada heidät aidosti tuntemaan ja uskaltamaan myös näyttämään se muille avoimesti. Ja koska Mikael on monilahjakkuus, hän ei ainoastaan vain osannut sytyttää yleisöänsä laulullansa ja hurmaavalla olemuksellansa, vaan myös soitti loistavasti kitaraa ja pianoa. Eikä saa unohtaa erittäin varmasti ja hienosti soittanutta bändiä, joka teki kappaleille todella ansaitsemaansa oikeutta. Tuntui, että ne heräsivät vielä vahvemmin eloon, sillä Mikaelilla on erityinen taito puhaltaa kappaleisiin aivan uudenlaista puhtia livenä.

Välispiikit olivat huumorilla höystettyjä ja Mikaelin tapaan lämpimän vaatimattomia. Monilahjakkuuden ja karismaattisuuden lisäksi minusta on myös erityisen vaikuttavaa, miten Mikael tunsi niin vahvasti laulaessaan. Sen huomasi jo Uuden Musiikin Kilpailun On It Goes -vedossa, kuten tässäkin konsertissa. Tuntui, että hänen laulunsa ja tulkintansa tulivat suoraan sydämestä, eikä hän esittänyt mitään lavalla. Sellaista taitoa ei ihan jokaisella laulajalla ole. Sen takia minun olikin välillä vaikea istua penkissä, sillä Mikaelin huikeat vedot tulivat niin ihon alle, että sisälläni vellovaa tunnemyrskyn määrää oli vaikea pitää kurissa. Mutta se on vain hyvä asia. Mikaelin musiikkikaan ei nimittäin ole mitään keveää poppia, vaan täynnä viiltäviä tarinoita rikkinäisestä rakkaudesta ja päättyneistä parisuhteista, mihin albumin nimikin viittaa.

Mikael itse kommentoi levynsä teemaa, että elämä on vain välillä sellaista ja levyllä kuuluu “ranteet auki” -meininki, mutta sieltä löytyy myös positiivisia valonpilkahduksia. Ihailen kovasti hänen rohkeaa valintansa kulkea omaa polkuansa ja tehdä omanlaistansa musiikkia, eikä roikkua suuren levy-yhtiön talutusnuorassa ja tehdä suosion takia suuriin massoihin vetoavaa bilemusiikkia. Sen sijaan levy sisältää tunteellista maalailua, hieman rokahtaviakin säyvjä ja ehkä joidenkin yllätytykseksi myös folk-henkistä musiikkia. Esimerkiksi omassa suosikissani You Shall Be My Wifessa voi kuulla irlantilaisia folk-soundeja, kun taas Mikaelin oma henkilökohtainen lemppari She’s Gone menee jopa progerockin puolelle.

13187626_10204719890271921_1915200565_n

Mikael toi esiin, että hän tietää kyllä, ettei hänen musiikkinsa ole sellaista, jota soitettaisiin radiokanavien top-listoilla, vaikka hän tavoitteleekin sitä. Mikaelia on kyllä pyydetty suurempien levy-yhtiöiden leipiin, mutta hänen olisi täytynyt vaihtaa laulukieli suomeksi ja hän kieltäytyi tämän takia tarjouksesta. Rohkeaa ellen sanoisi. Mikael haluaa pitäytyä englannin kielessä, mutta häntä kiinnostaisi myös kokeilla laulaa ruotsiksi ja äitinsä perheen äidinkielellä viroksi, vaikkei varsinaisesti itse näitä kieliä osaakaan. Näemmekö siis mahdollisesti Mikael Saaren edustamassa vielä Suomea vironkielisellä kappaleella? Se olisi kieltämättä hienoa, mutta Mikael tuskin aikoo enää osallistua Uuden Musiikin Kilpailuun muuta kuin mahdollisesti säveltäjänä.

Mikael kertoi olevansa iloinen UMK:n tuomasta positiivisesta nosteesta ja saamistaan uusista mahdollisuuksista. Hän esimerkiksi pääsi mukaan tämän kevään UIT:n Soitellen Soteen! -revyyseen. Sen lisäksi Mikaelin voi nähdä nyt syksyllä Turussa Rock of Ages -musikaalissa ja tietysti myös keikkojen parissa, joita suosittelen enemmän kuin lämpimästi käydä katsomassa. Levynjulkaisukonsertti oli jo nimittäin todellinen taidonnäyte siitä, mihin tämä artisti oikein pystyy. Koen suurta ylpeyttä Mikaelin ja koko hänen ahkeran tiiminsä puolesta. Minulle on iso kunnia, että sain vetää helmikuussa Mikaelin sosiaalisen median kampanjaa. Nykyään saan ylläpitää tämän taitavan artistin fanisivuja yhdessä mahtavien Mirka Karoliina Tupakan ja Niina Mäenpään kanssa ja olla kannustamassa Mikaelia eteenpäin urallaan. Meillä on nimittäin tässä todellinen tähti, joka on enemmän kuin ansainnut kaiken suitsutuksen. Mikaelille ovat kaikki ovet avoinna maailmaan.

Rakkaudella, Olivia Kurki

13153269_10204719894912037_271050471_n

Teksti ja kuvat: Olivia Kurki

Tukholman-kuulumisia – viisuviikon maanantai

Viisukausi 2016 on viimeinkin huipentumaisillaan. HC-fanit ovat toki aloittaneet urakkansa jo viime vuoden puolella, mutta nyt ovat itse kullakin viimeiset hetket käsillä. Täällä Tukholmassa artisteillakin ovat jo harjoitukset takana. Hetken kuluttua alkaa ensimmäinen koko show’n läpimenoharjoitus, ja illalla onkin jo tuomaristojen aika lausua painavat arvosanansa ensimmäisen semifinaalin tarjokkaista. Tulessa on luonnollisesti myös meidän Sandhjamme heti ensimmäisenä. Huomenna keskiyön jälkeen Suomen aikaa jo tiedämme, kuinka hänen ja 17 muun artistin käy.

Itselleni tämä vuosi on ollut ensimmäinen sitten Helsingin, kun olen päässyt kurkistamaan viisujen kulissien taakse. Ensimmäinen käynti lehdistökeskuksessa tuntui kuin olisi kirkkoon astellut. Euroclubista (joka päiväsaikaan toimii Euro Fan Caféna) puolestaan on tullut näiksi pariksi viikoksi toinen olohuone. Tänä vuonna, samoin kuin Malmössa 2013, faneillekin tarjottiin mahdollisuus päästä sisään viisuhulinan ytimeen faniakkreditointien muodossa. Näin kahden kerran perusteella pidän tätä käytäntöä erittäin toimivana ja toivon, että kuka lauantaina voittaakaan jatkaa tätä tapaa.

fe82b11a-8da5-49d5-93cf-a65b1a6be0abTukholma on kaupunkina useimmille suomalaisille erittäin tuttu matkakohde, joten sikälikin on hyvä, että viisutekemistä riittää, koska nähtävyyksien katselu ei päiviä täytä. Sää tosin on todellakin suosinut, joten ulkona on mielellään viettänyt aikaa, vaikka yöt edelleen kylmyydellään yllättävätkin. Olen toisaalta jossain määrin yllättynyt, että esimerkiksi viime vuoden Wieniin verrattuna viisut näkyvät katukuvassa verrattaen vähän. Yhteenkään laulavaan tunneliinkaan en ole vielä törmännyt, vaikka liikennevalot Euphoriaa soittavatkin.

Melodifestivalen on yksi Euroopan suurimpia (ellei suurin) kansallisia karsintaspektaakkeleja. Ruotsalaiseen viisukulttuuriin kuuluukin olennaisena osana oman tuotannon suosiminen. Euroclub onkin varmaan ainoa paikka, jossa voi tanssilattialla kuulla muita kuin ruotsalaisia viisukappaleita. Pari iltaa sitten soi yllätyksekseni jopa suomalaisfanien suosima Kroatian Moja štikla, mutta perinteistä tanssipiiriä ei muodostunut, koska meikäläisiä oli tuona hetkenä läsnä vain pari. Toivoakseni kuitenkin musiikillinenkin kirjo tästä vielä moninaistuu viisuviikon edetessä ja yhä useampien fanien ympäri Eurooppaa ja maailmaa saapuessa paikalle.

teksti: Tero Aalto

Vienna Blog – Grand Final

So Europe (and Australia) have chosen the 20 best songs from the two semifinals. And now begins the Grand Final to decide the winner of the Eurovision Song Contest 2015.

It will be a wondrous spectacle – from Conchita Wurst flying through the air through the cheerful illuminated dance number of the UK, the campfire of Austria, the beautiful ballad of France, the foot-tapping performance of Australia, the haunting melody from Spain and ending with the classic choir from Italy – enjoy the show and may the best song win!

Kohti suurta finaalia

Vuoden 2015 euroviisut lähestyvät loppuhuipennusta. Itävaltaiset ovat tehneet hyvät euroviisut ja erityiskiitos kuuluu OGAE Austrialle, eli Itävallan faniklubille. He järjestivät faneille Euro Fan Cafeen minne kaikilla faneilla oli mahdollisuus päästä sisään. Kahvilassa on nähty lukuisia euroviisuartisteja, järjestetty Eurovision Cover Contest sekä OGAE International bileet jossa oli n. 2000 fania paikalla.

Lue lisää…

Vienna Blog – Semifinal 2

So semifinal 2 begins in 10 minutes. Again it will be a spectacular show with a variety of performances to entertain..and surprise. One to look out for will be the one by Azerbaijan – there will be two male wolves (the Singer and a dancer) and a female wolf (another dancer..). The question is – who is trying to get with whom: watch and interpret as you please..

Tune in to YLE2 at 22:00 tonight.

Aina Mun Pitää!! Kitkeriä faneja?

Pertti Kurikan Nimipäivien tie tämän vuoden Euroviisuissa katkesi siis tiistai-iltana. ”Aina Mun Pitää” ei ollut fanisuosikki eikä myöskään Euroopan suosikki. Mutta se että Pertti Kurikan Nimipäivät osallistui Euroviisuihin, oli jo sinänsä voitto sekä bändille, Suomelle että Euroviisuille. Tänä vuonna kilpailuun tuotiin uusi musiikkigenre ja PKN:n osallistuminen Euroviisuihin lisäsi kilpailun moninaisuutta ja omalta osaltaan he toteuttivat tämän vuoden slogania ”Building Bridges”. Biisi ei vain ollut hyvä.
Lue lisää…

Vienna Blog – Overheard..

At Semifinal 1 Qualifiers Press Conference..

In responding to a question about her song qualifying, Elhaida Dani (Albania) said, ”We came up in 3 days with ’I’m Alive’..” (Ross: ..and it’s a job well-done too..)

When asked how she feels about qualifying, Polina Gagarina (Russia) replied, ”Like first time having (my) child..this is my second child..”

Lue lisää…