Browse Category

OGAE-uutiset

OGAE-uutiset 3/2018

Puheenjohtajan tervehdys

Hiio hoi!

Jännittävä odotus päättyi vihdoin, ja ensi kevään Euroviisujen isäntäkaupunki julkistettiin. Viisufanit kerääntyvät sankoin joukoin Tel Avivin kaduille viettämään vuotuista musiikkijuhlaansa. Ennen sitä valitaan kuitenkin Suomen viisuedustaja Uuden Musiikin Kilpailussa. YLE luottaa jälleen sisäiseen valintaan. Suomen edustuskappale valitaan 2.3.2019.

Makedoniaa tänä vuonna edustanut Eye Cue -yhtye oli yksi viisuristeilyn esiintyjistä. Kuva: Peter Herrmann

Viisufanit risteilivät syyskuussa sankoin joukoin Helsinki–Tallinna-välillä. Euroviisuklubin yhdeksäs risteily pääsi myös iltapäivälehtien otsikoihin, sillä Sinisten puoluekokous järjestettiin samassa veneessä värikkään viisuväen joukossa. Värillä ei ollut väliä, kun pidimme lystiä illan aikana. Kansainväliset vieraamme, artistit ja fanit kiittelivät jälleen kerran risteilyä ja kuinka upea ja uniikki fanitapahtuma on kyseessä.

Fanisuosikki Kati Wolf Unkarista. Kuva: Peter Herrmann

Vaikka klubimme on yksi suurimmista ja toimivimmista koko maailmassa, se ei tarkoita, että meillä olisi sekä rahaa että henkilöresursseja täyttämään kaikkien faniemme villeimpiä toiveita. Viisuristeilyn artistivalinnoissa pyritään monipuolisuuteen. Yritämme saada artisteja sekä nuoremmasta että vanhemmasta vuosikerrasta. Se, mitä artisti esittää, on artistin oma valinta. Useimmiten artisti itse huomioi keikkansa teeman ja muokkaa settilistansa sen mukaan. Joskus artisti haluaa pysyä uskollisena omalle, nykyiselle tyylilleen.

Kaikki kuitenkin pyörii rahan ympärillä. Jos meillä olisi pohjaton kaivo, josta ammentaa kahisevaa, hankkisimme varmasti artistit jäsenten toiveiden mukaan. Näin asia ei kuitenkaan ole. Klubin tulot koostuvat jäsenmaksuista ja muutamasta sponsorista. Kuluja klubille tulee sekä risteilyn, esikatselutilaisuuksien ja pikkujoulujen järjestämisestä sekä hallinnollisista kuluista. Ilman sponsoreitamme emme pääsisi näinkään pitkälle. Yleinen kulutustaso nousee vuosittain, ja tähän asti olemme pystyneet pitämään jäsenmaksun ja pääsymaksujen hinnat maltillisella tasolla. Risteily järjestetään yhteistyössä Tallink Siljan kanssa senhetkisen kaluston ja aikataulun puitteissa.

Haluan kiittää kaikkia taustalla työskennelleitä, ihania ja aktiivisia henkilöitä, joista jokainen teki oman osuutensa suurella sydämellä ja tapahtuman onnistumista ajatellen! Hyvien juhlien yksi onnistumisen elementti on kuitenkin sinne saapuvat vieraat ja toivonkin että vieraamme viihtyivät ja nauttivat yhdeksännestä Euroviisuristeilystä.

Lokakuun infokirjeessä on taas tärkeää asiaa tulevista euroviisuihin liittyvistä tapahtumista ja tiedotteista. Muista lukea infokirje läpi; se lähetetään sinulle ilmoittamaasi sähköpostiin ja julkaistaan nettisivuillamme (linkki myös Facebookissa).

Toivotan kaikille mukavaa ja värikästä syksyä!

Miksu Behm
Puheenjohtaja

Tässä numerossa:
The Hungry Hearts: ”Viisufanit ovat maailman paras yleisö!”
Linda Martin: ”Irlanti tarvitsee voittaakseen balladin”
Jasmine: ”Oslossa oli avoin meininki!”
Mikolas Josef: ”Euroviisut olivat vasta alkua”
Näin minä fanitan: Antton Niskanen

The Hungry Hearts: “Viisufanit ovat maailman paras yleisö!”


Norjalainen performanssiyhtye The Hungry Hearts sai kunnian avata viisuristeilyn. Kahdeksan lesbonaisen muodostama ryhmä valloitti viisufanien sydämet kappaleellaan ”Laika”. ”Laikasta” tuli ilmiö, joka vei The Hungry Heartsin esiintymään ympäri Eurooppaa. Viisuristeilyllä yhtyettä edustivat perustajajäsen Tonje Gjevjon, Edith Roth Gjevjon sekä Olga Nikitina. He ottivat kutsun ilolla vastaan.

– Olimme hyvin otettuja. Tiesimme, että meillä tulisi olemaan risteilyllä tosi hauskaa, koska viisufanit ovat maailman paras yleisö, yhtyeen perustaja Tonje Gjevjon hehkuttaa.

– Viisufanit ovat kuin yhtä suurta perhettä. He ottivat meidät omikseen heti alusta alkaen.

The Hungry Hearts kilpaili Norjan viisukarsinnoissa vuonna 2016 yhdessä Lisa Dillanin kanssa. Tonje ei kuitenkaan osannut varautua ”Laikan” saamaan suosioon.

– En tiennyt, mitä odottaa, koska kyseessä on hieman omituinen laulu. Tiesin, että siinä on kuitenkin “sitä jotakin”.

”Laikaa” voidaan pitää myös jokseenkin poliittisena kannanottona. Kappaleessa lauletaan “The streets of Moscow with my girlfriend”. The Hungry Hearts ei ole toistaiseksi käynyt marssimassa Moskovan kaduilla, mutta yhtyeen jäsen Olga Nikitina on sieltä kotoisin. Tämä on kuitenkin silkkaa yhteensattumaa, sillä Olga tuli mukaan kokoonpanoon vasta ”Laikan” kirjoittamisen jälkeen.

– Haluaisimme sen sijaan esiintymään Pietariin, koska Moskova on tällä hetkellä hieman vaarallinen. Putinilla on ongelmia, Tonje toteaa.

Risteilyllä kuultiin myös Tom of Finlandin inspiroima kappale. Siinä toimii solistina Kristian Kaspersen. Tonje kertoo että haluaa kappaleillaan kertoa tarinoita monenlaisista ikoneista, joihin Tom of Finland myös lukeutuu.

– Olen kuvataiteilija, ja minulla on kirjoja hänen piirroksistaan. Mielestäni Tom of Finland oli nerokas taiteilija ja pidän hänen intohimoisesta tavastaan kuvata miesvartaloa ylisuurine ruumiinosineen. Olen myös nähnyt Tom of Finlandista kertovan elokuvan, ja pidin siitä todella.

Mikäli se on Tonjesta kiinni, The Hungry Hearts nähdään vielä jonakin päivänä edustamassa Norjaa euroviisuissa.

– Emme luovuta! Aiomme yrittää mukaan joka vuosi. Euroviisut ovat unelmani.

Teksti: Aino Ahlgren
Kuvat: Peter Herrmann ja Tuomas Ruoho

Linda Martin: ”Irlanti tarvitsee voittaakseen balladin”

Linda Martin ei paljon esittelyjä kaipaa. 71-vuotias laulajatar kuuluu kiistatta Eurovision laulukilpailujen Hall of Fameen. Hän on yksi niistä harvoista euroviisutähdistä, joka on onnistunut saavuttamaan sekä viisuvoiton että hopeasijan. Vuonna 1992 Linda nappasi voiton Johnny Loganin kirjoittamalla balladilla ”Why me?”.

Johnnylla oli sormensa pelissä myös vuonna 1984, kun Linda edusti Irlantia ensimmäistä kertaa. Tuolloin hän sijoittui täpärästi toiseksi dramaattisella kappaleellaan ”Terminal 3”. Molemmat viisuhitit kuultiin luonnollisesti myös Silja Europalla. Linda kiittääkin euroviisuja pitkästä urastaan.

– Ilman euroviisuja en olisi täällä. Viisuvoitto oli minulle kuin valoa tunnelin päässä. Aivan kuin kaikki syntymäpäiväni olisivat koittaneet samalla kertaa.

Vuonna 1984 Linda koki karvaan pettymyksen, kun ”Terminal 3” jäi vain seitsemän pisteen päähän viisuvoitosta. Linda sai revanssinsa vuonna 1992. Voitto tuli hänelle täytenä yllätyksenä.

– En ikimaailmassa uskonut voittavani! Terry Wogan tuli kertomaan minulle, ettei hän saisi sanoa näin etukäteen, mutta Irlanti voittaa.


Irlannin voittokulku euroviisuissa alkoi vuonna 1992. Maa voitti kolmena vuotena peräkkäin ja voittoputki täydentyi vielä vuonna 1996.

– Se oli loppumatonta! Luulen, että ajoimme Irlannin konkurssiin. Rahaa ei yksinkertaisesti enää ollut, Linda nauraa.

Linda kuvailee Irlannin tämänvuotista edustajaa Ryan O’Shaughnessya kuin raikkaaksi tuulahdukseksi.

– Hän on todella mukava ja lahjakas tyyppi. Mielestäni lavaesitys tanssijoineen oli kaunis.

Miten Irlanti saavuttaisi entisaikojen viisumenestyksen jälleen? Lindalla on siihen vastaus valmiina.

– Mielestäni siihen vaaditaan oikea voimaballadi ja myös todella vahva laulaja. Uskon, että pystymme siihen vielä!

Kun Lindaa pyydettiin esiintymään euroviisuristeilylle, hänen ensireaktionsa oli innostus. Hän sai myös kannustusta eräältä artistikollegaltaan, joka tähditti risteilyä muutama vuosi sitten.

Nicki French on hyvin läheinen ystäväni. Mainitsin kutsusta hänelle. Hän sanoi, että minun täytyy ehdottomasti osallistua! Euroviisufanit ovat upeita ihmisiä ja siinä hän oli oikeassa.

Teksti: Aino Ahlgren
Kuva: Peter Herrmann

Jasmine: ”Oslossa oli avoin meininki!”


Euroviisuristeilyn yllätysartistiksi paljastui legendaarinen Jasmine. Hänet nähtiin jo viime vuonna Euroviisuklubin pikkujoulujen artistivieraana. Jasmine yllättyikin iloisesti saatuaan kutsun myös risteilylle.

– Ihmiset ottavat niin lämpimästi minut vastaan. Nämä ovat oikeasti hienoimpia keikkoja, Jasmine kiittelee.

Palataan ajassa vuoteen 1996. Jasmine oli tuolloin vasta 19-vuotias aloitteleva artisti. Hänen viisuesiintymisestään muistetaan surullisenkuuluisa kiharakampaus ja viimeinen sija. Vaikka menestystä itse euroviisuissa ei tullutkaan, kilpailu avasi kuitenkin tien Jasminen laulajanuralle.

– Tosi paljon on ollut fanitapaamisia ympäri maailmaa ja minua on pyydetty useaan faniklubiin esiintymään. Sitten olen saanut ihan muitakin keikkoja ulkomailta.

Jasmine onkin ehtinyt kiertämään läpi Euroopan esiintymässä. Seuraavaksi suuntana on Yhdysvallat. Miamin lattarirytmit ja New Orleansin blues sekä jazz-musiikki innostavat häntä. Jasminen mukaan erilaiset musiikkigenret tulevat tutummiksi, kun pääsee matkustamaan niiden juurille.

Jasminen euroviisukappale ”Niin kaunis on taivas” edustaa tyypillistä suomi-iskelmää. Mikä oli vuonna 1996 hänen oma suosikkiviisunsa?

– Ehdottomasti Irlanti! Laulajalla oli tosi poikkeava, huilumainen lauluääni. Sittenhän se voittikin. Monet edustajat jäivät mieleeni. Belgian Lisa Del Bon kanssa viestitellään Facebookissa. Oslossa oli kivat bileet ja hyvin avoin meininki!

Suomen euroviisuedustaja valittiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa ilman karsintoja. Jasminella on tästä vankka mielipide.

– Jos minulta kysytään, olen ehdottomasti sitä mieltä, että kaikkien pitäisi saada osallistua. On niin paljon lahjakkaita artisteja, jotka ovat pimennossa. Jos vain valitaan joku tietty artisti, uudet kyvyt eivät pääse ikinä nousemaan. Kansan pitäisi saada valita edustaja, Jasmine toteaa.

Jasmine tunnustautuu myös viisufaniksi.

– Euroviisut ovat minulle sellainen kohokohta, että keskityn niihin aina, jos vain on mahdollisuus! Minulla on kisakatsomossa laitettu ruoat hienosti ja skumppaa on. Sitten me mietimme, kenestä mahdollisesti voisi tulla voittaja. Tänä vuonna suosikkini oli Tšekki.

Teksti: Aino Ahlgren
Kuva: Peter Herrmann

Mikolas Josef: ”Euroviisut olivat vasta alkua”


Viisuristeily huipentui Tšekin tämän vuoden edustajan, Mikolas Josefin, esiintymiseen. Fanihysteriaa aikaansaanut Mikolas aiheutti euroviisufaneille myös ylimääräisiä sydämentykytyksiä loukattuaan itsensä harjoituksissa Lissabonissa. Hän toipui portugalilaisessa sairaalassa, mistä hänellä ei ole erityisen mukavia muistoja. Mikolas pystyi kuitenkin lopulta esiintymään suunnitellusti ja onnistui vielä saavuttamaan Tšekin kaikkien aikojen parhaimman sijoituksen euroviisuissa.

– Koko euroviisuedustus oli ihan mahtava juttu. Se jää hullun hauskaksi muistoksi minulle! Onnellisin muistoni Lissabonista on kuitenkin itse esityksen lisäksi bussimatka kotiin. Tiesimme, että viisut ovat nyt ohi ja teimme historiaa. Voin kertoa, että se oli sekopäinen bussimatka, Mikolas nauraa.

Mikolas oli myös hyvin otettu, kun hänet kutsuttiin esiintymään risteilylle. Nuorukaisella oli aikaa jutella jokaisen fanin kanssa ja poseerata yhteiskuvissa tiukasta aikataulusta huolimatta.

– Euroviisufaneille esiintyminen on aina hienoa. Fanit ovat niin kannustava ja äänekäs yleisö, artisti kiittelee.

Hiljattain Mikolas julkaisi uuden singlen ”Me gusta”. Hänellä on suuret odotukset kappaleen suhteen ja tavoitteet korkealla.

– ”Lie to me” oli euroopanlaajuinen hitti, mutta tästä toivottavasti tulee maailmanlaajuinen! Euroviisut olivat vasta alkua.

Teksti: Aino Ahlgren
Kuva: Peter Herrmann

Näin minä fanitan: Antton Niskanen

Kouvolalainen Antton on lähdössä elämänsä ensimmäiselle viisumatkalle Tel Aviviin.

Kerro itsestäsi: Mitä teet ja missä asut?

Olen 20-vuotias viisufani Kouvolasta. Olen juuri suorittanut vuoden siviilipalveluksen Lapinjärvellä siviilipalveluskeskuksen hallintopuolella. Keväällä suuntana on yliopiston pääsykokeet – ja ensi syksynä toivottavasti siis yliopisto. Olen lähes kaikenlaisen musiikin suurkuluttaja ja tuhlaan aikaani myös moniin ulkomaisiin tosi-TV-ohjelmiin.

Mistä viisuharrastuksesi alkoi?
Perheessäni oli tapana katsoa viisuja jo ollessani pieni ja kiinnostukseni viisuja kohtaan alkoikin jo varhain. Muistan katsoneeni vuoden 2004 viisuja VHS-kasetilta useampaankin otteeseen. Virallinen harrastus alkoi kuitenkin vuonna 2009, kun kuuntelin ensimmäistä kertaa kaikki kappaleet etukäteen. Lopullisesti homma lähti käsistä, kun lopulta liityin Viisukuppilaan ja tutustuin sitä kautta muihinkin viisufaneihin.

Miten viisuharrastus näkyy kodissasi?

Toistaiseksi ei juuri mitenkään. Pari viisulevyä löytyy hyllystä. Tilanne ehkä muuttuu ensi vuonna, kun tarkoituksena olisi muuttaa täysin omaan asuntoon.

Mikä on hienoin viisumuistosi?

Mitään yhtä tiettyä on vaikea nostaa muiden yläpuolelle, mutta kyllä vuosittaisten suosikkien (Valko-Venäjä 2017, Latvia 2016) selviäminen finaaliin on aina ollut ihanaa. Toisaalta Australian vaivaiset kaksi puhelinäänestyspistettä 2017 finaalissa antoivat kyllä harvinaisen hyvät naurut. Hienoja muistoja on lukemattomia.

Mikä on parasta Euroviisuissa?

Musiikki, ehdottomasti. Eri maiden karsintoja seuratessa löytyy väistämättä aina monia upeita kappaleita, eikä hyvää musiikkia ole koskaan liikaa. Karsintakausi onkin monella tapaa vuoden parasta aikaa, ja siihen liittyy paljon sekä riemun että pettymyksen tunteita. Lisäksi kuitenkin myös yhteisöllisyys – viisut ja niihin liittyvät fanitapahtumat yhdistävät upealla tavalla ihmisiä eri elämän alueilta, kulttuureista ja ikäryhmistä.

Mitä muuttaisit Euroviisuissa? Olisi tietysti hienoa, jos poliittisesta äänestämisestä ja naapurimaiden suosimisesta voisi tuosta vain päästä eroon, mutta turha toivo. Myös raatiäänet ja niiden tulokset ovat jo jonkin aikaa kiusanneet minua, mutta en ole varma, mitä niissä muuttaisin. Kymmenhenkiset raadit voisivat kyllä ainakin teoriassa olla kokeilemisen arvoinen idea.

Oletko lähdössä Tel Aviviin viisuilemaan?

Kyllä, ensimmäistä kertaa paikan päälle viisuihin! Alustava majoitus ja matkaseura on jo hoidossa.

Mitä perinteitä kuuluu viisufinaalin seuraamiseen?

Hyvää ruokaa, höpöttelyä WhatsAppin viisuseurantaryhmässä ja tulosten veikkailua ennen lähetystä. Ensi vuonna toki luvassa hieman muutoksia näihin kotikatsomosta seuraamisen perinteisiin.

Millainen on täydellinen viisu?

Vaikea kysymys, sillä upea viisu voi rakentua niin monista eri asioista. Aivan täydellistä viisua tuskin onkaan.

Mikä on kaikkien aikojen paras viisu?

Tähän kysymykseen en pysty vielä kaiken kattavasti vastaamaan, sillä en ole toistaiseksi käynyt kaikkia viisuvuosia läpi. Vuodet 1956–1969, 2004 ja 2007–2018 ovat kuitenkin jo tuttuja ja tällä hetkellä kaksi viisua nousee ylitse muiden: Albania 2012: “Suus” ja Viro 2009 “Rändajad”.

Teksti: Aino Ahlgren

OGAE-uutiset 2/2018

Puheenjohtajan tervehdys

Hei kaikki Suomen Euroviisuklubin jäsenet!

Olemme vihdoin päässeet siihen vuodenaikaan, jota jotkut kutsuvat viisufanin jouluksi, vapuksi, pääsiäiseksi ja juhannukseksi. Ilmassa on jo suuren viisujuhlan tuntua erilaisine tunteineen. Niinpä ajattelinkin käyttää OGAE-uutisten puheenjohtajan tervehdyksen kirjoittamalla tunteista.

Yleisesti tunteella tarkoitetaan, että mielessä tai kehossa tuntuu joltakin. Yksilölliset tunteet saavat meidät toimimaan ja jokaisen tunnetila on erilainen. Tunteet kertovat siitä, mikä on meille tärkeää. Ne saavat meidät hakeutumaan tilanteisiin, jotka tukevat hyvinvointia tai poistumaan tilanteista, jotka ovat epämiellyttäviä. Viimeisen kuukauden aikana viisufanitkin ovat ehtineet kokea erilaisia tunteita liittyen tämän vuoden euroviisuihin.

Jännitys on varmasti ollut läsnä kaikkien viisufanien mielessä viime aikoina. Olemme saaneet jännittää, toteutuuko Lissabonissa EuroCafe vai ei. Välillä jo näytti siltä, että tämä vuosi olisi poikkeus eikä yhteistä kokoontumispaikkaa paikan päällä oleville faneille saataisikaan. Kun lopulta ja yllättäen päätös EuroCafesta tuli, saimme jännittää kuka saa hakemuksensa läpi ja keiden hakemukset hyväksytään. Jännitystä lisäsi myös hyväksytyn hakemuslinkin kautta maksaminen, mikä pienessä sujumattomuudessaan aiheutti joillekuille turhautumista ja epätoivonkin tunteita.

Koska viikkopaketteja on ollut rajallinen määrä, euroviisufanit ympäri Eurooppaa ovat kokeneet pettymyksiä. Ensin jäätyään ilman fanilippupakettia, jotkut ilman EuroCafen viikkopakettia, ja jotkut ovat surreet suosikkiensa karsiutumista kansallisissa finaaleissa. Monelle suomalaiselle fanille Saaran UMK-esitykset, erityisesti ”Monsters”, olivat pettymys.

Pettymysten kanssakin pitää pystyä elämään, ja silloin omalle toiminalle pitää määritellä uusi suunta. Saaran esitys Lissabonissa on saanut uuden suunnan ja on varmasti erilainen kuin mitä näimme UMK:ssa. Fanit, jotka eivät päässeet Lissabonissa suoraan areenan reunalle, voivat nauttia kisatunnelmista esimerkiksi Eurovision Villagessa, jossa kisat lähetetään suorana lähetyksenä isoilla näytöillä. Eikä kisoja varmasti tarvitse katsella yksin. EuroCafe-lippuhakemuksia lähetettiin ympäri Euroopan liki 3000 kappaletta, ja vain 1600 sai hyväksytyn vastauksen. Tämä on erityisen valitettavaa, sillä Euroviisujen pohjimmainen idea on yhdistää eikä erottaa. Mutta ei anneta tämän lannistaa, sillä kisakaupungissa on varmasti paljon tarjottavaa faneille!

Huolimatta jännityksestä ja pettymyksistäkin Euroviisut ovat yhdistävä harrastus. Sen mukana tapaamme uusia ihmisiä, jotka jakavat yhteisen intohimon euroviisuja ja niihin liittyviä erilaisia ilmiöitä kohtaan. Kilpailuharrastuksena euroviisut ovat siinä mielessä poikkeus, ettei tarvitse kannattaa vain yhtä joukkuetta vaan fanituksen kohteita voi olla useampia. Onkin tärkeää huomata, että jokaisella meillä on omat mielipiteemme, joten kunnioitetaan niitä. Esimerkiksi somessa roihahtaa silloin tällöin tulenpalavia keskusteluja, joissa sävy saattaa mennä jopa loukkaavaksi. Muistetaan kukin kunnioittaa toisiamme, vaikka mielipiteet eroaisivatkin.

Euroviisut ovat pohjimmiltaan iloinen juhla. Itse olen suuresti iloinnut kuukauden sisällä siitä mahtavasta aktiivisuudesta, joka Suomen Euroviisuklubissa on. Esikatselutilaisuuksiin Oulussa, Lieksassa, Turussa, Tampereella ja Helsingissä osallistui reilusti yli 200 henkilöä. Saimme esikatseluista mukaamme uusia jäseniä, jotka ovat lämpimästi tervetulleita klubiimme. Mitkään tilaisuudet tai tapahtumat eivät onnistu ilman ahkeraa vapaaehtoistyötä, joten suuret kiitokset esikatselujen organisaattoreille: Ouluun Erkille, Lieksaan Martille, Turkuun Helille, Tampereella Kaisalle ja Helsingissä euroviisuklubin hallitukselle. Ei myöskään sovi unohtaa kaikkia niitä taustajoukkoja tai yhteistyökumppaneita, jotka ovat edellä mainittujen henkilöiden kanssa olleet mukana järjestämässä tapahtumia ja mahdollistaneet niiden onnistumisen.

Pian allekirjoittanutkin suuntaa kohti Lissabonia ja tunnelmoi toivottavasti lämmöstä ja auringosta. Kisoihin mahtuu varmasti koko tunnekartan kirjo. Itsellä silmät alkavat hikoilla heti kun Espanjan edustuskappale alkaa soida. Kuten saksalainen säveltäjä Richard Wagner on lausunut: ”Musiikki kuuluu koko ihmiskunnalle, ja melodia on se absoluuttinen kieli, jolla muusikko puhuttelee jokaista sydäntä”.

Nautitpa euroviisuista joko paikan päällä tai kotisohvalla, toivotan mahtavia ja tunnelmallisia kisahetkiä!

Miksu

Tässä numerossa:

Tunnelmia esikatselutilaisuuksista
Viisuartistit tutuiksi
Laulettuja rakkauden sanoja
Näin minä fanitan: Atte Silván

Tunnelmia esikatselutilaisuuksista

Tänä vuonna Euroviisuklubin esikatselutilaisuudet järjestettiin peräti viidellä eri paikkakunnalla. Ohessa tunnelmia Suomen kahdelta laidalta, pohjoisesta ja idästä.

Pohjoisen viisufani Ritchie

Pohjoisesta pointsit Israelille

Pohjoisen viisuväki kokoontui pisteyttämään eri maiden sävelmät 2018 Ouluun ravintola Perlaan. Pohjoisen alue on hyvin laaja ja etäisyydet pitkät. Kulkuyhteydet ovat viikonloppuisin melko heikot, joten kauempaa Lapin perukoilta matkaan on varattava päivä ja kaksikin. Tämän pohjoisen liikkujat tietävätkin eikä se ole este osallistua. Saimme paikalle 25 henkilöä, ja kolme klubilaista toimitti pisteet tilaisuuteen. Iloksemme saimme seitsemän uutta jäsentä viisuklubiin.

Tasaväkisen kärjen voittajaksi tuli Israelin Netta sävelmällä ”Toy”, joka keräsi 130 pistettä. Toiseksi äänestettiin Tanskan Rasmussenin esittämä ”Higher Ground” 124 pisteellä. Kolmanneksi nousi Valko-Venäjän sävelmä ”Forever” esittäjänään Alekseev, 122 pistettä.

Oulussa odotetaan viisuja suurella mielenkiinnolla, koska Suomen virallinen euroviisujen kisakatsomo on Oulussa kauppakeskus Valkeassa. Suomen pisteenannossa taustakuvaa kuvataan Valkeassa, jossa voi seurata itse kisalähetystä ja tulla lähettämään terveiset kaikkialle Eurooppaan. Tapahtuman organisoivat Oulun kaupunki, YLE ja kauppakeskus Valkea.

Teksti ja kuva: Erkki Ahonen

Lieksa debytoi esikatselupaikkakuntana

Lieksassa Club Jatkoajassa ensimmäistä kertaa järjestettyyn esikatselutapahtumaan osallistui 50 euroviisujen ystävää. Ega and the Boys esitti tapahtumaa varta vasten kasatun setin suomalaisia euroviisuja. Tapahtuma huipentui euroviisukaraokeen.

Teksti ja kuva: Martti Heikkinen

Viisuartistit tutuiksi!

1. semifinaali 8. toukokuuta

Azerbaidžan: Aisel – X my heart
Aisel Mammadova saa kunnian avata tämän vuoden Eurovision laulukilpailut. 28-vuotias bakulaislaulajatar esittää yleensä jazzia ja soul-musiikkia, mutta hänen kilpailukappaleensa ”X my heart” on pesunkestävää poppia. Aiselin kappaleen takaa löytyvät tutut hittinikkarit, kreikkalainen Dimitris Kontopoulos ja ruotsalainen Sandra Bjurman. Vapaa-ajallaan Aisel tekee vapaaehtoistyötä löytöeläinten hyväksi.

 

Islanti: Ari Ólafsson – Our choice

Islantia edustaa vasta 19-vuotias laulajalupaus Ari Ólafsson. Ari syntyi Reykjavikissa mutta asui lapsuudessaan jonkin aikaa Floridassa. Hän kiinnostui laulamisesta jo nuorella iällä. Nuorukainen on opiskellut Lontoossa Royal Academy of Musicissa. Hänet nähty myös teatterilavoilla. Musikaalihenkisyyttä löytyy Arin kilpailukappaleestakin. Kappaleen ”Our choice” on säveltänyt ja sanoittanut Þórunn Erna Clausen.

Albania: Eugent Bushpepa – Mall

Rreshenissä syntynyt Eugent Bushpepa on pitänyt laulamisesta pienestä pitäen. Miehen varsinainen laulajan ura alkoi kuitenkin vasta vuonna 2006, Top Channelin Top Show -keskusteluohjelman studiomuusikkona ja -laulajana. Siinä työssä hän on edelleen. Suurin osa Bushpepan tuotannosta on cover-kappaleita, joita hän esittää sekä soolona että yhtyeensä Sunrisen kanssa. Eugent Bushpepa on itse säveltänyt ja sanoittanut Albanian tämänvuotisen edustusviisun ”Mall”.

 

Belgia: Sennek – A matter of time

Sennek-nimellä esiintyvä laulaja–lauluntekijä Laura Groeseneken esiintyi aiemmin yhdessä Ozark Henryn kanssa. Vuoden 2014 jälkeen kaksikko on esiintynyt monilla suurilla festivaaleilla ympäri Belgiaa. Lissabonissa Sennek esiintyy sooloartistina. Hän on myös itse tehnyt edustusviisunsa yhdessä belgialaisen Alex Callierin ja ranskalaistuottaja Maxime Tribechen kanssa. Sennek on kertonut arvostavansa skandinaavista designia, ja neito työskenteleekin nykyään visualistina paikallisessa IKEAssa.

Tšekki: Mikolas Josef – Lie to me

Prahassa kasvanut Mikolas Josef on musikaalisen perheen kasvatti. Poika itsekin aloitti kitatansoiton jo 5-vuotiaana. Ennen musiikillisen uransa alkua Mikolas kiersi suunnilleen vuoden verran ympäri Eurooppaa elättäen itsensä katumuusikkona. Vuonna 2015 ensisinglensä Hands Bloody julkaissut Mikolas asuu nykyään Wienissä. Siellä mies tekee yhteistyötä Nikodem Milewskin kanssa. Aiemmin muun muassa Sam Smithin kanssa yhteistyötä tehnyt Milewski on myös yksi Tšekin viisun tekijöistä.

 

Liettua: Ieva Zasimauskaitė – When we’re old

Liettualla oli tänä vuonna kaikista pisin euroviisukarsinta, jonka voittoon lopulta ylsi 24-vuotias Kaunasissa asuva Ieva Zasimauskaitė herkällä balladillaan When We’re Old. Ieva ei lainkaan ole tuntematon nimi euroviisupiireissä, sillä hän on pyrkinyt edustamaan maataan jo neljä kertaa aiemmin, viimeksi viime vuonna. Ieva on laulanut pienestä pitäen, ja hänen kuoronsa voitti paikallisen Kuorosota-kilpailun vuonna 2009. Suuren yleisön tietoisuuteen Ieva tuli viimeistään vuonna 2012, jolloin hän ylsi The Voice of Lithuania -kilpailun superfinaaliin.

Israel: Netta Barzilai – Toy
Netta Barzilai syntyi 22. tammikuuta 1993 Hod HaSharonin kaupungissa, jossa hän edelleenkin asustaa. Barzilai muutti nuorella iällä Nigeriaan perheineen, jossa hän eli neljä vuotta. Israelille tyypillisen asevelvollisuutensa hän suoritti Israelin merivoimien bändissä. Barzilai voitti HaKokhav HaBa -kykykilpailun ja pääsi näin edustamaan maataan Euroviisuihin. Hänen edustuskappaleensa ”Toy” ovat tehneet Doron Medalie, joka vastasi myös vuosien 2015 ja 2016 Israelin euroviisuista, sekä Stav Beger.

 

Valko-Venäjä: Alekseev – Forever

Nikita Vladimirovitš Alekseev on ukrainalainen laulaja–lauluntekijä. Hän syntyi vuonna 1993 Kiovassa. Hän tuli suurelle yleisölle tunnetuksi Ukrainan The Voice -kykykilpailussa, jossa hän pääsi semifinaalivaiheeseen. Alun perin Alekseevin oli tarkoitus osallistua Ukrainan viisukarsintoihin. Hän päätti kuitenkin kilpailla Valko-Venäjän karsinnassa, jonka hän sitten voittikin kappaleellaan ”Forever”.

Viro: Elina Nechayeva – La forza

Koloratuurisopraano Elina Netšajeva syntyi 10. marraskuuta vuonna 1991. Netšajeva on käynyt Tallinnan ranskalaista lyseota ja valmistunut sieltä vuonna 2011. Hän on opiskellut laulua Tallinnan taideinstituutissa 2011–2014. Vuonna 2016 Netšajeva valmistui klassisen laulun maisteriksi Viron musiikki- ja teatteriakatemiasta. Hän on kilpaillut myös Viron Idolsissa ja Klassikatähed 2014 -kilpailussa. Edustuskappaleen ”La forza” ovat tehneet Mihkel Mattisen, Timo Vendt, Ksenia Kutšukova ja artisti itse.

 

Bulgaria: Equinox – Bones
Viisuja varten kokoon kasattu yhtye Equinox edustaa tänä vuonna Bulgariaa. Yhtyeessä on viisi jäsentä, jotka ovat musikaalisesta perheestä tullut Zhana Bergendorff, Talent USA:sta tuttu Johnny Manuel, Kristian Kostovin taustalaulajana viime vuonna nähty Vladimir Mihailov, laulaja–lauluntekijä Georgi Simeonov sekä mm. Dua Lipalle ja Bebe Rexhalle kappaleita nikkaroinut yhdysvaltalainen Trey Campbell. Equinoxin viisussa ”Bones” viisi upeaa ääntä kohtaa, ja harmonia on sekä studioversiossa että livenä käsinkosketeltavaa.

Makedonia: Eye Cue – Lost and found

Bojan Trajkovski ja Marija Ivanovska perustivat Eye Cuen vuonna 2008. Duon ensisingle Magija nousi ilmestyessään listojen kärkeen kaikkialla entisen Jugoslavian alueella vuonna 2008. Yhtyeen toinen single Not this time taas nousi Adrianmeren MTV:n top 20 -listan kärkeen muutamaa vuotta myöhemmin. Uransa aikana Eye Cue on kahminut palkintoja useissa musiikkikilpailuissa ja palkintogaaloissa. Lisäksi kaksikko on nähty esiintymässä kaikilla kotimaansa tärkeimmillä musiikkifestivaaleilla.

Kroatia: Franka – Crazy

Kroatian yleisradio HRT valitsi 25-vuotiaan Franka Batelićin euroviisuedustajakseen. Franka nousi kroatialaisten tietoisuuteen vuonna 2007 osallistuttuaan Showtime-kykykilpailuun. Hän yritti myös kaksi kertaa aikaisemminkin edustamaan Kroatiaa euroviisuihin, vuonna 2009 kappaleella ”Pjesma za kraj” ja vuonna 2010 kappaleella ”Na tvojim rukama”. Frankan kilpailukappaleen ”Crazy” on säveltänyt Branimir Mihaljevic. Hänen kynästään syntyi myös Kroatian viisu vuosimallia 2010, ”Lako je sve”. Franka on itse sanoittanut euroviisukappaleensa.

Itävalta: Cesár Sampson – Nobody but you

Itävalta lähettää Euroviisuihin 34-vuotiaan, myös mallintöitä tekevän laulaja–lauluntekijä Cesár Sampsonin. Itävallan Linzissä syntynyt entinen sosiaalityöntekijä ei ole täysin vierailla vesillä, sillä hän on ollut taustalaulajana Poli Genovalle 2016 ja Kristian Kostoville 2017. Sampson on Pepsi & Shirley -duosta tutun Helen DeMacquen veljenpoika. Kappale ”Nobody but you” sisältää gospel-fiilistä, ja sen ovat värkänneet aikaisemmin Bulgarialle viisuja tehneiden Boris Milanovin sekä Sebastian Armanin lisäksi Joacim Persson ja Johan Alkenäs.

 

Kreikka: Gianna Terzi – Oneiro mou

Kreikka luottaa omaan kieleensä Gianna Terzin kappaleen ”Oneiro mou” (Unelmani) myötä. Gianna syntyi vuonna 1980 Thessalonikissa kuuluisan laulajan Paschalis Terziksen tyttäreksi. Hänen oli alun perin tarkoitus osallistua Kreikan karsintaan yhdessä 19 muun artistin kanssa. Myöhemmin julkistettiin viisi esitystä, jotka pääsisivät televisioituun finaaliin. Näistä kuitenkin diskattiin kaksi, sillä ne eivät olleet ERT:n mielestä tarpeeksi ”kreikkalaisen” kuuloisia. Lopulta ilmeni, että kaksi muuta levy-yhtiötä eivät suostuneet maksamaan kallista osallistumismaksua, joten Panik Recordsin ”Oneiro mou” jäi ainoana jäljelle ja julistettiin Kreikan edustajaksi. Gianna on tehnyt kappaleen mukanaan Aris Kalimeris, Dimitris Stamatiou ja Mihalis Papathanasiou.

Suomi: Saara Aalto – Monsters

Saara Aalto syntyi vuonna 1987 Oulunsalossa. Saara on tullut tunnetuksi kilpailtuaan Voice of Finlandissa, Suomen Talentissa ja tietysti myös viisukarsinnoissa. ”Ikuisena kakkosena” tunnettu Saara menestyi myös Brittien X Factor -kisassa sijoittuen sielläkin toiseksi. Viime marraskuussa YLE pudotti todellisen pommin. Saara Aalto valittiin ensimmäisenä artistina Suomessa koskaan sisäisesti edustamaan Suomea euroviisuihin. Saaran kisakappaleita oli kolme: ”Monsters”, ”Domino” sekä ”Queens”, joista yleisö ja raati päättivät, että ”Monsters” lähtee Lissaboniin.

 

Armenia: Sevak Khanagyan – Qami
Sevak Khanagyan syntyi 1987 Metsavanin kylässä ja muutti 7-vuotiaana Kurskiin, Venäjälle. Hän opiskeli Moskovassa, jossa valmistui 2014. Hän tuli kuuluisaksi The Voice of Russia -kilpailun kautta 2015 ja voitettuaan X-Factor Ukraine -kilpailun 2016. Palattuaan Armeniaan hän on ollut The Voice of Armenia -kilpailun valmentaja vuodesta 2017. Hän laulaa komealla äänellään armeniaksi ja venäjäksi, ja hänen laulunsa ovat usein täynnä kotimaanrakkautta. Hän on jo tunnettu ympäri itäistä Eurooppaa.

Sveitsi: Zibbz – Stones

ZiBBZ on nimensä mukaisesti (engl. siblings) sisarusduo, jonka muodostavat Corinne ”Coco” ja Stefan ”Stee” Gfeller. Se perustettiin vuonna 2008, minkä jälkeen sisarukset ovat asuneet vuoroin Sveitsissä ja Los Angelesissa. Vuosina 2011–2015 parivaljakolla oli jopa heidän elämästään ja urastaan kertova tosi-tv-ohjelma. ZiBBZin viisukappale ”Stones” kertoo kiusaamisesta. Sen tekemiseen on osallistunut myös kanadalainen Laurell Barker. Sveitsin ja Kanadan yhteistyö on ennenkin tuottanut tulosta, kuten muistamme Céline Dionin kohdalla.

 

Irlanti: Ryan O’Shaughnessy – Together

Irlantia edustaa 25-vuotias laulaja–lauluntekijä ja entinen näyttelijä Ryan O’Shaughnessy. Ryan nousi kuuluisuuteen sijoittuessaan viidenneksi Britain’s Got Talent -kilpailun kuudennella tuotantokaudella sekä esiintyessään The Voice of Ireland -kilpailun ensimmäisellä tuotantokaudella. Ryan soittaa kitaraa, pianoa ja saksofonia sekä kirjoittaa ja tuottaa musiikkia lukuisille artisteille. Lissabonissa hän kilpailee kappaleella ”Together”, jota hän on itse ollut mukana säveltämässä, sanoittamassa sekä tuottamassa.

Kypros: Eleni Foureira – Fuego

Kyproksen euroviisuedustajana nähdään 30-vuotias Eleni Foureira. Sukujuuriltaan albanialainen mutta Kreikassa kasvanut Eleni on tullut tunnetuksi niin laulajana, näyttelijänä, tanssijana kuin muotisuunnittelijana. Hän aloitti uransa Mystique-tyttöbändissä vuonna 2007 mutta lähti bändin hajoamisen jälkeen soolouralle. Eleni osallistui jo vuonna 2010 Kreikan viisukarsintoihin ja on pyrkinyt mukaan viisulemaan pari kertaa myöhemminkin. Tänä vuonna tärppäsi Kyproksella. Eleni Foureiran kilpailukappale “Fuego” on ruotsalaisen lauluntekijän Alex Papaconstantinoun käsialaa.

2. semifinaali 10.5.

Norja: Alexander Rybak – That’s how you write a song

Norjaa edustaa 31-vuotias Minskissä, Valko-Venäjällä syntynyt Alexander Rybak. Perhe muutti Norjaan Alexanderin ollessa neljävuotias. Samanikäisenä hän alkoi soittaa pianoa ja viulua. Vuonna 2009 Alexander Rybak voitti Euroviisut omalla sävellyksellään ”Fairytale”. Myös tämän vuoden edustuskappale ”That’s how you write a song” on Alexanderin omaa käsialaa.

 

 

Romania: The Humans – Goodbye

Romaniaa edustaa tämän vuoden euroviisuissa pop/rock-yhtye The Humans. Yhtyeen muodostavat solisti Cristina Caramarcu, kitaristi Alexandru Cismaru, kosketinsoittaja Alexandru Matei, basisti Alin Neagoe ja rumpali Adi Tetrade. Viisulavalla heitä säestää myös sellisti Corina Matei. The Humansin kilpailukappaleessa ”Goodbye” on kuultavissa kaikuja 80-luvulta. Kappale on yhtyeen omaa käsialaa.

Serbia: Sanja Ilić & Balkanika – Nova deca

Belgradin yliopistosta arkkitehdiksi valmistunut Aleksandar Sanja Ilic tunnetaan Serbiassa paremmin säveltäjänä kuin esiintyvänä muusikkona. Uransa aikana Ilic on tehnyt paljon näytelmä- ja elokuvamusiikkia. Mies on mm. säveltänyt ensimmäisen jugoslavialaisen rockmusikaalin, Arhanđeli i Automati. Ilic muistetaan myös Jugoslavian vuoden 1982 edustuskappaleen Halo halo säveltäjänä. Nykyisen yhtyeensä, Balkanikan mies perusti vuonna 1998. Tähän mennessä yhtye on julkaissut neljä studioalbumia.

San Marino: Jessika feat. Jenifer Brening – Who we are

San Marino valitsi edustajansa 1in360-formaatin kautta, johon saivat osallistua myös ulkomaalaiset. Kilpailun voitti Maltan karsinnoista tuttu Jessika Muscat sekä saksalainen Jenifer Brening. Jessika esitti ensimmäisessä lähetyksessä kappaleensa sanmarinolaisen Irolin kanssa, mutta jälkeenpäin tämä päätti jättäytyä pois, koska kappale ei sopinut hänen tyyliinsä. Kappaleen ”Who we are” tekijätiimiin kuuluu Mathias Strasserin ja Lorenzo Salvatorin lisäksi vuonna 2016 Itävaltaa edustanut Zoë Straub kuten myös hänen isänsä Christof.

Tanska: Rasmussen – Higher ground

Tanskaa edustaa vuonna 1985 Viborgissa syntynyt Jonas Flodager Rasmussen, artistinimeltään pelkkä Rasmussen. Hän on opiskellut näytelmätiedettä ja musiikkia Aarhusin yliopistossa. Sen jälkeen hän on työskennellyt opettajana sekä esiintynyt musikaaleissa, kuten West Side Story ja Les Miserablés. Rasmussen on Hair Metal Heröes -nimisen coverbändin päälaulaja ja keulamies. Hän kilpailee Lissabonissa kappaleella ”Higher Ground”, jonka inspiraation lähde on Rasmussenin mukaan legenda viikinkiajalla elänyt Magnus Erlendsson.

 

Venäjä: Julia Samoylova – I won’t break

Venäjä tekee paluun lähettämällä 29-vuotiaan Julia Samoylovan viisuihin. Viime vuonna häneltä evättiin pääsy Kiovaan maahantulokiellon vuoksi. Lapsena Julia alkoi kärsiä spinaalisesta lihasatrofiasta, mikä aiheutti jalkojen toimivuuden ja puhekyvyn ongelmia. Samoylova on osallistunut aikaisemmin Venäjän X Factoriin ja esiintynyt Sotšin talviparalympialaisten avausseremoniassa. Julian kappale on nimeltään ”I won’t break”.

 

Moldova: DoReDoS – My lucky day

Moldovan edustajana nähdään Marina Djundietin, Evgeny Andrianovin ja Sergiu Mitan muodostama DoReDos. Yhtyeen kappale ”My lucky day” oli ylivoimainen voittaja Moldovan viisukarsinnassa. DoReDosin kohdalla kolmas kerta toden sanoi, sillä yhtye oli pyrkinyt euroviisuihin myös vuosina 2005 ja 2015. Kappaleen takaa löytyy venäläinen viisukonkari Philipp Kirkorov. Sanoituksesta puolestaan vastaa skottilainen John Ballard, joka ei myöskään ole keltanokka näissä kilpailuissa.

 

Alankomaat: Waylon – Outlaw in ’em

Vuonna 2014 The Common Linnets -duossa Alankomaita edustanut Waylon tekee paluun viisulavalle sooloartistina. Willem Bijkerk eli Waylon on 37-vuotias kantrilaulaja. Bijkerkin läpimurto tapahtui vuoden 2018 Hollannin Talentin toisen sijan myötä. Vuotta myöhemmin seurasi sopimus Universal Musicin kanssa sekä miehen debyyttisingle. Hän esitti viisi juuri julkaistun albuminsa kappaletta hollantilaisessa De Wereld Draait Door -ohjelmassa. Yksi näistä kappaleista oli itse viisu ”Outlaw in ’em”, jonka on väsännyt Waylon itse.

Australia: Jessica Mauboy – We got love

Australian sisäisesti valittu edustaja Jessica Mauboy nähtiin vuoden 2014 Euroviisujen väliajalla esiintymässä, joten nainen on viisufaneille entuudestaan tuttu. Vuonna 1989 Darwinissa syntyneen R&B- ja poplaulajan ura lähti nousukiitoon Australian Idol -kilpailun myötä vuonna 2006. Hänen uraansa on mahtunut musiikkia usean albumin verran sekä rooleja erinäisissä musikaaleissa ja draamasarjassa The Secret Daughter. Mauboy on myös tunnettu hyväntekeväisyydestään Australiassa. Viisumenestystä lähdetään tavoittelemaan kappaleella ”We got love”.

Georgia: Ethno-Jazz Band Iriao – For you

Oman mausteensa etniseen viisusoppaan tarjoaa tänä vuonna Georgia, jota edustaa Ethno-Jazz Band Iriao kappaleellaan ”For You”. Englanninkielisestä nimestä huolimatta kappale esitetään kokonaan georgiaksi, ensimmäistä kertaa maan viisuhistoriassa. Vuonna 2013 perustettu Iriao tunnetaan omalaatuisesta musiikkityylistään, joka yhdistelee jazzia georgialaiseen kansanmusiikkiin. Erityisesti esillä on Georgian polyfoninen lauluperinne, jota viisihenkisen kokoonpanon kultakurkut kilpailukappaleessaan kunniakkaasti toteuttavat.

 

Puola: Gromee feat. Lukas Meijer – Light me up
Puolan edustuskappaleen ”Light me up” esittävät Krakovassa syntynyt 39-vuotias Andrzej Gromala, eli Gromee, sekä 29-vuotias ruotsalaismuusikko Lukas Meijer. Gromee on puolalainen DJ, levytuottaja, miksaaja sekä Kingztown Musicin omistaja. Lukas puolestaan on rock-muusikko, kitaristi ja laulaja–lauluntekijä, joka toimii No Sleep for Lucy -nimisen yhtyeen laulajana. Hänen veljensä on ammattilaisjääkiekkoa pelaava Sebastian Meijer. Myös Lukas harkitsi uraa jääkiekkoilijana, mutta musiikki vei loppupeleissä voiton.

 

Malta: Christabelle – Taboo

Christabelle Borg on 25-vuotias Mġarrissa syntynyt laulaja, lauluntekijä ja TV-juontaja. Monen muun maltalaisen artistin tavoin hän on osallistunut maansa viisukarsintoihin useamman kerran. Vuonna 2014 hänen kappaleensa ”Lovetricity” sijoittui kahdeksanneksi, 2015 ”Rush” toiseksi ja 2016 ”Kingdom” neljänneksi. Neljännellä yrittämällään ja kappaleella ”Taboo” hänen onnistui saada himoittu edustuspaikka. Kappaleella on voimakas sanoma: Christabelle pyrkii murtamaan tabun mielenterveysongelmien ympäriltä. Kappaleen ovat Christabellen kanssa tehneet Johnny Sanchez, Thomas G:son ja Muxu.

Unkari: AWS – Viszlát nyár

Unkari lähtee tänä vuonna metallin voimin viisuihin. Viisihenkinen yhtye AWS koostuu Örsistä (laulu), Bencestä (kitara), Dánielista (kitara), Somasta (basso) ja Áronista (rummut). Heidän musiikkinsa ei ole tavallista metallia vaan siihen kuuluu mm. psykedeelisen rockin soundeja. He ovat esiintyneet useilla festivaaleilla ja olleet kiertueella unkarilaisen metalcore-yhtyeen Blind Myselfin kanssa. Kilpailukappale ”Viszlát nyár” on AWS:n jäsenten itsensä tekemä. Karsintaesitys sisälsi kaikkea rääkymisestä pyroihin, joten näitä on odotettavissa myös viisulavalle.

Latvia: Laura Rizzotto – Funny girl

Latvian euroviisukarsintana toimivan Supernova-kilpailun voitti tänä vuonna suhteellisen selvin äänin euroviisupiireissä ennestään tuntematon 23-vuotias brasilialainen Laura (de Carvalho) Rizzotto itse säveltämällään kappaleella Funny Girl. Laura on syntynyt Rio de Janeirossa, josta perhe myöhemmin muutti Yhdysvaltoihin. Laura ei asu eikä ole asunut Latviassa – yhteys Latviaan tulee latvialaisesta isänäidistä, joka asui nuoruutensa Latviassa. Musiikkiuransa Laura aloitti Yhdysvalloissa vuonna 2009 ja on julkaissut kaksi albumia ja yhden EP:n. Hän on myös muun muassa opettanut portugalia itse Jennifer Lopezille.

Ruotsi: Benjamin Ingrosso – Dance you off
20-vuotias Danderydissä syntynyt Benjamin Ingrosso tulee kulttuuritaustaisesta perheestä. Hänen isänsä on entinen tanssija Emilio Ingrosso ja äitinsä näyttelijä–laulaja Pernilla Wahlgren. Benjamin on muun muassa esiintynyt musikaaleissa, ja vuonna 2006 hän voitti Lilla Melodifestivalen -laulukilpailun kappaleella ”Hej Sofia”. Hän osallistui myös viime vuonna Melodifestivaleniin kappaleella ”Good Lovin”, mutta ylsi silloin vain viidennelle sijalle. Tänä vuonna hän voitti kappaleella ”Dance You Off” ja pääsee siis edustamaan Ruotsia Lissabonissa.

 

Montenegro: Vanja Radovanović – Inje

Montenegro järjesti tänä vuonna pitkästä aikaa euroviisukarsinnan. Maa on valinnut edustajansa sisäisesti aina vuodesta 2012 lähtien. Viiden kappaleen karsintafinaalissa voiton vei Vanja Radovanović. Vanja lähtee edustamaan kotimaataan perinteikkäällä Balkan-balladilla. 35-vuotias artisti on itse säveltänyt ja sanoittanut kappaleensa ”Inje”.

Slovenia: Lea Sirk – Hvala, ne!

28-vuotias laulaja–lauluntekijä Lea Sirk oli tuomariston ylivoimainen suosikki Slovenian karsinnoissa, ja se riitti viisumatkaan. Hän oli yrittänyt aiemmin kolmesti viisuihin mutta vasta nyt tärppäsi. Pop-duo BQL voitti puhelinäänet mutta sijoittui silti jo toista kertaa peräkkäin toiseksi. Sirk tarjoilee asennetta voittokappaleellaan ”Hvala, ne!”, joka sisältää pop-elementtien lisäksi ripauksen räppiä, jonka Lea itse toteuttaa. Kyseessä on vokaalisesti taitava laulaja, jolla on kokemusta yli kymmenen vuoden ajalta.

Ukraina: Mélovin – Under the ladder

Kostjantyn Mykolaiovitš Botšarov liikkuu paremmin tunnettuna nimellä Mélovin. Hän syntyi 11. huhtikuuta vuonna 1997 ja nousi kuuluisuuteen Ukrainassa voittaessaan maan X Factorin. Euroviisuedustuskappaleensa ”Under the Ladder” hän on tehnyt yhdessä Mike Ryalsin kanssa. Kappaleen tuotannosta vastaavat Anton Karskyi ja Yevhen Filatov. Mélovin on ollut kiinnostunut musiikista pienestä pitäen ja ennen euroviisuedustustaan hän onkin ehtinyt mm. käydä sekä musiikki- että teatterikoulua (vain jälkimmäisestä hän valmistui).

Finaali 12. toukokuuta

Espanja: Alfred & Amaia – Tu canción
Alfred Garcia ja Amaia Romero tarjoilevat Lissabonissa koko lavallisen ihanaa siirappista nuorta rakkautta, joka herkistää raavaankin miehen. ”Tu canción” valittiin Espanjan edustuskappaleeksi Operación Triunfo -musiikkikilpailussa. Nuoret artistit tapasivat ohjelmanteon aikana, ja koko Espanja saikin seurata TV:n välityksellä heidän rakkautensa kehitystä. Kilpailun aikana nuoret nousivat musiikillisten lahjojensa ja persoonallisuuksiensa vuoksi ilmiöksi Espanjassa. Operación Triunfossa Alfred sijoittui neljänneksi ja Amaia voitti kilpailun. ”Tu canción” onkin luonnollinen jatkumo parin tarinalle.

 

Iso-Britannia: SuRie – Storm

29-vuotias SuRie (oikeasti Susanna Marie Cork) voitti brittien You Decide -viisukarsinnan kappaleella ”Storm”. Voittaja valittiin puoliksi yleisöäänten, puoliksi raatiäänten perusteella. Ison-Britannian kilpailukappaleen ovat säveltäneet ja sanoittaneet Nicole Blair, Gil Lewis ja Sean Hargreaves. SuRielle tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta viisulavalla. Hän toimi nimittäin vuosina 2015 ja 2017 Belgian taustalaulajana.

Ranska: Madame Monsieur – Mercy
Ranskan järjestämä Destination Eurovision -karsinta huipentui 27. tammikuuta järjestettyyn finaaliin jonka voittivat yleisön suosikit Émilie Satt ja Jean-Karl Lucas eli Madame Monsieur kappaleellaan ”Mercy”. Se sai eniten yleisöääniä ja sitä kautta viisumatkan. He ovat julkaiseet kaksi albumia, joista toinen tuli näin viisujen alla. Madame Monsieurin tyyliin kuuluu avantgarden tapaisia vivahteita, eli toisin sanoen avant-popia. Kappale on duon itsensä nikkaroima, ja se on koskettava tarina tytöstä nimeltä Mercy.

 

Saksa: Michael Schulte – You let me walk alone
Michael Schulte syntyi 30.4.1990 Dolerupissa.
Hän nousi kuuluisuuteen Youtube-videoidensa myötä, joissa hän laulaa ja säestää itseään kitaralla. Katsotuin video on saanut yli 4,6 miljoonaa katselukertaa. Michael Schulte sijoittui kolmanneksi Saksan The Voice -kykykilpailussa. Ahkerasti ympäri Saksaa keikkaileva artisti on yltänyt jopa listaykköseksi. Hänet pyydettiin mukaan Saksan Euroviisukarsintoihin kappaleella ”You Let Me Walk Alone”. Kappaleessa Schulte avautuu tunteistaan menetettyään isänsä 14-vuotiaana. Tunteellinen kappale upeaäänisen artistin esittämänä oli karsintojen ylivoimainen voittaja. Vaikka kappale on surullinen tribuutti omalle isälle, Schulte saa nauttia vanhemmuudesta loppuvuodesta, jolloin hänestä itsestään tulee isä.

Portugali: Claúdia Pascoal – O jardim

Euroviisujen isäntämaata Portugalia edustaa 23-vuotias Claúdia Pascoal. Hän on kotimaassaan tunnettu useista kykykilpailuista, joissa on kilpaillut menestyksekkäästi. Claúdia voitti Portugalin euroviisukarsinnan Festival da Cançãon kappaleella ”O jardim”. Kappaleen on säveltänyt ja sanoittanut myöskin tunnettu laulaja Isaura. Isaura nousee myös viisulavalle Claúdian taustalaulajana.

 

 

Italia: Ermal Meta & Fabrizio Moro – Non vi avete fatto niente
Italian euroviisu ”Non mi avete fatto niente” voitti San Remon musiikkifestivaalin ja valittiin myös maan edustuskappaleeksi. Sen esittävät 36-vuotias Albaniassa syntynyt Ermal Meta ja 42-vuotias roomalainen Fabrizio Moro. Molemmat ovat kilpailleet San Remon musiikkifestivaaleilla useita kertoja. Sen lisäksi Ermal on muun muassa laulanut La Fame di Camilla -nimisessä yhtyeessä sekä toiminut Italian Talent-ohjelman tuomarina. Fabrizio puolestaan on esiintynyt vankiloista kertovassa tosi-TV-ohjelmassa.

 

 

Teksti: Aino Ahlgren, Ari Alavahtola, Miksu Behm, Liisa Haavisto, Max Mannola, Aleksi Mikkola, Tuomas Ruoho, Verneri Räty, Pietari Sajaniemi, Akira Takaki ja Marie Virtanen
Kuvat: eurovision.tv

Laulettuja rakkauden sanoja

Muistan hyvin huhtikuisen illan vuonna 1983, jolloin sinnittelin kotisohvalla Espoossa ja yritin pysyä hereillä, jotta näkisin Ami Aspelundin edustavan Suomea Eurovision laulukilpailussa. Eri kansojen yhteinen musiikkikisa oli tehnyt suuren vaikutuksen jo kolme vuotta aiemmin, ja seuraavan vuoden euroviisuja muistan jo opettaneeni päiväkodin pihalla tarhakavereilleni. Laululyriikoita osasin sujuvasti portugaliksikin, pari päivää aiemmin kerran kuulemallani kolmen minuutin oppimäärällä. Mutta vuonna 1983 olin jo 8-vuotias, euroviisukonkari suorastaan, ja täynnä päättäväisyyttä. Muistan yhä, miltä sohvan ruskea sametti tuntui sormenpäissä, kun silittelin sitä illan h-hetkeä odottaessani. Kun Suomen vuoro kuulutettiin, menivät kylmät väreet selkää pitkin. Ossi Runne asettui johtamaan orkesteria, harmaisiin pukeutunut Suomen edustusjoukkue asettui valmiiksi ja sitten se alkoi. Oli niin juhlavaa, että ihan itketti, kun sillä hetkellä koko Eurooppa sai kuulla suomen kieltä.

Lapsuuteni Espoossa kuuli sekaisin suomea ja ruotsia, ja kotona kuunneltiin amerikkalaisia iskelmiä ja portugalilaisia fadoja. Teini-ikään tullessani hurahdin ruotsinkieliseen poppiin ja määräpäivinä viikossa linnoittauduin huoneeseeni kuuntelemaan radiosta eurooppalaisen musiikin erikoisohjelmia. Kyltymättömään ei-englanninkielisen musiikin janoon tarjosivat helpotusta myös euroviisut. Vaikka musiikillisesti 80- ja 90-lukujen euroviisut eivät aina ehkä olleet ihan parasta ihmiskunnan aikaansaannosta, oli kilpailu aina kuin taivaan mannaa kielistä kiinnostuneelle. Oli loputtoman kiehtovaa katsella lauluesityksiä, joista ei mitenkään voinut ymmärtää kaikkea kerralla. Halla Margrétin laulaessa ”Hægt og hljótt” ymmärsin ilman tekstitystäkin, että nyt ollaan jonkin merkittävän äärellä. Osaan edelleen ulkoa pitkiä pätkiä Afroditi Fridan ”Clownista”, vaikken ymmärrä kreikkaa, tai Novi fossilin hupsusta ”Ja sam za plesista”, vaikken puhu serbokroatiaa.

Kun sanojen rytmi ja äänteet osuvat yhteen melodian kanssa, syntyy suuria tunteita, vaikkei sanojen sisältöä ymmärtäisi. Joskus laulajan tulkinta välittää tunnetiloja, joita ei edes voi sanoilla selittää. Näin käy vaikkapa Mia Martinin ”Rapsodian”, Natasha St-Pierin ”Je n’ai que mon âmen” tai Salvador Sobralin ”Amar pelos doisin” kohdalla. Hiljennyn katsomaan ja kuuntelemaan, joka ikinen kerta, vaikka olisin nähnyt esityksen nähnyt satoja kertoja.

 

Euroviisuja on muutettu vuosien mittaan monella tavalla, ja kukin vuosikerta heijastaa aikaansa. Esityskielten vapauduttua moni maa alkoi esittää laulujaan englanniksi, ja joskus sekin on ollut ihan hauskaa. Tietynlaiseen eurodiskohumppaan simppeli englanninkielinen teksti istuu ihan hyvin. Silti viime vuosien trendi, jossa kilpailu voitetaan suurella tunteella lauletulla portugalinkielisellä balladilla tai osin Krimin tataariksi lauletulla taidelaululla on entisestään syventänyt rakkauttani euroviisuihin. Siinä on taikaa, ja se palauttaa mieleen, kuinka suuri hetki voi jollekin olla oman kielen kuuleminen kansainvälisessä laulukilpailussa.

Tänä vuonna viisulavalla välitetään tunteita englannin ohella espanjaksi, kreikaksi, albaniaksi, unkariksi, portugaliksi, italiaksi, ranskaksi. Se muistuttaa ihanasti, että Eurooppa koostuu keskenään hyvin erilaisista kansoista, joilla kaikilla on oma historiansa, omat haavansa ja pyrkimyksensä. On liikuttava ajatus, että toukokuussa näitä välillä keskenään riiteleviä kansoja yhdistää ainakin se, että ne kaikki haluavat osallistua Eurovision laulukilpailuun, laulaa samalla lavalla muiden maiden kanssa. Erityisesti pienet maat haluavat muistuttaa olemassaolostaan. Tunnustan innostuvani aina, kun esiintymisvuoroon tulee San Marino, Albania tai vaikkapa Unkari – ihan vain siksi, että näistä maista tulevaa musiikkia en välttämättä kuule vuoden mittaan milloinkaan muulloin.

Kaikki euroviisuja seuraavat tietävät, että heprean sana ’ahava’ tarkoittaa rakkautta, ja serbokroatian ’ljuba vi’ rakkaintani. Näiden taikasanojen ansiosta on helppo hetkessä heittäytyä koskettavan rakkauslaulun tunnelmaan, vaikka kaikki muu laulun sanomasta jäisikin hämärän peittoon. Laulu ja sen laulaja tulee hetkessä lähemmäs, kun ymmärrämme käsillä olevan tunnetilan. Koskettavan esityksen jälkeen kuulijalla saattaa herätä jopa halu opetella lisää sanoja. Laulu on synnyttänyt ymmärtämisen halun ja se on tärkeää, koska sanat ovat pieniä siltoja ihmisten välillä. On ihanaa, että euroviisujen kautta meillä on mahdollisuus kiinnostua toisistamme. Laulaa rakkauden sanoja kansalta toiselle.

Teksti: Anna Muurinen