Browse Author

Miksu Behm

OGAE Finland 01/19 jäsenkirje / medlemsbrev / membership letter

Hei!

Tammikuun jäsenkirje on lähetetty sähköpostiisi. Jäsenkirjeessä mm. Cardskipper-ohjelmasta, UMK-finaalista ja Johnny Loganista…

Jos et saanut jäsenkirjettä sähköpostiisi syynä voi olla joko vanha / väärä sähköpostiosoite tai maksatta oleva jäsenmaksu vuodelta 2018.
Ongelmatapauksissa ota yhteys puheenjohtaja@euroviisuklubi.fi.

Hello!

The membership letter has been sent to members by email. If you did not got it, the reason might be that youremail address is wrong or your membership has expired due to unpaid 2018 membership fee.
In case there is problems, contact puheenjohtaja@euroviisuklubi.fi

OGAE-uutiset 4/2018

Puheenjohtajan tervehdys

Vuoden viimeistä viikkoa viedään. Itse en joulua viettänyt sen perimmäisessä merkityksessä vaan enemmänkin koko vuoden summaajana ja käännekohtana kohti seuraavan vuoden seikkailuja.

Viime vuosi oli minulle ensimmäinen Euroviisuklubin puheenjohtajan roolissa. Kuten missä muussakin uudessa tehtävässä, edeltäjäni ovat saaneet tehtävän näyttämään helpolta ja yksinkertaiselta. Sanotaan, että ”se on helppoa, kun sen osaa”. Niin on myöskin värikkään euroviisuklubin asioiden hoidon kanssa. Vuoden 2018 vuosikokous järjestettiin maaliskuussa perinteisesti UMK-viikonlopun aikana. Aika maaliskuusta toukokuuhun on yllättävän lyhyt uuden tehtävän haltuunotossa. Tuon ajanjakson aikana tuntui, että tehtäviä, kysymyksiä ja viestejä tulvi ovista ja ikkunoista ja käytettävissä oleva vapaa-aika ei tahtonut yksinkertaisesti riittää. Onneksi edeltäjäni Jouni oli tarvittaessa linjoilla auttamassa ja jakamassa kokemustaan.

Oman suolansa kevääseen antoivat portugalaisten viisujärjestelyt tai ennemminkin järjestelemättömyys. Fanilippujen istumapaikat jaettiin miten sattuu ja seurueet siroteltiin pitkin katsomoa mielivaltaisesti. Jos normaalisti ostan liput konserttiin, oletan, että haluan seurata ohjelmaa seuralaisieni kanssa, en erikseen hajautettuna pitkin stadionia! Ehkä tämä oli kulttuuriero suomalaisen ja portugalilaisen istumapaikkajärjestelyn välillä. Oman porukan kesken kuitenkin saimme jotain tolkkua penkkipaikkoihin ja seurueet suhteellisen samoille alueille. Eikä epätietoisuus FanCafen kohtalosta tuonut tilannetta yhtään valoisammaksi tässä vaiheessa. Lissabonin viisut olivat ja menivät muinekin kummallisuuksineen, ja saamme olla ylpeitä Saaran panoksesta. Finaalipaikka on aina finaalipaikka, jota kaikki tavoittelevat kuumeisesti.

Pyrimme olemaan myös mukana Pride-viikonaikana suositulla Sing Along -illallamme. Vaikka omalta osaltamme kaikki oli kunnossa, emme päässeetkään laulamaan karaokeversioita viisuisissa tunnelmissa, sillä Orion-teatterin henkilökunta ei suvainnut ilmestyä paikalle sovitusti. Voi harmitus!

Huolimatta muutamista toimintaan liittyvistä takapakeista, olemme klubina onnistuneet useissakin asioissa hienosti. EU:n tietosuojajärjestys GDPR astui voimaan, ja klubimmekin sai uudet tietosuojaohjeistukset. Ville Vanhatalo edusti Euroviisuklubia Berliinissä OGAEvisionin laulukilpailussa, ja show oli paikalla olleiden mielestä yksi viihteellisimmistä, vaikkei tällä kertaa mitalisijaa tullutkaan. Kevään esikatselutilaisuudet vetivät tupia täyteen viidellä paikkakunnalla. Tästä on kiittäminen kaikkia niitä aktiivisia klubilaisiamme, jotka jaksavat, ehtivät ja haluavat järjestää tapahtumia. Viisuristeily oli jälleen vauhdikas kokonaisuus, joka järjestettiin jo yhdeksättä kertaa. Laineilla saatiin nauttia niin upeista viisuartisteista kuin sekä kotimaisten että ulkomaalaisten viisufanien seurasta. Ja luulenpa että sinisen puolueen edustajatkin nauttivat! Pikkujoulut olivat jälleen kerran täynnä hauskanpitoa ja positiivista energiaa, jota tarvitaan vuoden pimeimpään aikaan.

Tulevaisuus jo hieman hermostuttaa innokkaimpia faneja. UMK-artistimme pidetään visusti salassa syystä jota emme tiedä. Toisaalta olen itse pohtinut asiaa, ja tässä vaiheessa on oikeastaan aivan sama, onko artisti tiedossa vai ei. UMK-finaali on vasta maaliskuussa ja ison areenan keikka Tel Avivissa toukokuussa, joten aikaa on yllin kyllin.

Tulemme ensi vuoden kuluessa saamaan uuden jäsentunnistussysteemin. Se tulee vaiheittain voimaan kaikissa OGAE Internationalin klubeissa. Kyseessä on mobiiliapplikaatio, jonka jokainen voi ladata älypuhelimeensa, ja ID-kortti kulkee näin näppärästi mukana. Jos ei omista älypuhelinta, kortin voi tulostaa itselleen applikaation tarjoavan tahon nettisivuilta. Se, miten kaikki käytännössä toimii, tiedotetaan varmasti mahdollisimman yksinkertaisessa muodossa. Sitten kun saamme tietoa lisää. Vanhoja muovikortteja ei enää tilata, ja vanhat kortit ovat applikaation käyttöönoton jälkeen museotavaraa.

UMK-lauantaina 2.3.2019 pidetään sääntöjenmukainen mukainen Suomen Euroviisuklubin vuosikokous. Vuosikokouksessa valitaan muun muassa hallitus seuraavalle vuodelle. Viimeisimmässä kuukausikirjeessä peräänkuulutinkin jo henkilöitä, jotka ovat kiinnostuneita hallitustyöskentelystä. Sinä, jolla on riittävästi aikaa annettavaksi, halua tulla mukaan tekemään päätöksiä yhdessä muiden kanssa ja kehittämään toimintaamme, laita ajatus hautomaan mieleesi. Tähän palaamme vielä tarkemmin alkuvuoden puolella.

Olemme onnistuneet järjestämään hienoja ja kansainvälisestikin vertailukelpoisia tapahtumia Euroviisujen ystäville. Kuten kaikki tietävät, tapahtumien järjestämiseen tarvitaan aina riittävästi resursseja. Tapahtuminen nykyisellä tulo- ja kulurakenteella emme yksinkertaisesti pystyisi kustantamaan hulppeita tapahtumiamme pelkillä jäsen- ja pääsymaksuilla. Resurssit ovat lihasvoimaa, rahaa ja yhteistyökumppaneita. Ilman aktiivisten jäseniemme toimintaa minkäänlainen toiminnan järjestäminen ei olisi mahdollista. Suuret kiitokset kaikille, jotka olette olleet toteuttamassa tapahtumiamme. Nöyrät kiitokset sponsoreillemme ja yhteistyökumppaneillemme: Modeo, KarFoto, Itämeren laivasto: Tallink Silja, Viking Line ja Eckerö Line, ja Hercules, jotka ovat olleet tänä vuonna mukana toimintamme tukemisessa.

Olkoon tuleva vuotemme ainakin yhtä glitterin ja konfetin hohtoinen kuin kulunutkin vuosi. On ollut mahtavaa tavata uusia viisufaneja kuten myös vanhoja tuttuja. Pidetään jatkossakin yllä samaa mahtavaa ja hieman erikoistakin suomalaista viisuperinnettä, olemmehan sentään originaaleja koko maailmanlaajuisessa viisuperheessä.

Toivotan teille kaikille OGAE-uutisten lukijoille räiskyvää vuoden vaihdetta! Ensi vuoteen!

Miksu Behm
Puheenjohtaja

Tässä numerossa:
Conchita: ”Asiat tapahtuvat, kun aika on niille oikea”
Dinnervision -murkinaa ja musiikkia
Näin minä fanitan: Joonas Salmijärvi

Conchita: ”Asiat tapahtuvat, kun aika on niille oikea”


– Minulle kuuluu tosi hyvää, mitä nyt talvi pääsi yllättämään ja olen nuhassa! Muuten menee todella hyvin, Conchita huokaisee tyytyväisenä luurin toisessa päässä.

Itävallan-keikat ovat työllistäneet uutta musiikkia julkaissutta tähteä syksyllä. Kolmekymppisiään Conchita, tai artistihahmon takaa löytyvä Tom Neuwirth, on viettänyt oikein urakalla. Vielä ennen joulua on luvassa kauden loppuhuipennus: loppuunmyyty synttärispesiaalikonsertti kaikilla herkuilla tähden kotikaupungissa Wienissä. Kaikille avointa afterpartya wieniläisessä yökerhossa vietetään glitter-teemalla.

– Oletko tulossa! Mahtavaa, siis sekoat siellä, siitä tulee niin hienoa, Conchita innostuu.

Uskotaan! Conchitan konsertit ovat järisyttävän upeita kokemuksia. Tähti antaa kaikkensa lavalla ja tunnelma on sakeana yleisön ja artistin välisestä tunnelatauksesta. Intensiivinen esiintyjä saa ”kausikorttilaisetkin”, eli klassisen musiikin konsertteja kiertävän kulttuuriväen puolelleen ja yhtymään raikuviin suosionosoituksiin.

Näin kävi myös From Vienna with Love -uutuuslevyn järkälemäisessä julkkarikonsertissa Wienin sinfoniaorkesterin kanssa, joka oli loppuunmyyty viikkoja ennen H-hetkeä. Tunteikas ilta päättyi tähden kyyneliin. Lapsuudenunelmasta oli tullut totta.

Uutta voimaa voittoviisuun

Uudelta From Vienna with Love -levyltä löytyy myös täyspitkä, yli neliminuuttinen versio Rise Like a Phoenix -voittoviisusta. Tuo reilu lisäminuutti ja etenkin muutaman lyriikkarivin lisäys tuntuvat muuttavan biisin sanomaa, ja ne ovat Conchitalle merkityksellisiä.

– Jotenkin kappale saa enemmän syvyyttä ja kiukkua. Siinä sanotaan, että vaikka annan anteeksi, en unohda. Se on aika rankka viesti sanoa ja vastaanottaa, koska se tarkoittaa, että sinuun on tosissaan sattunut.

Laulaja kertoo olevansa nykyään paljon aikuisempi ja kypsempi ihmisenä kuin euroviisuvuotenaan 2014. Voittoviisun uusien sanojen ilmestyminen elämään nyt tuntui hänestä merkittävältä koetun elämän myötä.

– On mielenkiintoista, miten asioita vaan tapahtuu, kun aika on niille oikea. Kuten tämä sanoitusasiakin. Oli jännä tunne löytää sanat äänitysstudiosta. Olin ajatellut noita samoja sanoja monta vuotta, ja sitten kun menin äänitysstudioon ja ne lyriikat lojuivat siellä, niin ajattelin että aivan, näinhän tässä tosiaan lauletaan… Annan kyllä anteeksi mutta valitettavasti kaikkea ei voi unohtaa.

”Pakko päästä Suomeen!”

Suomalaisia nähdään usein Conchitan konserteissa Itävallassa, minkä Conchita on pistänyt merkille ja maininnut haastatteluissa. ”On uskomatonta, että minulla on faneja, jotka tulevat Venäjältä ja Suomesta asti konsertteihini. Se on hämmentävää, mutta tietenkin aivan ihanaa”, tähti sanoi aiemmin syksyllä saksalaislehden haastattelussa.

Suomessa vasta kerran vierailleella Conchitalla on upeita terveisiä muillekin suomalaisille faneilleen ja euroviisuyhteisölle:

– En malta odottaa, että pääsisin takaisin Suomeen. Olen sanonut tämän miljoona kertaa, mutta minulla on niin hyviä ja sydäntälämmittäviä muistoja Suomesta ja pakko päästä takaisin! Se laitetaan tapahtumaan. Ehdottomasti!

Conchitan uusinta From Vienna with Love -albumia pääset kuuntelemaan esimerkiksi Spotifystä. Katso kaikki latauslinkit täältä. Fyysisen levyn saa tilattua helpoiten Saksan Amazonilta. Kolmas, elektronisempi ja hyvin omakohtainen levy ilmestyy alkuvuonna 2019.

Conchitasta voit keskustella myös suomalaisessa faniyhteisössä.

Teksti: Niina Mäenpää
Kuva: www.conchitawurst.com

Dinnervision – murkinaa ja musiikkia


Marraskuussa järjestettiin Kaisaniemen puistossa ensimmäinen Dinnervision. Dinnervision koostuu huippukokkien kolmenruokalajin illallisesta juomineen sekä musiikkipitoisesta ohjelmasta, joka kietoutuu Euroviisujen maailmaan.

Innokkaana viisufanina odotukset olivat tietenkin korkealla. Itse tila oli rakennettu Kaisaniemen kentän laitaan ja sisäänpääsy sujui mutkattomasti. Henkilökunta oli iloista ja meidät otettiin vastaan juhlavasti kuohuviinimaljojen kera. Yllätyksekseni paikalla ei tällä kertaa ollut yhtään viisuympyröistä tuttua kasvoa. Viisut siis kiinnostavatkin tavallista kaduntallaajaa. Mukana oli selvästi kaveriporukoita, perheitä, pariskuntia ja kaikkea muuta taivaan ja maan väliltä.

Salin pöydät oli katettu ammattitaidolla illallista varten, ja keskellä pöytää oli keittiövälineistä, (haarukat, veitset, vispilät, raastinraudat yms.) koottu esine, joka meidän pöydässämme osoittautui kärpäseksi! Jokaiseen pöytään oli myöskin siroteltu eri maiden lippuja, joista viisuseurueemme silmiin pisti erityisesti eräs keltavalkoinen lippu, jossa koristeelliset avaimet ja kruunut sulautuivat toisiinsa. Hmmmmm… Vatikaani??? Ei ole Euroviisuissa… mitä ihmettä?

Alkupalan aikana itse show pyörähti käyntiin lippukavalkadilla ja juontajan vauhdikkaalla avaus-show’lla. Lipuista saatoimme jo päätellä, mitkä maat olivat tänä vuonna mittelöimässä lavalla. Jo tässä vaiheessa huomasin, että nyt lavalla on kovan luokan showalan ammattilaisia: komeita, pitkäsäärisiä, sulavaliikkeisiä ja kaunisäänisiä artisteja.

Juontajamme, aksentilla kauniisti ääntävä daami murjoi illan aikana vitsejä ja arvuutteli mikä maa milloinkin olisi vuorossa. Illan aikana hänellä vaihtui niin asu jos toinenkin kuin hiusten värikin. Ihastuttava olemus toi mieleen ruotsalaisen kollegansa Petra Meden, joka mitä ilmeisemmin oli toiminut juontajamme esikuvana.

Italia marssitti lavalle kaunisäänisen oopperan, jota höystettiin rap-musiikilla. Suomi synkisteli hirviöteemalla rockmusiikin tahdissa. Yllätysmaa oli tosiaankin Vatikaanivaltio, joka esitteli meille ihastuttavan nunnatrion, jonka gospelkappale ”Be a good girl”, sai yleisön riehaantumaan. Venäjää edustivat backstreetboys-tyyppinen valkoisiin paljetteihin pukeutunut poikabändi GayGeeBee, jonka tanssimoovit olivat yhtä jäätäviä kuin kappalekin ”Icequeen”. Etnisen säväyksen toi lavalle Viron edustaja upeassa piiiiiitkähelmaisessa puvussaan. Hänen kappaleensa ”Afrodite” vei kuulijan matkalle Kreikkaan, ja tietenkin tässä show’ssa nähtiin asunvaihto pienempään, todella paljon pienempään ja kimaltavampaan asuun.


Väliajalla naureskelimme, että mitähän vielä on luvassa, sillä lähes kaikki euroviisukliseet oli jo mielestämme käytetty. Mutta kuinka väärässä olimmekaan. Pääruoan saapuessa eteemme lavalle nousivat Ruotsi, Norja, Iso-Britannia, Irlanti ja Latvia. Ruotsin edustaja saapui lavalle mustassa liehuvahelmaisessa asussaan ja herätti meissä euforisen tuttuudentunteen seuraavasta kappaleesta. Kun itämaisen taistelulajin askellukseen pohjautuva uptempoinen ja merihenkinen koreografia tanssittiin ranskalaisen harmonikan säestyksellä, ei viisuriemullamme ollut rajaa!

Iso-Britannia luotti myfairlady-tyyppiseen parisuhdedraamaan kappaleessa ”Why don’t you love me anymore”. Latvian soturiprinsessa vei lihaksikkaat miessoturinsa villiin tanssiin kappaleessa ”Bang Me”. Illan sympaattisin artisti saapui irlantilaisilta nummilta punakoine poskipäineen ja surullismielisen kappaleen säestämänä kotiaan kaivaten. Norja marssitti lavalle villapaitaisen nörtin, viikingin ja jumalattaren. Yhdessä nämä saivat aikaan eeppisen rock-balladin, jossa ei ollut päätä eikä häntää.

Kahvin ja konjakin aikana yleisö sai äänestää voittajaa! Tällä kertaa voittajaksi luistelivat itänaapurin pojat GayGeeBee ja saivat ainakin lavan edustan naisväen huokailemaan ihastuksesta.

Kaiken kaikkiaan ilta oli äärettömän viihdyttävä. Gourmet-ruokailua en ehkä heti lähtisi sekoittamaan massatapahtumaan, mikä tämäkin oli, sillä ruoka ehtii hieman viilentyä kun se tuodaan pöytään, varsinkin jos vielä samalla halusi katsoa show’n kunnolla. Palvelu oli erinomaista, ja ennen kaikkea show viritteli mahtavasti kohti iltaa ja seuraavan illan pikkujouluja.

Teksti ja kuvat: Miksu Behm

Näin minä fanitan: Joonas Salmijärvi

 

Helsingissä asuva Joonas toivoo euroviisuihin entistä enemmän huippuluokan artisteja.

Kerro itsestäsi: Mitä teet ja missä asut?

Olen Joonas, viittä vaille 24-vuotias yhteiskuntatieteiden opiskelija Helsingistä.

Mistä viisuharrastuksesi alkoi?

Oma viisukipinäni syttyi vuonna 2010 Oslon finaalia katsellessa, ja se kehittyi täyteen roihuunsa vuoden 2011 viisujen aikana.

Miten viisuharrastus näkyy kodissasi?

Hmm, no ei se juurikaan näy. Muutama viisuaiheinen esine ja T-paita löytyy, mutta siihen se taitaa jäädä.

Mikä on hienoin viisumuistosi?

Oi, niitä on toki monia. Ehkä huikein fiilis kotisohvalla tuli Conchitan voitosta vuonna 2014, mutta toki tänä keväänä Lissabonin areenalle ensimmäistä kertaa itse astellessa oli myös mahtava fiilis.

Mikä on parasta Euroviisuissa?

Sen hieno konsepti: eri kansat kokoontuvat joka vuosi yhteen iloisessa ja positiivisessa hengessä musiikin ympärille. On hienoa päästä näkemään ja kuulemaan eri kieliä ja kulttuureja kappaleiden kautta.

Mitä muuttaisit Euroviisuissa?

Haluaisin, että maat uskaltaisivat rohkeasti lähettää huippuluokan artistejaan viisuihin, jotta se ei näyttäytyisi monelle niin “kykykilpailuna”. Samoin omien kielten käyttöä saisi rohkeasti lisätä. Myös viisujen ulkoasu ja brändi saisi olla joka vuosi selkeästi uniikki ja erityinen verrattuna muihin vuosiin, kuten 90-luvulla. Nyt on näkynyt muun muassa graafisissa ilmeissä melko samanlaista designia vuodesta toiseen.

Oletko lähdössä Tel Aviviin viisuilemaan?

En ole. Tein vasta neitsytmatkani viisuihin Lissabonissa, joten se riittää nyt hetkeksi opiskelijabudjetille.

Mitä perinteitä kuuluu viisufinaalin seuraamiseen?

Ystävät, ruoka, juoma, koristeet, omat pisteytykset ja pistelaskun jännittäminen. Ehkä myös viisuvisa ja vanhojen viisuklippien katselu ennen tai jälkeen finaalin.

Millainen on täydellinen viisu?

Helposti lähestyttävä ja mieleen jäävä, jossa sävel ja sanat sopivat sointuvasti yhteen.

Mikä on kaikkien aikojen paras viisu?

Tämä on aina se kaikkein vaikein kysymys – se vaihtelee aina niin paljon. Täytyy ehkä kuitenkin sanoa Katrina and the Wavesin ”Love Shine a Light”.

Teksti: Aino Ahlgren

OGAE-uutiset 3/2018

Puheenjohtajan tervehdys

Hiio hoi!

Jännittävä odotus päättyi vihdoin, ja ensi kevään Euroviisujen isäntäkaupunki julkistettiin. Viisufanit kerääntyvät sankoin joukoin Tel Avivin kaduille viettämään vuotuista musiikkijuhlaansa. Ennen sitä valitaan kuitenkin Suomen viisuedustaja Uuden Musiikin Kilpailussa. YLE luottaa jälleen sisäiseen valintaan. Suomen edustuskappale valitaan 2.3.2019.

Makedoniaa tänä vuonna edustanut Eye Cue -yhtye oli yksi viisuristeilyn esiintyjistä. Kuva: Peter Herrmann

Viisufanit risteilivät syyskuussa sankoin joukoin Helsinki–Tallinna-välillä. Euroviisuklubin yhdeksäs risteily pääsi myös iltapäivälehtien otsikoihin, sillä Sinisten puoluekokous järjestettiin samassa veneessä värikkään viisuväen joukossa. Värillä ei ollut väliä, kun pidimme lystiä illan aikana. Kansainväliset vieraamme, artistit ja fanit kiittelivät jälleen kerran risteilyä ja kuinka upea ja uniikki fanitapahtuma on kyseessä.

Fanisuosikki Kati Wolf Unkarista. Kuva: Peter Herrmann

Vaikka klubimme on yksi suurimmista ja toimivimmista koko maailmassa, se ei tarkoita, että meillä olisi sekä rahaa että henkilöresursseja täyttämään kaikkien faniemme villeimpiä toiveita. Viisuristeilyn artistivalinnoissa pyritään monipuolisuuteen. Yritämme saada artisteja sekä nuoremmasta että vanhemmasta vuosikerrasta. Se, mitä artisti esittää, on artistin oma valinta. Useimmiten artisti itse huomioi keikkansa teeman ja muokkaa settilistansa sen mukaan. Joskus artisti haluaa pysyä uskollisena omalle, nykyiselle tyylilleen.

Kaikki kuitenkin pyörii rahan ympärillä. Jos meillä olisi pohjaton kaivo, josta ammentaa kahisevaa, hankkisimme varmasti artistit jäsenten toiveiden mukaan. Näin asia ei kuitenkaan ole. Klubin tulot koostuvat jäsenmaksuista ja muutamasta sponsorista. Kuluja klubille tulee sekä risteilyn, esikatselutilaisuuksien ja pikkujoulujen järjestämisestä sekä hallinnollisista kuluista. Ilman sponsoreitamme emme pääsisi näinkään pitkälle. Yleinen kulutustaso nousee vuosittain, ja tähän asti olemme pystyneet pitämään jäsenmaksun ja pääsymaksujen hinnat maltillisella tasolla. Risteily järjestetään yhteistyössä Tallink Siljan kanssa senhetkisen kaluston ja aikataulun puitteissa.

Haluan kiittää kaikkia taustalla työskennelleitä, ihania ja aktiivisia henkilöitä, joista jokainen teki oman osuutensa suurella sydämellä ja tapahtuman onnistumista ajatellen! Hyvien juhlien yksi onnistumisen elementti on kuitenkin sinne saapuvat vieraat ja toivonkin että vieraamme viihtyivät ja nauttivat yhdeksännestä Euroviisuristeilystä.

Lokakuun infokirjeessä on taas tärkeää asiaa tulevista euroviisuihin liittyvistä tapahtumista ja tiedotteista. Muista lukea infokirje läpi; se lähetetään sinulle ilmoittamaasi sähköpostiin ja julkaistaan nettisivuillamme (linkki myös Facebookissa).

Toivotan kaikille mukavaa ja värikästä syksyä!

Miksu Behm
Puheenjohtaja

Tässä numerossa:
The Hungry Hearts: ”Viisufanit ovat maailman paras yleisö!”
Linda Martin: ”Irlanti tarvitsee voittaakseen balladin”
Jasmine: ”Oslossa oli avoin meininki!”
Mikolas Josef: ”Euroviisut olivat vasta alkua”
Näin minä fanitan: Antton Niskanen

The Hungry Hearts: “Viisufanit ovat maailman paras yleisö!”


Norjalainen performanssiyhtye The Hungry Hearts sai kunnian avata viisuristeilyn. Kahdeksan lesbonaisen muodostama ryhmä valloitti viisufanien sydämet kappaleellaan ”Laika”. ”Laikasta” tuli ilmiö, joka vei The Hungry Heartsin esiintymään ympäri Eurooppaa. Viisuristeilyllä yhtyettä edustivat perustajajäsen Tonje Gjevjon, Edith Roth Gjevjon sekä Olga Nikitina. He ottivat kutsun ilolla vastaan.

– Olimme hyvin otettuja. Tiesimme, että meillä tulisi olemaan risteilyllä tosi hauskaa, koska viisufanit ovat maailman paras yleisö, yhtyeen perustaja Tonje Gjevjon hehkuttaa.

– Viisufanit ovat kuin yhtä suurta perhettä. He ottivat meidät omikseen heti alusta alkaen.

The Hungry Hearts kilpaili Norjan viisukarsinnoissa vuonna 2016 yhdessä Lisa Dillanin kanssa. Tonje ei kuitenkaan osannut varautua ”Laikan” saamaan suosioon.

– En tiennyt, mitä odottaa, koska kyseessä on hieman omituinen laulu. Tiesin, että siinä on kuitenkin “sitä jotakin”.

”Laikaa” voidaan pitää myös jokseenkin poliittisena kannanottona. Kappaleessa lauletaan “The streets of Moscow with my girlfriend”. The Hungry Hearts ei ole toistaiseksi käynyt marssimassa Moskovan kaduilla, mutta yhtyeen jäsen Olga Nikitina on sieltä kotoisin. Tämä on kuitenkin silkkaa yhteensattumaa, sillä Olga tuli mukaan kokoonpanoon vasta ”Laikan” kirjoittamisen jälkeen.

– Haluaisimme sen sijaan esiintymään Pietariin, koska Moskova on tällä hetkellä hieman vaarallinen. Putinilla on ongelmia, Tonje toteaa.

Risteilyllä kuultiin myös Tom of Finlandin inspiroima kappale. Siinä toimii solistina Kristian Kaspersen. Tonje kertoo että haluaa kappaleillaan kertoa tarinoita monenlaisista ikoneista, joihin Tom of Finland myös lukeutuu.

– Olen kuvataiteilija, ja minulla on kirjoja hänen piirroksistaan. Mielestäni Tom of Finland oli nerokas taiteilija ja pidän hänen intohimoisesta tavastaan kuvata miesvartaloa ylisuurine ruumiinosineen. Olen myös nähnyt Tom of Finlandista kertovan elokuvan, ja pidin siitä todella.

Mikäli se on Tonjesta kiinni, The Hungry Hearts nähdään vielä jonakin päivänä edustamassa Norjaa euroviisuissa.

– Emme luovuta! Aiomme yrittää mukaan joka vuosi. Euroviisut ovat unelmani.

Teksti: Aino Ahlgren
Kuvat: Peter Herrmann ja Tuomas Ruoho

Linda Martin: ”Irlanti tarvitsee voittaakseen balladin”

Linda Martin ei paljon esittelyjä kaipaa. 71-vuotias laulajatar kuuluu kiistatta Eurovision laulukilpailujen Hall of Fameen. Hän on yksi niistä harvoista euroviisutähdistä, joka on onnistunut saavuttamaan sekä viisuvoiton että hopeasijan. Vuonna 1992 Linda nappasi voiton Johnny Loganin kirjoittamalla balladilla ”Why me?”.

Johnnylla oli sormensa pelissä myös vuonna 1984, kun Linda edusti Irlantia ensimmäistä kertaa. Tuolloin hän sijoittui täpärästi toiseksi dramaattisella kappaleellaan ”Terminal 3”. Molemmat viisuhitit kuultiin luonnollisesti myös Silja Europalla. Linda kiittääkin euroviisuja pitkästä urastaan.

– Ilman euroviisuja en olisi täällä. Viisuvoitto oli minulle kuin valoa tunnelin päässä. Aivan kuin kaikki syntymäpäiväni olisivat koittaneet samalla kertaa.

Vuonna 1984 Linda koki karvaan pettymyksen, kun ”Terminal 3” jäi vain seitsemän pisteen päähän viisuvoitosta. Linda sai revanssinsa vuonna 1992. Voitto tuli hänelle täytenä yllätyksenä.

– En ikimaailmassa uskonut voittavani! Terry Wogan tuli kertomaan minulle, ettei hän saisi sanoa näin etukäteen, mutta Irlanti voittaa.


Irlannin voittokulku euroviisuissa alkoi vuonna 1992. Maa voitti kolmena vuotena peräkkäin ja voittoputki täydentyi vielä vuonna 1996.

– Se oli loppumatonta! Luulen, että ajoimme Irlannin konkurssiin. Rahaa ei yksinkertaisesti enää ollut, Linda nauraa.

Linda kuvailee Irlannin tämänvuotista edustajaa Ryan O’Shaughnessya kuin raikkaaksi tuulahdukseksi.

– Hän on todella mukava ja lahjakas tyyppi. Mielestäni lavaesitys tanssijoineen oli kaunis.

Miten Irlanti saavuttaisi entisaikojen viisumenestyksen jälleen? Lindalla on siihen vastaus valmiina.

– Mielestäni siihen vaaditaan oikea voimaballadi ja myös todella vahva laulaja. Uskon, että pystymme siihen vielä!

Kun Lindaa pyydettiin esiintymään euroviisuristeilylle, hänen ensireaktionsa oli innostus. Hän sai myös kannustusta eräältä artistikollegaltaan, joka tähditti risteilyä muutama vuosi sitten.

Nicki French on hyvin läheinen ystäväni. Mainitsin kutsusta hänelle. Hän sanoi, että minun täytyy ehdottomasti osallistua! Euroviisufanit ovat upeita ihmisiä ja siinä hän oli oikeassa.

Teksti: Aino Ahlgren
Kuva: Peter Herrmann

Jasmine: ”Oslossa oli avoin meininki!”


Euroviisuristeilyn yllätysartistiksi paljastui legendaarinen Jasmine. Hänet nähtiin jo viime vuonna Euroviisuklubin pikkujoulujen artistivieraana. Jasmine yllättyikin iloisesti saatuaan kutsun myös risteilylle.

– Ihmiset ottavat niin lämpimästi minut vastaan. Nämä ovat oikeasti hienoimpia keikkoja, Jasmine kiittelee.

Palataan ajassa vuoteen 1996. Jasmine oli tuolloin vasta 19-vuotias aloitteleva artisti. Hänen viisuesiintymisestään muistetaan surullisenkuuluisa kiharakampaus ja viimeinen sija. Vaikka menestystä itse euroviisuissa ei tullutkaan, kilpailu avasi kuitenkin tien Jasminen laulajanuralle.

– Tosi paljon on ollut fanitapaamisia ympäri maailmaa ja minua on pyydetty useaan faniklubiin esiintymään. Sitten olen saanut ihan muitakin keikkoja ulkomailta.

Jasmine onkin ehtinyt kiertämään läpi Euroopan esiintymässä. Seuraavaksi suuntana on Yhdysvallat. Miamin lattarirytmit ja New Orleansin blues sekä jazz-musiikki innostavat häntä. Jasminen mukaan erilaiset musiikkigenret tulevat tutummiksi, kun pääsee matkustamaan niiden juurille.

Jasminen euroviisukappale ”Niin kaunis on taivas” edustaa tyypillistä suomi-iskelmää. Mikä oli vuonna 1996 hänen oma suosikkiviisunsa?

– Ehdottomasti Irlanti! Laulajalla oli tosi poikkeava, huilumainen lauluääni. Sittenhän se voittikin. Monet edustajat jäivät mieleeni. Belgian Lisa Del Bon kanssa viestitellään Facebookissa. Oslossa oli kivat bileet ja hyvin avoin meininki!

Suomen euroviisuedustaja valittiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa ilman karsintoja. Jasminella on tästä vankka mielipide.

– Jos minulta kysytään, olen ehdottomasti sitä mieltä, että kaikkien pitäisi saada osallistua. On niin paljon lahjakkaita artisteja, jotka ovat pimennossa. Jos vain valitaan joku tietty artisti, uudet kyvyt eivät pääse ikinä nousemaan. Kansan pitäisi saada valita edustaja, Jasmine toteaa.

Jasmine tunnustautuu myös viisufaniksi.

– Euroviisut ovat minulle sellainen kohokohta, että keskityn niihin aina, jos vain on mahdollisuus! Minulla on kisakatsomossa laitettu ruoat hienosti ja skumppaa on. Sitten me mietimme, kenestä mahdollisesti voisi tulla voittaja. Tänä vuonna suosikkini oli Tšekki.

Teksti: Aino Ahlgren
Kuva: Peter Herrmann