Selaa kirjoittajaa

Aino Ahlgren

Viisuterveiset Amsterdamista

 

Esther Hartilla oli herkullinen lahja Mihai Trăistariulle.

Euroviisujen alla eri puolilla Eurooppaa on perinteisesti järjestetty viisujen ennakkotapahtumia, joihin vuoden euroviisuedustajia on kutsuttu esiintymään. Kevään suurin ennakkotapahtuma oli huhtikuun alkupuolella Amsterdamissa järjestetty Eurovision in Concert. Tänä vuonna yhdeksättä kertaa järjestetyssä konsertissa oli mukana viisuedustajia yhteensä 35 maasta. Vastaavia konsertteja järjestettiin tänä kevään ainakin Lontoossa, Tel-Avivissa ja Madridissa.

Keväinen viisuviikonloppu alkoi jo perjantaina Alankomaiden OGAEn järjestämillä Amsterdam Calling -etkoilla paikallisessa yökerhossa. Illan emäntänä toimi vuoden 2003 Alankomaiden viisuedustaja Esther Hart. Hänen lisäkseen illan aikana lavalle nousivat Vânia Fernandes (Portugali 2008), Mihai Trăistariu (Romania 2006), laulajasisarukset Tijana Dapčević (Makedonia 2014) ja Tamara Todevska (Makedonia 2008) sekä edelleen hyvässä vedossa ollut Baccara (Luxemburg 1978). Tämänvuotisista viisuedustajista etkoilla nähtiin Makedonian Jana Burčeska.

Makedonialaissisarukset Tijana Dapčević ja Tamara Todevska intoutuivat myös duetoimaan Amsterdam in Concertin etkoilla

Suurin osa illan artisteista oli ottanut ohjelmistoonsa viisuja laidasta laitaan omien edustusviisujensa tai karsintakappaleidensa lisäksi. Tunnelma paikan päällä muistuttikin lähinnä suurta yhteislaulutilaisuutta, kun lähes täysi yökerhollinen viisufaneja lauloi ja tanssi illan alusta loppuun.

Amsterdam in Concert myytiin tänäkin vuonna loppuun muutamassa päivässä. Innokkaimmat fanit jonottivatkin tapahtumapaikan ovella jo tunteja ennen konsertin alkua. Tapahtuma oli kuin Euroviisut pienoiskoossa ilman semifinaalijakoa ja pisteidenantoa, kun artisti toisensa jälkeen kävi esittämässä kilpailukappaleensa yleisölle.

Myös Suomen Norma John oli mukana Amsterdam in Concertissa. Ennen Amsterdamia Leena Tirronen ja Lasse Piirainen olivat kiertäneet promoamassa ”Blackbirdia” Lontoossa ja Tel-Avivissa.

– Tämän promokiertueen perusteella uskon, että edessämme on unohtumaton kaksiviikkoinen Kiovassa, Lasse Piirainen tiivisti yhtyeen odotuksia nyt jo alkanutta viisumatkaa kohtaan.

Norma Johnin Leena ja Lasse odottavat innolla edessä olevaa viisukoitosta.

Kiitosta yhtyeeltä saivat niin tulevat kilpakumppanit kuin yleisökin.

– Tällä kiertueella on päässyt paremmin tutustumaan tuleviin kilpakumppaneihin ja heidän biiseihinsä, kun on kuullut ne ensimmäistä kertaa live-esityksinä, Piirainen perusteli.

– Täällä on tavannut todella mahtavia ihmisiä saman asian äärellä. Melkeinhän tässä ikävä tulee tätä porukkaa tämän promokiertueen jälkeen, mutta pianhan me jälleen olemme samassa padassa uudestaan, Leena Tirronen naurahti.

– Ja yleisö! Nämä keikat ovat olleet elämäni parhaita keikkoja. Näillä keikoilla porukka on täysillä mukana, ja yleisön energian tuntee lavalla asti, Tirronen jatkoi.

Amsterdamissa energiaa riitti artisteillakin, sillä hyvin moni konsertissa esiintyneistä artisteista jaksoi vielä tiivistahtisen promokiertueen päätteeksi saapua Amsterdam in Concertin jatkoille tapaamaan paikallaolleita faneja.

 
Teksti: Liisa Haavisto
Kuvat: Liisa Haavisto ja Ismo Puljujärvi

Artistiesittelyt

1. semifinaali 9.5.

Ruotsi: Robin Bengtsson – I can’t go on
27-vuotias Hans Robin Gustav Bengtsson syntyi 27.4.1990 Svenljungassa, Ruotsissa. Vuonna 2008 Robin sijoittui kolmanneksi Ruotsin Idols -kilpailussa ja pian sen jälkeen hän julkaisi ensimmäisen singlensä ”Another Lover’s Gone”. Hän on myös kilpaillut Ruotsin Wipeout-kilpailussa, jossa sijoittui toiseksi. Viime vuonna Robin kilpaili Melodifestivalenissa kappaleella ”Constellation Prize” ja tuli viidenneksi. Tänä vuonna hän voitti kappaleella ”I can’t go on” ja pääsee edustamaan Ruotsia Kiovassa.

 

Georgia: Tamara Gachechiladze – Keep the faith
Tamara ”Tako” Gachechiladze voitti tammikuussa Georgian karsintakilpailun kappaleella ”Keep the faith”. Sen on säveltänyt vuonna 2012 Georgiaa edustanut Anri Jokhadze, sanoitus on Tamaran omaa käsialaa. Tamara oli vähällä päästä edustamaan kotimaataan euroviisuissa jo vuonna 2009. Hän kuului kokoonpanoon Stephane & 3G, jonka kappale “We don’t wanna put in” valittiin Moskovan kisoihin. Georgia vetäytyi tuolloin kuitenkin viisuista, koska EBU vaati sanoituksen muuttamista. Vuonna 2008 Tamara nähtiin sooloartistina Georgian karsinnoissa, mutta sijoitus oli tuolloin vasta kymmenes. Hän on hurmannut georgialaiset myös Your Face Sounds Familiar -formaatissa.

Australia: Isaiah – Don’t come easy
17-vuotias Isaiah Firebrace on yksi tämän vuoden nuorimmista artisteista. Hänellä on kuitenkin jo kokemusta suurilla lavoilla esiintymisestä. Isaiah voitti vasta 15-vuotiaana Australian X Factor -kykykilpailun kahdeksannen tuotantokauden. Nuorukaisen esikoissingle ”It’s gotta be you” nousikin listojen kärkeen Australian ohella Alankomaissa, Ruotsissa, Tanskassa ja Uudessa-Seelannissa. Isaiah on taustaltaan aboriginaali. Hänen kilpailukappaleensa ”Don’t come easy” tekijätiimistä löytyy samoja säveltäjiä kuin Australian viimevuotisenkin kappaleen.

 

Albania: Lindita – World
28-vuotiaalla Lindita Halimilla on hurjasti kokemusta eri laulukilpailuista. Hän on ollut mukana Albanian Idolsissa, suositussa albanialaisessa laulukilpailussa Top-Festissä (2006 ja 2009) sekä American Idolsissa (2016). Lindita on osallistunut Albanian viisukarsintoihn aiemmin vuonna 2015 kappaleellaan “S’të fal” (En anna sinulle anteeksi) sijoittuen kolmanneksi. Albanian edustuskappaleen ”World” (Maailma) on säveltänyt Klodian Qafoku ja sanoittanut Gerald Xhari yhdessä Linditan kanssa.

 

 

Belgia: Blanche – City lights
Ellie Delvaux, joka paremmin tunnetaan taiteilijanimellään Blanche, saa kunnian kantaa Belgian lippua tämän vuoden Euroviisuissa. Kunniakkaasti kantaakin, sillä hän tuo viisulavalle siellä kovin harvoin nähdyn indie-pop-genren. Oikeastaan koskaan aikaisemmin viisuissa ei ole nähty ”City Lightsin” tyylistä kappaletta. Pienestä viime hetken laskusuhdanteesta huolimatta Belgia on tukevasti vedonlyöntien top 10:ssä, joten ehkä Belgia jatkaa neljättä vuotta putkeen Euroviisujen kymmenen kärjessä.

 

Montenegro: Slavko Kalezić – Space
Montenegron edustajana nähdään 31-vuotias Slavko Kalezić. Monilahjakas mies tunnetaan kotimaassaan niin laulajana, näyttelijänä kuin lauluntekijänä. Slavko on päässyt näyttelemään sekä teatterilavoilla että elokuvissa. Hänet on nähty yli 30 näytelmässä ja peräti kuudessa elokuvassa. Vuonna 2013 Slavko osallistui X Factor Adria -kilpailuun ja julkaisi debyyttialbuminsa vuotta myöhemmin. Hän oli Montenegron yleisradioyhtiön sisäinen valinta viisuedustajaksi. Slavkon futuristinen kappale kantaa nimeä ”Space”.

 

Suomi: Norma John – Blackbird
Suomi jatkoi UMK:n linjalla tänäkin vuonna mutta panosti tällä kertaa vain yhteen kymmenen kappaleen finaaliin. Emma oli suursuosikki finaaliin mentäessä, mutta Norma John kaahasi tämän tielle, vei edustuspaikan ja lensi mustarastaan tavoin tiehensä. Norma John on indie-henkinen popduo joka koostuu Leena Tirrosesta ja Lasse Piiraisesta. Kemiat selvästi natsaavat – ovathan he tehneet 15 vuotta musiikkia yhdessä. Blackbirdissä on eteerinen, joskin surullinen tunnelma aina lyriikoista musiikkiin. Se on sykähdyttävä tarina erosta ja siitä ahdistuksesta, kun kaikki muistuttaa menneestä.

 

Azerbaidžan: DiHaj – Skeletons
Diana Hajiyeva (s. 13. kesäkuuta 1989) on indie pop -laulaja, joka käyttää taiteilijanimenä kahden ystävättärensä kanssa muodostamaansa yhtyeen nimeä DiHaj tänä vuonna Kiovan Euroviisuissa. Hän on mm. valmistunut Bakun musiikkiakatemiasta ja pyrkinyt maansa euroviisuedustajaksi jo vuoden 2011 kisoihin. Nainen on julkaissut muutaman singlen ennen kilpailukappalettaan, joka kantaa nimeä ”Skeletons”. Sen on säveltänyt azerbaidžanilainen Isa Melikov, ja sanat kappaleeseen on kynäillyt ruotsalainen Sandra Bjurman.

 

Portugali: Salvador Sobral – Amar pelos dois
Vuoden mittaisen poissaolon jälkeen Portugali on palannut Euroviisuihin todennäköisesti vahvempana kuin koskaan. Salvador Sobral ja iätön ”Amar pelos dois” on vuoden polarisoivin ehdokas, mutta ne, jotka tätä rakastavat, rakastavat kunnolla. Ennakkospekulaatioissa Portugali on nappaamassa kaikkien aikojen parhaan sijoituksensa, ja jopa voittoa on väläytelty. Onko tänä vuonna vihdoin se vuosi, kun on Portugalin aika voittaa? Heidän paras sijoituksensa toistaiseksi on kuudes sija vuodelta 1996.

 

 

Kreikka: Demy – This is love
Dimitra ”Demy” Papadea valittiin sisäisesti edustamaan Kreikkaa. Demyn menestyksekäs ura alkoi vuonna 2012, jolloin hänet valittiin MAD Awardsissa muun muassa vuoden tulokkaaksi. Demy esitti Kreikan karsinnassa kolme laulua, joista voittajaksi selviytyi ”This is love”. Kappaletta on ollut säveltämässä Dimitris Kontopoulos, jonka kynästä ovat syntyneet muun muassa Ani Lorakin “Shady lady” (Ukraina 2008), Farid Mammadovin “Hold me” (Azerbaidžan 2013) ja Sergei Lazarevin “You are the only one” (Venäjä 2016).

 

Puola: Kasia Moś – Flashlight
Kasia Moś on elämänsä aikana ehtinyt muun muassa osallistua kolmesti Puolan euroviisukarsintaan, vierailla Yhdysvalloissa ja esiintyä näyttelijä Eva Longorian järjestämässä hyväntekeväisyystapahtumassa. Omien sanojensa mukaan hänen euroviisunsa “Flashlight” on omistettu kaikille, jotka kokevat tulleensa vainotuiksi. Kasia itse kokee laulavansa kappaleen eläimille, mutta tunnustaa, että siinä on syvä ajankohtainen sävy pakolaiskriisin ja maailmanpoliittisten levottomuuksien takia.

 

Moldova: Sunstroke Project – Hey mamma
Vuonna 2008 perustettu Sunstroke Project edusti Moldovaa yhdessä Olia Tiran kanssa ensimmäisen kerran vuoden 2010 viisuissa kappaleella ”Run away”. Tuolloin Moldova sijoittui finaalissa sijalle 22. Oslon viisujen jälkeen yhtyeen saksofonisti Sergey Stepanov sai itselleen lisänimen ”Epic sax guy”, ja hänen esiintymistään on katsottu YouTubessa kymmeniä miljoonia kertoja. Moldovan tämänvuotinen edustuskappale ”Hey mamma” on yhtyeen yhteissävellys, ja sen on sanoittanut Alina Galetcaia.

 

Islanti: Svala – Paper
Svala Björgvinsdóttir (s. 1977) on toisen polven viisuedustaja. Hänen isänsä on pitkän linjan muusikko Björgvin “Bo” Halldorsson, joka edusti Islantia vuoden 1995 euroviisuissa. Svalan laulajanura alkoi jo seitsenvuotiaana, jolloin hänen ja isä-Bon esittämä kappale ”Fyrir Jól” nousi listaykköseksi. Svala on myös opiskellut balettia ja toiminut muotisuunnittelijana. Hän vaikuttaa tällä hetkellä Steed Lord -nimisessä yhtyeessä. Svala on itse ollut sanoittamassa euroviisukappalettaan ”Paper”. Sävellyksen takana ovat Einar Egilsson, Lester Mendez ja Lily Elise.

 

Tšekki: Martina Bárta – My turn
28-vuotias Martina Bárta tunnetaan erityisesti jazz-laulajana. Hän vaikuttaakin tällä hetkellä Berliinissä jazz-kokoonpanossa 4 To The Bar. Martina on myös lahjakas käyrätorvensoittaja ja hänet on nähty kotimaassaan Tšekissä musikaalilavallakin. Martina Bárta oli Tšekin televisioyhtiön sisäinen valinta viisuedustajaksi. Hän tavoittelee finaalipaikkaa kappaleella ”My turn”, jossa on myös kuultavissa jazzahtavia vaikutteita. Kappaleen ovat säveltäneet ja sanoittaneet DWB sekä Kyler Niko.

 

 

Kypros: Hovig – Gravity
Nikosiassa syntynyt Hovig Demirjian on juuriltaan armenialainen. 28-vuotias Hovig aloitti ammattimuusikon uransa jo kuudentoista vanhana. Vuonna 2009 hän osallistui Kreikan X Factoriin, jossa sijoittui seitsemänneksi. Samassa kisassa nähtiin myös Kyprosta vuonna 2012 edustanut Ivi Adamou ja Kreikkaa edustanut Eleftheria Eleftheriou. Hovigille kolmas kerta toden sanoi, sillä hän oli yrittänyt päästä edustamaan Kyprosta euroviisuissa jo vuosina 2013 ja 2015. Tänä vuonna hänet valittiin suoraan Kyproksen edustajaksi. Hänen kappaleensa ”Gravity” on ruotsalaisen Thomas G:sonin käsialaa.

Armenia: Artsvik – Fly with me
Armenia aloitti tänä vuonna euroviisunsa etsimisen ensimmäisenä ja päätti sen viimeisenä. Jo viime vuoden lokakuussa alkanut Depi Evratesil -kykykilpailu huipentui jouluaattona Artsvik Harutyunyan -nimisen artistin voittoon. Pelkkää etunimeään taiteilijanimenään käyttävän 32-vuotiaan laulajattaren edustuskappale “Fly with Me” julkaistiin aikaisesta karsinnasta huolimatta vasta maaliskuun puolivälissä, oikeastaan vielä senkin jälkeen, kun kaikkien kappaleiden tuli olla EBU:n hallussa.

 


Slovenia: Omar Naber – On my way

Omar Naber matkustaa jo toistamiseen Kiovan euroviisuihin. Hän nimittäin edusti Sloveniaa vuonna 2005 euroviisuissa kappaleella ”Stop”. Tuolloin Omarin tie katkesi semifinaaliin. Omar yritti edustuspaikkaa myös vuosina 2009, 2011 ja 2014 sekä otti osaa viime vuoden Sveitsin viisukarsintaan. Tänä vuonna 35-vuotias Omar saa siis revanssinsa. Hänen kilpailukappaleensa kantaa nimeä ”On my way”. Kappale on artistin itsensä kirjoittama.

 

 

Latvia: Triana Park – Line
Vuonna 2008 perustettu Triana Park on osallistunut Latvian viisukarsintoihin kuudesti. Viimeksi vuonna 2012 kappaleella ”Stars are my family” sijoittuen yhdeksänneksi. Yhtye on julkaissut yhden albumin, yhden EP:n sekä useita singlejulkaisuja. Latvian edustuskappaleen, ”Line”, on sanoittanut yhtyeen solisti, Agnese Rakovska, ja hän on myös säveltänyt kappaleen on yhdessä yhtyeen kitaristin (Artūrs Strautiņš) sekä basistin (Kristaps Ērglis) kanssa. Heidän lisäkseen yhtyeeseen kuuluu rumpali Edgars Viļums.

2. semifinaali 11.5.

Serbia: Tijana Bogićević – In too deep
Tijana Bogićević (s. 1. marraskuuta 1981) on pop-laulaja, jolla on jo aikaisempaa euroviisukokemusta. Hän lauloi Ninan taustoja Serbian esityksessä vuonna 2011 ja hän myös osallistui Serbian euroviisukarsintana toimivaan Beovizijaan vuonna 2009, muttei päässyt karsintojen semifinaalista jatkoon. Hän asuu Yhdysvalloissa ja on naimisissa yhdysvaltalaisen Mark Robertsonin kanssa. Hänen kilpailukappaleensa ”In Too Deep” ovat kynäilleet Borislav Milanov, Joacim Persson, Johan Alkenäs ja Lisa Desmond.

 

Itävalta: Nathan Trent – Running on air
Itävalta päätti toimivasta karsintaformaatista huolimatta luottaa sisäiseen valintaan, joka oli tänä vuonna Nathan Trent. Karismaattinen Trent syntyi Innsbruckissa vuonna 1992. Hänen äitinsä on italialainen ja isä itävaltalainen. Kolmen vuoden iässä hän alkoi ottamaan piano- ja viulutunteja ja 11-vuotiaana raapustikin jo omia sanoituksia. Itse viisu ”Running on air” kertoo toivosta, uskosta ja tavoitteiden saavuttamisesta. Tempoltaan kappale on kevyttä poppia, ja se syntyi Nathanin omasta kynänkärjestä aina sanoituksesta sävellykseen Bernhard Penziasin avulla.

 

Makedonia: Jana Burčeska – Dance alone
23-vuotias Jana Burčeska on monen viisuartistin tavoin noussut pinnalle kykykilpailun kautta. Vuonna 2010 hän sijoittui viidenneksi Makedonian Idol -kilpailussa. Jana tunnetaan myös hyväntekeväisyystyöstään UNICEFin hyvän tahdon lähettiläänä. Hänet valittiin sisäisesti edustamaan Makedoniaa, ja edustuskappale valittiin yli sadan kandidaatin joukosta. Janan kilpailukappale ”Dance alone” on kansainvälisen lauluntekijäjoukon kirjoittama. Heistä Joacim Persson ja Bobi-Leon Milanov ovat olleet kirjoittamassa Serbian ja Bulgarian kappaleita. Heidän lisäkseen kappaletta tekemässä ovat olleet Alex Omar ja Florence A.

Malta: Claudia Faniello – Breathlessly
Claudia Fanielloa (s. 1988) ei voi moittia sinnikkyyden puutteesta, sillä hänet on nähty Maltan karsinnoissa peräti yhdeksän kertaa. Tänä vuonna vihdoin tärppäsi ja Claudia pääsee edustusmatkalle. Hänen veljensä Fabrizio Faniello on nähty kahdesti Maltan edustajana (2001 ja 2006). Claudia Faniello lähtee Kiovaan balladin voimin. ”Breathlessly” on myös viisukonkareiden käsialaa. Sen tekijätiimistä löytyvät Philip Vella, Sean Vella ja Gerard James Borg. Borgin aikaisempia sävellyksiä ovat muun muassa ”7th wonder” (Malta 2002) ja ”Shine” (Venäjä 2014). Claudia Faniello on kertonut avoimesti teini-ikänsä bulimiasta ja työskentelee laulajanuransa ohella koulunkäyntiavustajana.

Romania: Ilinca ft. Alex Florea – Yodel it!
Viime vuonna Romanialta evättiin osallistuminen euroviisuihin maksamattomien EBU:n jäsenmaksujen tähden. Tänä vuonna maa kuitenkin pääsi mukaan. Romaniaa edustavat vasta 18-vuotias Maria “Ilinca” Băcilă ja 25-vuotias räppäri Alexandru Ionuț “Alex” Florea. Ilinca on niittänyt mainetta useissa kykykilpailuissa nimenomaan jodlaustaidoillaan. Parivaljakon kilpailukappale kantaa nimeä ”Yodel it!” Se voitti ylivoimaisesti Romanian viisukarsinnan. Kappaleen ovat kirjoittaneet Mihai Alexandru ja Alexa Niculae.

 

Alankomaat: OG3NE – Lights and shadows
Alankomaat julkisti edustajansa jo viime vuoden puolella, ja se on OG3NE. Kyseessä on tyttötrio, joka koostuu kolmesta siskoksesta, jotka ovat Amy, Shelley ja Lisa Vol. Vuonna 2014 OG3NE oli ensimmäinen ryhmä ikinä, joka voitti The Voice -laulukilpailun. Voittoa seurasi läpimurto vuonna 2016, ja nyt viisut Alankomaiden väreissä. Lava täyttyy kemiasta ja kauniista harmoniasta heidän esiintyessään. Maa toi perheen mukaan viisuihin musiikin, itse solistien ja sanojen muodossa, sillä isä Rick on osallistunut kappaleen tekoon, ja itse kappale on musiikillinen kunnianosoitus heidän äidilleen.

 

Unkari: Joci Pápai – Origo
Unkari luottaa tänä vuonna omaan kieleensä ensimmäistä kertaa neljään vuoteen. Heidän etnovaikutteinen viisunsa ”Origo” on samalla yksi neljästä jollain muulla kielellä kuin englanniksi esitettävästä viisusta tänä vuonna. Esittäjä Joci Pápai on 35-vuotias romanitaustainen muusikko, joka on itse säveltänyt ja sanoittanut edustuskappaleensa.

 

 

 

 

Tanska: Anja – Where I am
Anja Nissen on vuonna 1995 syntynyt tanskalais–australialainen laulaja–lauluntekijä, tanssija sekä näyttelijä. Hän on syntynyt ja asunut koko ikänsä Australiassa, jossa hän on luonut uraa muun muassa voittamalla The Voice -musiikkikilpailun. Esikuvinaan hän pitää esimerkiksi Patti LaBellea ja Aretha Franklinia. Anja osallistui Tanskan karsintoihin myös viime vuonna, jolloin hän tuli toiseksi kappaleella ”Never Alone”. Tänä vuonna hän osallistui kappaleella ”Where I Am” ja näin ollen edustaa Tanskaa Kiovassa.

 

Irlanti: Brendan Murray – Dying to try
20-vuotias Brendan Murray tuli suurelle yleisölle tutuksi Hometown-poikabändin jäsenenä. Manageri Louis Walshin perustama yhtye kasattiin vuonna 2014, kun Brendan oli vasta 17-vuotias. Hometownin single ”Where I belong” teki historiaa olemalla nopeiten listaykköseksi noussut debyyttisingle sekä nopeiten myynyt single vuonna 2014. Brendan Murray lähtee nyt euroviisuihin kokeilemaan siipiään sooloartistinsa. Hänen kappaleensa “Dying to try” on Jörgen Elofssonin ja James Newmanin käsialaa. Ruotsalainen Jörgen Elofsson on ollut Grammy-ehdokkaana ja kirjoittanut lauluja muun muassa Kelly Clarksonille ja Britney Spearsille.

San Marino: Valentina Monetta & Jimmie Wilson – Spirit of the night
Viimeiset kaksi vuotta kääpiövaltio San Marino on lainaillut edustajiansa muista maista, mutta nyt oli aika palata jälleen tuttuun ja turvalliseen Valentina Monettaan, joka edusti maataan vuosina 2012–2014. 42-vuotias Valentina on tällä kertaa ottanut duettokumppanikseen yhdysvaltalaisen Jimmie Wilsonin, joka on esiintynyt erinäisissä musikaaleissa. Kappaleen ”Spirit of the Night” on säveltänyt viisukonkari Ralph Siegel, joka oli myös Valentinan aiempien viisujen takana.

 

Kroatia: Jacques Houdek – My friend
Jacques Houdek valittiin helmikuussa sisäisesti Kroatian viisuedustajaksi kappaleella ”My Friend”. Tämä 36-vuotias kultakurkku on mahdollisesti tullut tutuksi viisufaneille sijoituttuaan toiseksi Kroatian karsinnassa vuonna 2011, mitä ennen hän oli jo myös ehdolla vuosina 2002, 2003, 2004, 2005 ja 2006. Klassisen laulun koulutuksen saanut Houdek on säveltänyt ja sanoittanut edustuskappaleensa kuuden muun ihmisen kanssa, ja siinä kuullaan englannin ohella kroatialaisittain hiukan harvinaisempaa italian kieltä.

 

Norja: JOWST – Grab the moment
JOWST, eli Joakim With Steen on vuonna 1989 syntynyt norjalainen tuottaja/lauluntekijä. Steen kiinnostui musiikista teini-iässä ja hänelle tärkeintä elämässä olivatkin kitara, punkki, laulunteko ja bändi. Steenillä on musiikkialan koulutus ja hän on muun muassa työskennellyt opettajana. Vuodesta 2011 hän on toiminut ääniteknikkona ja tuottajana, mutta nykyään hän keskittyy lähinnä vain omaan musiikkinsa. JOWST osallistuu euroviisuihin kappaleella ”Grab the moment” yhdessä norjalaisen laulajan Aleksander Walmannin kanssa.

 


Sveitsi: Timebelle – Apollo

Timebelle-yhtyeen muodostavat laulaja Miruna Manescu, pianisti Emanuel Daniel Andriescu ja rumpali Samuel Forster. Miruna ja Daniel ovat kotoisin Romaniasta. Timebelle oli alkujaan viisihenkinen poikabändi, mutta Miruna toi yhtyeeseen pian naiskauneutta. Vuonna 2015 Timebelle yritti ensimmäistä kertaa Sveitsin viisuedustajaksi. He sijoittuivat karsinnassa toiseksi kappaleella ”Singing about love”. Timebellen tämänvuotinen kappale ”Apollo” sai Sveitsin finaalissa lähes puolet äänisaaliista.

 

Valko-Venäjä: Naviband – Story of my life
Tänä vuonna tehdään ainakin yhdenlaista euroviisuhistoriaa: ensimmäistä kertaa koskaan viisulavalla kuullaan nimittäin valkovenäjän kieltä! Tämän mahdollistaa folk-, indie- ja pop-musiikkia soittava ja yhdistelevä Naviband, joka koostuu Artsjom Lukjanenkasta ja Ksenija Žukista. Ensimmäistä kertaa euroviisukarsintaan Naviband osallistui vuonna 2016, jolloin heidän kilpailusävelmänsä “Heta ziamla” sijoittui neljänneksi. Vuotta myöhemmin oli ”Historyja majho žyccian” aika voittaa. Kappaleen nimi on kuitenkin käännetty englanniksi euroviisuja varten.

 

Bulgaria: Kristian Kostov – Beautiful mess
Kristian Kostov on historian ensimmäinen euroviisuartisti, joka on syntynyt kolmannella vuosituhannella. Nuoresta iästään huolimatta bulgarialais–venäläinen Kristian on ehtinyt kokea paljon, sillä hänet tunnetaan teini-idoliuden ja laulukilpailuiden lisäksi myös näyttelijänä ja lauluntekijänä. Kilpailusävelmä ”Beautiful Mess” on kevään mittaan noussut vedonlyönneissä kakkossuosikiksi, ja onkin mielenkiintoista nähdä, jatkaako Kristian Poli Genovan jalanjäljissä vai vetääkö jopa paremmaksi.

 

Liettua: Fusedmarc – Rain of revolution
Liettuan megalomaaninen 49 kappaleen ja 10 viikon mittainen viisukarsinta huipentui maaliskuussa seitsemän kappaleen finaaliin, jossa voittajaksi selviytyi vaihtoehtoelektroa soittava Fusedmarc. Vilnalainen yhtye koostuu laulaja Viktorijasta, kitaristi Denisaksesta ja tuottaja Stasyksesta. Vallankumouksellista Pikku Myy -energiaa uhkuva Viktorija pyrki viisuihin Saulės Kliošas -yhtyeen riveissä jo vuonna 2002, mutta edustuspaikka jäi silloin haaveeksi.

 

 

Viro: Koit Toome & Laura – Verona
Koit Toome ja Laura ovat molemmat viisulavoilta tuttuja nimiä. Koit edusti Viroa vuonna 1998 ja Laura osana Suntribe-yhtyettä vuonna 2005. Tämä on siis toinen kerta, kun Laura edustaa Viroa Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa. Vankkaa fanisuosiota nauttiva ”Verona” edustaa perinteisempää euroviisukappaletta, ja on kiinnostavaa spekuloida, nostaako duetto jälleen Viron top-10:een. Pari vuotta sitten näin kävi, kun Elina Born ja Stig Rästa duetoivat Viron kärkikymmenikköön.

 

 

Israel: IMRI – I feel alive
25-vuotias Imri Ziv ei ole lähdössä viisuilemaan ensimmäistä kertaa. Hän esiintyi viime vuonna Hovi Starin taustalaulajana ja vuonna 2015 Nadav Guedjin taustalla. Imrin laulajanura alkoi lukiovuosina poikabändin riveissä. Asepalvelusta suorittaessaan hän kuului Israelin puolustusvoimien orkesteriin. Imri valittiin Israelin viisuedustajaksi HaKokhav HaBa L’Eurovizion -kilpailun kautta. Kilpailukappale hänelle löytyi sisäisen haun kautta. ”I feel alive” on Dolev Ramin ja Penn Hazutin kirjoittama.

Finaali 13.5.

Espanja: Manel Navarro – Do it for your lover
Espanja tuo Havaijin letkeän soundin viisuihin Manel Navarron johdolla. Kansallisessa finaalissa Mirela voitti puhelinäänet, Manel raatiäänet. Lopulta kolmehenkinen raati äänesti heistä Navarron voittajaksi lukemin 2–1 samalla kun osa yleisöstä buuasi päätökselle. Manel on 21-vuotias laulaja–lauluntekijä, jonka musiikissa on vivahteita Ed Sheeranin ja Bob Dylanin tyyleistä. Arvostusta hän on jo saanut korkealta taholta, sillä Alan Walker ylisti tätä julkisesti coverista, jonka hän teki Walkerin kappaleesta. Mies on itse säveltänyt ja kirjoittanut voittokappaleensa”Do it for your lover” yhdessä Antonio Rayon kanssa.

 

Iso-Britannia: Lucie Jones – Never give up on you
Lucie Bethan Jones on 26-vuotias Cardiffissa syntynyt laulaja, näyttelijä sekä malli. Yleisön tietoisuuteen hän tuli vuonna 2009 kilpaillessaan The X Factor UK -kilpailussa, jossa hän sijoittui kahdeksanneksi. Lucie on muun muassa toiminut Wonderbra-alusvaatemerkin mainoskasvona sekä näytellyt musikaaleissa ja televisiosarjoissa, kuten esimerkiksi The Sarah Jane Adventures ja Midsomerin murhat. Lucie kilpailee Kiovassa kappaleella ”Never give up on you”, jonka tekijätiimiin kuuluu muun muassa Emmelie de Forest.

 

Italia: Francesco Gabbani – Occidentali’s Karma
Perinteikkään San Remon laulukilpailun voittaja Francesco Gabbani sai halutessaan edustaa kilpailun tavan mukaisesti maataan viisuissa ja tarttui kuin tarttuikin tilaisuuteen. 34-vuotias Toscanan alueen Carrara-nimisestä kaupungista kotoisin oleva raspikurkku lähti vuonna 2010 Trikobalto-bändistä soolouralle ja on levyttänyt jo pariin otteeseen. Francescon kappaleen, ”Occidentali’s Karman” lyriikat sisältävät nokkelia siteerauksia ja viittauksia mm. Hamletiin heti ensimmäisellä rivillä. Kappaleen on säveltänyt itse esittäjän lisäksi maailmankuulu Luca Chiavarelli sekä Fabio Ilacqua.

 

Ranska: Alma – Requiem
Ranskan viisuedustaja valittiin jälleen sisäisesti. Tänä vuonna Ranskaa edustaa 28-vuotias Alma (oik. Alexandra Maquet). Alma on uusi tulokas musiikkitaivaalla. Hänen kappaleensa on nimeltään ”Requiem” ja se esitetään osittain ranskaksi, osittain englanniksi. Alman kilpailukappaleen takaa löytyy Nazim Khaled, joka sävelsi myös Amirin viimevuotisen viisun. Alma onkin maininnut Amirin musiikilliseksi mentorikseen.

 

 

Saksa: Levina – Perfect life
Saksa järjesti tänä vuonna hurlumhei-karsinnat ja valitsi usean äänestyskierroksen jälkeen Isabella Levina Lueenin edustajakseen. Kyseessä on 25-vuotias tummaääninen neito, joka on ollut musiikin kanssa tekemisissä pikkulapsesta lähtien. Yhdeksän vuoden ikäisenä hän osallistui arvostettuun Jugend Musiziert -kilpailuun jonka lopulta voitti. Levina alkoi kirjoittamaan omia sanoituksiaan jo 12-vuotiaana ja on opiskellut laulamista Berliinissä jossa nykyään majaileekin. Kilpailukappale ”Perfect life” on sävelletty varta vasten Euroviisuihin, ja siitä vastasivat Lindsey Ray, Lindy Robbins sekä Dave Bassett.

Ukraina: O.Torvald – Time
Rock-yhtye O.Torvald lähtee puolustamaan isäntämaa Ukrainan värejä. O.Torvald perustettiin vuonna 2005 Poltavan kaupungissa. Bändiin kuuluvat Yevhen Halych (laulu, kitara), Denys Myzyuk (kitara, taustalaulu), Oleksandr Solokha (rummut), Mykyta Vasyl’yev (basso) ja Mykola Rayda (piano, DJ). O.Torvaldilta on ilmestynyt neljä albumia, joista viimeisin näki päivänvalon viime vuonna. Edustuskappale ”Time” on O.Torvaldin ensimmäinen englanninkielinen single.

 

Teksti: Aino Ahlgren, Liisa Haavisto, Aleksi Mikkola, Tuomas Ruoho, Akira Takaki, Olli Tamminen ja Marie Virtanen

Kuvat: eurovision.tv

 

 

Näin minä fanitan: Tero Aalto

Tero Aallon mielestä Davinian valitsematta jättäminen Espanjan edustajaksi on viisuhistorian suurin oikeusmurha.

Kerro itsestäsi: Mitä teet ja missä asut?
Olen pitkän linjan viisuaktiivi, nykyään Euroviisuklubin varapuheenjohtaja. Olen myös vastuussa OGAE-uutisten oikoluvusta sekä Euroviisuklubin verkkosivuston webmaster, joten jos esimerkiksi tässä artikkelissa on jotain pielessä, minua saattaa voida syyttää.

Arkielämässä olen kieliteknologi ja työskentelen kielentutkimuksen asiantuntijana CSC – Tieteen tietotekniikan keskuksessa, joka on Suomen supertietokonekeskus. Olen alkujani Kajaanista, mutta pian koittaa päivä, jona olen oleva asunut Helsingissä yhtä kauan. Ironista kyllä, että vaikka työpaikkani on Espoossa, varsinaiset supertietokoneet ovat sittemmin muuttaneet Kajaaniin, melkein kuin paikkaamaan jättämääni aukkoa 😀

Mistä viisuharrastuksesi alkoi?
Yksi varhaisimmista muistoistani ylipäänsä on vuoden 1986 esikatselujen toinen osa, jonka aloittaneesta Irlannista jäi mieleen vesiputous, mutta heti sitä seurannut Belgian ”J’aime la vie” teki kokonaisvaltaisemman vaikutuksen. Vanhempani nauhoittivat minulle kisat C-kasetille, jota sitten kuuntelin jotakuinkin päivittäin. En tiedä, joutuivatko katumaan tekoaan, mutta viisuharrastus oli tullut jäädäkseen. Neljä vuotta myöhemmin taloon tuli videonauhuri (jota nykykielellä myös VHS-soittimeksi kutsutaan) ja pääsin nauttimaan visuaalisistakin tallenteista. Siitä huolimatta, ettei ensivaikutelma Irlannin kappaleesta 1986 ollutkaan yhtä vahva kuin Belgiasta, molemmat kappaleet ovat edelleen viiden tähden arvoisia suosikkejani, vaikka vuosiykkösekseni kohosikin lopulta Tanskan ”Du er fuld af løgn”.

Miten viisuharrastus näkyy kotonasi?
Nyt kun katselen empiirisesti ympärilleni, näkyvin ilmentymä taitaa olla Euroviisuklubin pikkujouluissa vuosittain järjestettävän Eurovision Show Contestin 2013 voittostipendi, joka irtosi humoristisella suomen- ja makedoniankielisellä versioinnilla Makedonian tuonvuotisesta ”Pred da se radzeni” -kappaleesta. Levyhyllyistä löytyy tietenkin viisulevyjä, vaikka korealainen musiikki ja japanilaiset tanssinopetusvideot vienevätkin ensinäkijän päähuomion. Jos erehtyy availemaan kaappeja, niistä saattaa tipahdella sekalaisia viisumuistoja ja tykötarpeita, koska eihän mitään tunnearvokasta voi heittää pois. Kuuloaistein voi viisuisuutta niin ikään havainnoida, sillä musiikki soi käytännössä aina kun olen kotona (ja hereillä), ja soittolistoillani on luonnollisesti paljon edustus- ja karsintakappaleita.

Mikä on hienoin viisumuistosi?
Viisuviikot Helsingissä 2007 olivat järisyttävä kokemus. Sain lehdistöakkreditoinnin ja pääsin ensimmäistä kertaa näkemään kulissien taakse. Istuin aamusta iltaan areenalla seuraamassa harjoituksia ja Messukeskuksessa lehdistötilaisuuksia sekä lähes joka ilta eri maiden järjestämissä tilaisuuksissa Euroclubilla Vanhalla ylioppilastalolla, joka oli minulle jo valmiiksi merkityksellinen paikka, koska olin kaksi vuotta aiemmin mennyt siellä naimisiin. Vaikka olin kisojen saapuessa Helsinkiin ollut viisufani jo reilut pari vuosikymmentä, nuo viikot toden teolla avasivat rakkaan harrastukseni verhot.

Mikä on parasta Euroviisuissa?
Minulle musiikki on aina ollut tärkeintä. Vaikka jonain vuonna edustuskappalekattaus olisikin vähän laimeampi, vähintään karsinnoista löytyy aina helmiä. Merkittävä murros harrastamisessa oli Internetin mahdollistama muiden kuin kotimaan (ja välittömien naapurimaiden) karsintojen seuraaminen. Itse lähdin tähän mukaan asteittain vuodesta 2000 alkaen. Joka vuosi en ole kuullut ja nähnyt aivan joka ainoaa ehdokasta, mutta se on suunta, johon toki pyrin.

Euroviisut ovat kokonaisvaltainen kokemus, elämäntapa, joka tosifanin vuodesta kattaa helposti puolet. Pitkäaikaisen harrastamisen myötä syntyy paljon ystävyys- ja tuttavuussuhteita, jotka luovat kokonaan oma tasonsa. Tänä vuonna, kun en ole kisamatkalle lähdössä, enemmän harmittaa menettää mahdollisuus viettää aikaa kaikkien mahtavien tyyppien ympäri maailmaa kanssa kuin itse live-kokemusten väliin jättäminen.

Mitä muuttaisit Euroviisuissa?
Aikanaan kun 20 vuotta sitten ryhdyttiin viimeinkin päivittämään Euroviisuja ajan tasalle ja tehtiin kolme merkittävää muutosta (puhelinäänestys, kielivapaus ja orkesterin poistaminen), vastustin niistä kaikkia, mutta aika pian muutin jokaisen suhteen mieleni. Ne olivat välttämättömiä toimia rakkaan instituutiomme pelastamiseksi museoitumiselta emmekä ilman niitä voisi nauttia kisoista siten kuin nykyään voimme.

Minusta kehitystä olisi syytä jatkaa ihan ensimmäiseksi löyhentämällä henkilömäärärajaa lavalla, jottei jokaisessa esityksessä olisi aina pakko tehdä valintaa taustalaulajien ja muiden toimijoiden, kuten tanssijoiden, välillä vaan voisi saada molemmat. Ei ”oikeassa” viihdemaailmassakaan sellaisia rajoituksia ole. Kenties jokin raja voisi kuitenkin olla, jotteivät ylöspanot tulisi järjestäjille mahdottomiksi saada lavalle ja takaisin, mutta se voisi olla 12, 16 tai 20. Itse asiassa olisin valmis luopumaan livelauluvaatimuksestakin, mutta sitä en pidä välttämättömänä.

Täytyy tosin varsinkin kieli-ihmisenä lisätä, että parina viime vuotena on alkanut välillä harmittaa kielikirjon haalistuminen, mutta niin kauan kun kyse on kilpailusta, jossa on suuret, konkreettiset panokset, kaikkien kilpailijoiden täytyy olla samalla viivalla (niin määrin kuin mahdollista), eli en missään tapauksessa kaikesta huolimatta halua ottaa askelia taaksepäin. Toisaalta englanti on ”tosimaailmassakin” kansainvälisen musiikin hallitseva kieli, joten kieliasia tuskin edes herättäisi huomiota, jollei olisi olemassa menneisyyttä, johon verrata.

Oletko lähdössä Kiovaan viisuilemaan?
Olin varannut hotellin kaikista kolmesta isännöinnistä kisanneesta kaupungista jo viime kesänä, mutta luovuin matkasuunnitelmasta siinä vaiheessa, kun kävi ilmi, ettei fanilippuja olisi tulossa. Vaikka asia sittemmin korjaantuikin kansainvälisen faniorganisaation työn ansiosta, maku oli jo mennyt. Toisaalta vaakakupissa painoi myös, että samana viikonloppuna Berliinissä kisataan harrastamani vampyyrikorttipelin euroopanmestaruuksista, joten olemme nyt menossa sinne sen sijaan.

Mitä perinteitä kuuluu viisufinaalin seuraamiseen?
Kun on tapittanut kansallisia karsintoja joulukuusta lähtien ja loppuhuipentumana katsonut joka ainoan harjoitusvideon viimeisten kahden viikon aikana, finaali-iltana monesti (melkein) tuntuu jo, että kertoisivat nyt vaan ne tulokset, jotta päästäisiin valmistautumaan seuraavaan vuoteen 😀

Jollen satu olemaan itse areenalla finaalin aikaan, mieluiten katson lähetyksen pienehkössä, omistautuneessa porukassa, jolle kaikki kappaleet (ja todennäköisesti esityksetkin) ovat ennestään hyvin tuttuja. Vähemmän paneutuneiden kavereiden kanssa on hauska jälkeenpäin katsoa ja kommentoida tallenteita, mutta H-hetkellä toivon, että asia on seuralaisille yhtä tärkeä kuin itselleni.

Millainen on täydellinen viisu?
Hyvän viisun tekee harmonisesti soljuva sointukulku, jonka päälle on rakennettu hyvin istuva melodia. Sovituksen tyypillä ei ole paljonkaan väliä kunhan sävellys on kunnossa, eli hyvä kappale voi olla sovitettu melkeinpä minkä tahansa genren konventioiden mukaan. Hyvästä erinomaisen tekee onnistunut sovitus, joka tuo sävelmän ja soinnut edustavasti esiin, sekä se, ettei sanoitus ole kielelllisesti kökkö eikä sitä lausuta häiritsevän huonosti. Jos vielä erinomaisesta lähdetään tekemään täydellistä, sanoitus saa kuulostaa myös sisällöltään hyvältä, koskettavalta tai kenties kekseliäältä, ja esitys tuoda kokonaisuuden parhaat puolet esiin.

Mikä on kaikkien aikojen paras viisu?
Olen kohta 30 vuotta ollut sitä mieltä, että se on ”To diko sou asteri”, Kreikka 1989. Siinä on liki kaikki kohdallaan: aivonystyjä hierova sointukulku, kaunis melodia, (studioversiossa) toimiva sovitus ja eheä sanoitus. Täydellinen ei tosin ole sekään, sillä lavalla orkesterisovitus ei toiminut yhtä hyvin vaan sai kappaleen kuulostamaan lastenlaululta, ja kappaleen laulanut Marianna Efstratiou oli jäykkä lumikuningatar positiivisessa laulussa.

Kaikkien aikojen paras karsintakappale puolestaan on Davinian Espanjan karsinnassa 2004 esittämä ”Mi obsesión”, jonka raadit omapäisesti eliminoivat yleisön buuatessa, mitä pidän edelleen viisuhistorian suurimpana oikeusmurhana.

Teksti: Aino Ahlgren
Kuva: Tero Aalto

OGAE Second Chance Contest 2017

Euroviisuklubin jäsenet!

On aika startata käyntiin klubikilpailuvuosi 2017. Se käynnistyy perinteiseen tapaan Ogae Second Chance Contest 2017 -äänestyksellä. Euroviisufanien ikioma Ogae Second Chance Contest -kilpailu järjestetään tänä vuonna jo 31. kertaa. Kilpailussa kohtaavat eri maiden faniraatien valitsemat kappaleet, jotka eivät päässeet edustamaan omaa maataan tämänvuotiseen Eurovision laulukilpailuun.

Euroviisuklubilaisena juuri sinä voit vaikuttaa siihen, mikä kappale edustaa tänä vuonna Suomea. Käytä siis äänestysoikeuttasi ja tule mukaan Suomen raatiin.

Suomen ehdokkaat ovat:

Alva – Arrows
Anni Saikku – Reach out for the sun
Club La Persé – My little world
Emma – Circle of light
Günther & D’Sanz – Love yourself
Knucklebone Oscar & The Shangri-La Rubies – Caveman
Lauri Yrjölä – Helppo elämä
My First Band – Paradise
Zühlke – Perfect villain

Anna pisteitä mielestäsi kolmelle (3) parhaalle ehdokkaalle 5-3-1 ja lähetä pisteesi sähköpostilla osoitteeseen muzamaza@hotmail.com
Lähetäthän omat pisteesi viimeistään sunnuntaihin 26.3 kello 24.00 mennessä.

Aurinkoista kevättä kaikille euroviisujen ystäville toivottaen
Martti ”MuzaMaza” Heikkinen
Kisakordinaattori
Euroviisuklubi OGAE Finland

OGAE-uutiset 1/2017

UMK:n jälkikirjoitus

Suomi sai jälleen euroviisuedustajan. Tämän vuoden euroviisuedustaja valittiin UMK 2017 -finaalissa Espoossa 28.1. Norma John edustaa Suomea kappaleella ”Blackbird”. Norma John voitti UMK-finaalin sekä yleisö- että tuomariäänillä. Kappale on hieno, ja siinä on aineksia pienellä sovituksella mahtiballadiin, jolla sitten Kiovassa saadaan finaalipaikka. Euroviisuklubi onnittelee Norma Johnia voitosta ja edustuspaikasta.

Tämänvuotinen UMK-finaali oli hyvin järjestetty. Televisiolähetys kilpailee lähes minkä muun maan finaalin kanssa. Fanien toive saada finaalista livelähetys toteutui tänä vuonna, ja YLE onnistui järjestelyissä hyvin. Ohjelmajärjestäjäksi YLE oli hankkinut Live Nationin, minkä ansiosta finaalilähetys ja areenatapahtuma oli viihdyttävä ja kiinnosti ihmisiä. Pitkästä aikaa myös Euroviisuklubi oli otettu mukaan suunnittelemaan areenatapahtumia. Lämpiössä järjestetty DJ Wernerin ja Tuomaksen euroviisudisko oli erittäin suosittu koko illan ajan ennen lähetyksen alkua.

Vuosien myötä UMK:sta on kasvanut kiinnostava euroviisukarsinta. YLEn markkinointiponnisteluista huolimatta UMK-formaattia tai nimeä ei kuitenkaan Suomessa tunneta. Euroviisukarsinnat sen sijaan tiedetään. Ihmettelyn aihe asiaan vihkiytymättömille olikin, miten on mahdollista että UMK ja euroviisukarsinnat järjestetään samana iltana.

UMK-finaali keräsi lauantai-iltana reilut 600 000 katsojaa kun samaan aikaan kilpailevan kanavan musiikkiohjelmaa katsoi perjantai-iltana 100 000 katsojaa enemmän. UMK:n katsojaluvut ovat vaatimattomia, ja huolimatta siitä, että se voi olla ponnahduslauta uudelle artistille, se voisi olla myös koko kansan odottama ja katsoma Suomen euroviisukarsinta.
Mukavaa euroviisukevättä kaikille!

Jouni Pihkakorpi

Tässä numerossa:
Kuulumisia meiltä ja muualta
Hallituslaiset tutuiksi
Se hieman viisuisampi joulu
Tunnelmia UMK:sta
Muilla mailla vierahilla – fanitapaaminen Münchenissä
Näin minä fanitan

Näin minä fanitan: Ismo Puljujärvi

Ismo lähtee elämänsä ensimmäiselle viisumatkalle Kiovaan.

Kerro itsestäsi: Mitä teet ja missä asut?
Olen Ismo Puljujärvi, 23-vuotias journalistiopiskelija ja kotoisin Kittilästä. Muutin vähän aikaa sitten Alankomaihin opiskelemaan pääaineena kulttuurijournalismi.

Mistä viisuharrastuksesi alkoi?
Ensimmäinen muistoni viisuista on vuodelta 2005, kun katsoimme äitin kanssa sohvalla televisiosta Kiovan kisoja. Muistan ikuisesti, kuinka Chiara hurmasi ”Angel”-kappaleellaan, ja lievästi petyin, kun ei voittoa hänelle tullut. Seuraavana vuonna tapahtuikin sitten Lordin voitto, mikä on varmaan samalla se hienoin muisto. Hurrasimme aina äitin kanssa, kun Suomelle tuli pisteitä. Muistan vieläkin, miten molemmat oltiin hämmentyneitä, kun täysiä pisteitä sateli ympäri Eurooppaa. Vuodesta 2006 voisi sanoa, että olen katsonut kaikki kilpailut, ja hurahdin viisumusiikkiin.

Miten viisuharrastus näkyy elämässäsi?
Euroviisut ovat läsnä joka päivä jollain tavalla. Milloin Spotify-listalta raikaa tutut sävelet tai laitan ESC Radion soimaan. Olen viisuharrastuksen myötä saanut ympärilleni upeita, aitoja ja sydämellisiä ystäviä.

Mikä on parasta euroviisuissa?
Ystävät ovat oikeastaan ehkä parasta viisuissa – ikä ei katso ystävyyttä, vaan rakkaus musiikkiin yhdistää eri ihmiset ilman mitään rajoja.

Mitä muuttaisit viisuissa?
Ehkä yrittäisin estää, ettei kilpailusta olisi tulossa World Song Contest tai Melodifestivalen vol. 2. Viime vuoden pisteenlasku-uudistus lisäsi lopun jännittävyyttä, mutta muistutti enemmän Melodifestivalenia kuin perinteisiä Euroviisuja.

Oletko tänä vuonna lähdössä Kiovaan viisuilemaan?
Todellakin! Niin monta vuotta tästä on haaveiltu, että nyt saa jahkailut riittää. Liput on hommattu ensimmäiseen semifinaaliin ja finaalin pukuharkkoihin.

Mitä perinteitä kuuluu viisufinaalin seuraamiseen?
Viisuperinteisiini on aina kuulunut kerätä ystäväporukka luokseni katsomaan ja kannustamaan. Eräs ystävä totesikin ennen muuttoani Alankomaihin: ”Mihin mä nyt voin mennä katsomaan viisuja ku oon aina ollut sun luona?” Se oli minusta tosi sympaattista kuulla.

Millainen on täydellinen viisu?
Sellainen, joka tuo oman maan kulttuuriaan esille. Esitys on hiottu loppuun ja tulkinta räjäyttää mielen.

Mikä on kaikkien aikojen paras viisu?
”Tu te reconnaîtras”. Se on kappale, joka saa aikaan niin ilon kuin surun kyyneleet.

Teksti: Aino Ahlgren
Kuva: Tiina Nuotio

Muilla mailla vierahilla – fanitapaaminen Münchenissä

Baijerin osavaltio ja sen keskiaikainen pääkaupunki München ovat tunnettuja vuosittain järjestettävästä olutjuhlastaan Octoberfestistä, nahkahousuista ja isoista oluttuopeista. Ilmassa oli siis juhlan tuntua, kun tammikuussa lensin kohti Etelä-Saksaa. Tammikuun 21. päivä järjestettiin Saksan toisen euroviisuklubin vuosittainen fanitapaaminen. OGAE Germany Clubtreffen 2017 juhlisti samalla Saksan Euroviisuklubin 30-vuotista taivalta. Järjestäjät marssittivat illan aikana lavalle toinen toistaan hienompia, sekä uudempia että vanhempia viisuartisteja.

Perjantaina artistit saapuivat Münchenin lentokentälle eri puolilta Eurooppaa, jossa heitä oli vastassa neljän hengen delegaatio valmiina kuljettamaan tähdet hotelliinsa ja tervetuloillalliselle. Ilman draamaa ei kaikkien siirtyminenkään sujunut, sillä Clubtreffenin vakituinen vieras (ei siis artisti) Jaques Zegers onnistui katoamaan! Jaques Zegers edusti Belgiaa vuonna 1984 ja sijoittui kappaleella ”Avanti la vie” hienosti viidenneksi. Tänä vuonna herra Zegers täyttää kunnioitettavat 70 vuotta, joten on ymmärrettävää, että hän jäi odottelemaan OGAE-kuljetusta kansainvälisen lentokentän matkalaukkuhihnojen viereisille penkeille, eikä saapunut ulos terminaalista. Draamankaarta päivään lisäsivät myös saksalaiset liikenneruuhkat ja saksalaisten tullimiesten innokkuus tutkia maahan saapuvien kazakstanilaisten miesmatkustajien laukut.

Kaupunkiin kokoontuneet fanit tapasivat artisteja ensimmäisen kerran jo tervetuloillallisella Zum Augustiner -ravintolassa. Perinteikäs ravintola tarjosi hienot puitteet fanien tapaamiselle ja ruokailulle. Artisteista viime vuoden brittiviisuilijat Joe and Jake ja Slovenian ManuElla komeine pianisteineen jaksoivat seurustella fanien kanssa huolimatta ympärillä olleesta oluttuvan kovasta puheensorinasta. Täytyy lisäksi nostaa hattua Joen ja Jaken kisakunnolle, sillä siihen malliin snapsimukit tyhjenivät poikien käsissä…

Varsinainen Clubtreffen alkoi lauantaina iltapäivällä. Paikkana toimi rustiikkinen ravintoa Wirtshaus zum Isartal ja ohjelman juontajina toimivat viisuklubin konkarit Reinhard Ehret ja Frank Albers. Kaksiosaisen ravintolan toisella puolella artisteilla oli mahdollisuus harjoitella ennen illan esiintymistä ja toisella puolella oli käynnissä viisuaiheiset markkinat. Myynnissä oli LP-levyjä, sinkkuja, videoita ja muuta materiaalia koko euroviisuhistorian ajalta. Itse pikaisella vilkaisulla bongasin muun muassa Kirkan ja Katri-Helenan singlet. Tavaraa oli yllin kyllin ja mieleeni tuli ainakin muutama suomalainenkin fani, joka olisi olisi innoissaan ollut tonkimassa levypakkoja.

Ohjelma alkoi Eurovision Cover Song Contestilla. Kilpailu on nimestään huolimatta samanlainen kuin meillä Suomessa pikkujoulujen Eurovision Show Contest, jossa fanit esittävät omavalintaisen euroviisukappaleen ja lopuksi yleisö äänestää voittajan. Itse baijerilaiset fanit eivät taida olla innokkaita esiintyjiä, sillä neljästä artistista kaksi saapui Berliinistä. Vähäisen osallistujamäärän vuoksi kilpailukappaleet oli hetkessä kuunneltu ja katseltu. Vaikka esityksiä oli vain neljä, ”Loin d’ici” (Itävalta 2016), ”Made of Stars” (Israel 2016), ”Heaven” (Islanti 2004) ja ”Dancing Lasha Tumbai” (Ukraina 2007), olivat ne kaikki yhtä upeita.

Ääntenlaskun aikaan saimme seurata videota, jossa vuoden 2016 Euroviisuartistit lähettivät terveisiä klubilaisille Tukholman viisuhumun keskeltä. Katsojien äänet jaettiin kansainvälisiin juryihin, jotka oli nimetty ukrainalaisten nimien mukaan. Itsekin pääsin antamaan Jury Svetlanan pisteet ja samalla tuomaan tervehdyksen Suomesta. Kilpailun ylivoimainen voittaja oli vauhdikas ja asuihin voimallisesti panostanut Dancing Lasha Tumbai -ryhmä.

Ennen iltapäivän parin tunnin ruokataukoa lavalla vieraili oma idolini Ralph Siegel, joka on vuotuinen vieras klubitapahtumassa. Ralph Siegelillä on tapana yllättää fanit erikoisartistivieraalla. Edellisenä vuonna hän toi mukanaan Nicolen ja tänä vuonna yllätysvieras oli Daniel Kovac, joka edusti Saksaa 1990 Chris Kempersin kanssa kappaleella ”Frei zu Leben”.

Muutaman tunnin tauon jälkeen alkoi illan tähtiohjelma. Ensimmäisenä euroviisuartisteista lavan otti haltuun saksan edustaja Linda (Gigi) G. Thomson, legendaaristen kokoonpanojen Silver Convention ja The Hornettes jäsen. Silver Convention sijoittui kappaleellaan ”Telegram” vuoden 1977 Euroviisuissa kahdeksanneksi ja kun The Hornettesin ”Mannequin” jäi toiseksi Saksan 1981 karsinnoissa. Dubliniin lähetettiin ”Johnny Blue”. Vuodet eivät ole Gigin energiaa syöneet, sillä rouva jaksoi juhlia iltaa pidemmälle ja vauhdikkaammin kuin moni viisufani.

Sloveniaa viime vuonna edustanut ManuElla ihastutti minua jo perjantaina olemuksellaan. Ihanan aurinkoinen ja säteilevä persoona, jolla tuntui koko ajan olevan aikaa faneille. Lavalla hän esiintyi pianistin säestämänä ja tietenkin yksi kappaleista oli euroviisu ”Blue and Red”. Voisiko kuitenkin joku kertoa kaikille viisuartisteille, että ei sitä ”Euphoriaa” tarvitse joka settiin laittaa, vaikka hieno kappale onkin. ManuEllan esittämänäkin toimii, mutta silti….

Walesiläis-englantilainen duo Joe ja Jake tuli viisukansalle tutuiksi Tukholman viisuissa 2016 kappaleella ”You’re Not Alone”. Itsessäni tämä kappale ei koskaan ole herättänyt tunteita puolesta eikä vastaan, joten puoliksi tarkkaavaisena seurasin poikien reipasta menoa ja puhetulvaa lavalta. Poikien single ”Tongue Tied” sai samalla ensiesityksensä müncheniläisen oluttuvan estradilla.

Illan kohokohta oli euroviisuvoittaja Linda Martin. Jo edellisenä päivänä ehdimme tehdä tuttavuutta lentokenttämatkan aikana, ja pelko rouvan diivailusta karisi ensimmäisessä kurvissa. Matkan päätteeksi olimme tutustuneet jo niin hyvin, että Linda Martinista oli tullut minun ja OGAE GER -edustajan Florianin äiti ja meistä hänen poikiaan. Huutelipa hän poikiensa perään kesken lauantai-illan esitystäänkin.

Täytyy sanoa, että Linda Martin oli täydessä terässä ja sai yleisön villiintymään! Setti koostui tutuista coverviisuista ”Love Shine a Light”, ”Take Me to Your Heaven” ja ”Främling”. Erityisesti ”Främling” osui ja upposi minuun, onhan se kappale, josta oma Euroviisu-faniuteni alkoi. Tällä kertaa ”Främling” kuultiin englanninkielisenä versiona ”Love Isn’t Love”. Euroviisujen ulkopuolelta tunnelmaa nostatti vauhdikas ja osuva Gloria Gaynorin ”I am what I am”.

Tietenkin faneja hemmoteltiin myös artistin omilla euroviisukappaleilla. Linda Martinin vuoden 1984 euroviisulento ”Terminal 3” laskeutui kahdeksan pisteen erolla sijalle kaksi ja näin jäi sillä kertaa Herreysin kultaisten kenkien jalkoihin. Linda ei jäänyt kyselemään miksi minä, vaan palasi Euroviisuihin vuonna 1992 jälleen kerran Johnny Loganin voittoisalla kappaleella ”Why Me”. Nyt viisufaneja hemmoteltiin vauhdikkaalla ja nykyaikaisella sovituksella ja koko sali repesi. Tässä oli kaikki kohdallaan: loistava, huumorintajuinen ja sanavalmis artisti sekä loistavaa musiikkia.

Illan viimeistä artistia Tanskan Emmelie de Forestia kävi hieman sääliksi, kun joutui lavalle edellisen artistin tykityksen jälkeen. Osa faneista siirtyikin salista pois ja juttusille Lindan kanssa. Emmelie oli muuttanut tyyliään suloisesta paljasjalkaisesta peikkotytöstä tyylikkääksi kaupunkilaisdaamiksi. Mutta olinko havaitsevani hänessä jopa hieman diivamaisia piirteitä? Artisti piiloutui päivän aikana erittäin leveälierisen hattunsa taakse, eikä juuri ottanut tai saanut kontaktia faneihin lavalla. Kitaralla säestettyihin kappaleisiin kuului tietenkin viisuvoittaja ”Only Teardrops”.

Jotenkin tuntui siltä, että jos kahden viimeisen artistin esiintymisjärjestystä olisi vaihdettu, tunnelma discon alkaessa olisi ollut aivan toinen. Hetken lämmittelyn jälkeen myös Dj Ohrmeisterin viisuisa discojytä alkoi maistua – ja maistuikin – pitkälle yöhön.

Olen käynyt vieraana useissakin Saksan OGAEn järjestämissä fanitapaamisissa ja on ollut mielenkiintoista huomata miten erilaisia tapahtumat ovat: Kölnissä ollaan virallisempia, Berliinissä otetaan kaupunkilaisittain elämästä kaikki irti, ja Münchenissä tunnelma oli hyvin lämmin, kuin kaikki olisivat yhtä suurta perhettä. Näihin euroviisufanien tapaamisiin ovat kaikki viisufanit tervetulleita ja niistä tiedotetaan esimerkiksi Facebookissa. Toki mielelläni itsekin autan ja vastaan kysymyksiin, jos niitä nousee mieleen…

Clubtreffen 2017 Münchenissä oli upea kokemus, joka ei varmasti jää viimeiseksi kerraksi!
Seuraava viisuaiheinen matka suuntautuukin kohti Kiovaa, joka onkin jo aivan toinen juttu…

Tschüß, bis zum nächsten Mal!

Teksti: Miksu Behm
Kuvat: Juergen Boernig

 

Tunnelmia UMK:sta

Uuden Musiikin Kilpailu 2017 oli paikan päällä katsottuna upea kokemus. Edistystä kahteen edellisvuoteen oli runsaasti. Kilpailu oli tuotu Yleisradion pienestä studiosta Espoon Metro Areenalle, ja heti tapahtumassa oli suuren musiikkikilpailun tuntua. Vaikka kymmenen kilpailevaa artistia eivät olleetkaan mitään maailmanluokan kuuluisuuksia, areenalla ei ollut montakaan tyhjää paikkaa. Kansan euroviisuinnostus on selvästi nousussa, ja onnistuneet väliaikaesiintyjävalinnat tarjosivat kaikille kohderyhmille viihdettä koko rahan edestä.

Onnistuneesta show’sta kertovat myös katsojaluvut. Uuden Musiikin Kilpailu tavoitti reilusti yli miljoona katsojaa, ja keskiarvoinen katsojalukukin pyöri 600 000 tietämillä. Edistystä ainakin UMK:n ensimmäisiin vuosiin on tapahtunut. Henkilökohtaisella mututuntumalla täytyy sanoa, että ainakin minun ystäväpiirissäni Uuden Musiikin Kilpailu herätti tänä vuonna enemmän positiivista keskustelua kuin koskaan aikaisemmin. Nuoriso oli pistänyt analyysia kappaleista Snapchatissä ja muissakin sosiaalisissa medioissa. Moni kehui tasoa, ja jopa sellaiset, joiden en edes tiennyt olevan Euroviisuista kiinnostuneita, tuntuivat olevan innoissaan.

Minä pääsin oikeastaan katsomaan Uuden Musiikin Kilpailun show’n kahteen kertaan. Toimin nimittäin wiwibloggsin toimittajien apuna kameramiehenä, ja täten pääsin katsomaan kenraaliharjoituksen ennen varsinaista lähetystä. Kenraaliharjoituksen jälkeen pääsin myös tapaamaan kilpailevia artisteja ja ottamaan heidän kanssaan kuvia. Jokainen artisti, jonka pääsin tapaamaan, vaikutti todella mukavalta ja motivoituneelta. Etenkin Emma oli hirmuisen aito ja lämmin ihminen, ja toivoisinkin hänen yrittävän tulevaisuudessa uudelleen Suomen euroviisuedustajaksi. Tai miksei Ruotsinkin?

Huippuhetki oli kuitenkin se, kun pääsin tapaamaan pitkäaikaisen idolini Güntherin. Nappasin kuvan ja keskustelin hänen kanssaan muutaman minuutin ajan. Todella valloittava persoona! Nähtäisiinpä hänet vielä joskus viisulavalla; vaikkapa San Marinon edustajana… Jälkikäteen ajateltuna oli myös tavattoman hieno hetki päästä tapaamaan Norma John -duoa. Kaksikko oli hyvin ammattitaitoinen, ja he puhuivat järkevästi itsestään ja musiikistaan. Tahdonkin toivottaa heille lämpimästi onnea tämän vuoden Euroviisuihin! Jos kansainvälisiä faneja on uskominen, saattaa Suomi napata satavuotisen historiansa toiseksi parhaan sijoituksen. Ellei jopa parhaan, kuka tietää…

Yleisradio teki tänä vuonna hyvää työtä Uuden Musiikin Kilpailun parissa, toivottavasti ensi vuosi on vähintään yhtä hyvä. Eritoten iso kiitos siitä, että ennen lähetyksen alkua areenalla soi euroviisumusiikki, ja että paikan päällä oli myös mahdollisuu
s nauttia viisudiscosta. Monille nuorille viisufaneille tämä saattoi olla ensimmäinen kokemus euroviisukulttuurista. Toivottavasti moni heistä eksyy jatkossakin viisutapahtumien pariin.

Teksti ja kuvat: Olli Tamminen

Se hiukan viisuisampi joulu

Albania on lähes poikkeuksetta ollut ensimmäisten maiden joukossa valitsemassa euroviisuedustajaansa. Edustaja on valittu Tiranassa järjestettävässä Festivali i Këngësissä. Festivali i Këngësin semifinaalit sekä finaali ovat miltei aina osuneet joulun tienoille, joten Albanian karsintojen seuraamisesta onkin tullut osa monen viisufanin jouluperinteitä.

Viime vuonna 55. kertaa järjestetyn Festivali i Këngësin finaali pidettiin Tiranan Kongressipalatsissa (Palace of Congresses in Tirana) 23. joulukuuta. Viime jouluna en seurannutkaan Albanian karsintoja streamin kautta kotisohvalta, vaan päätin lähteä seuraamaan karsintoja Tiranaan.

Kerroin ideastani Pekalle, joka oitis innostui asiasta. Kesän ja syksyn aikana jatkoimme suunnitelmiamme, ja lopulta meillä oli tiedossa jouluinen kierros Makedonian kautta Albaniaan ja sieltä Kreikkaan.

Albanian karsintapäivämääriä saimme odottaa pitkälle marraskuuhun. Saimme kuitenkin matkat ja majoitukset varattua jo syksyllä aikaisempien vuosien karsintapäivämäärien perusteella.

Myös lippujen hankinta osoittautui hankalaksi. Mahdollisesta lipunmyynnistä ei löytynyt tietoa mistään, eivätkä useat yhteydenotot kilpailun järjestäjään tuottaneet tuloksia. Lopulta saimme hankittua liput karsintafinaaliin Pekan tiranalaistuttavan kautta.

Ensimmäisen semifinaalin aikana (21.12.) olimme vielä Skopjessa. Tarkoituksemme oli seurata semifinaalia netin kautta, mutta suunnitelmamme jäi aikomukseksi majapaikkamme huonosti toimivan nettiyhteyden takia. Toista semifinaalia pääsisimme onneksi seuraavana päivänä seuraamaan televisiosta Tiranassa.

Tiranassa meitä odottikin yllätys. Majapaikastamme löytyi vanha matkatelevisio, jonka antennille oli löydettävä sopiva paikka, jotta lähetys näkyisi ilman hirveää suhinaa. Toista semifinaalia majapaikassamme seurattiinkin liikkumatta ja hiljaa, jottei lähetys katkeaisi.

Finaali-iltana suuntasimme hyvissä ajoin
Kongressipalatsille. Palatsi oli ulkoapäin valaistu hienoilla jouluvaloilla, mutta itse finaaliareenalla järjestelyt olivat erittäin yksinkertaiset. Kongressipalatsin aulassa oli ainoastaan narikka sekä suuri Festivali i Këngës -juliste. Aula toimikin lähinnä yleisön tauko- ja tupakkapaikkana.

Finaalissa Kongressipalatsin 21 00-paikkainen sali oli lähes täynnä. Tunnelma salissa oli hillitympi mitä esimerkiksi UMK:ssa tai Melodifestivaleneissa on totuttu näkemään. Välillä tuntui kuin olisi palannut ajassa vuosikymmeniä taaksepäin, viisukarsintoihin, joissa oli orkesteri paikalla ja yleisö osoitti suosiotaan vain hillitysti taputtamalla.

Kilpailukappaleiden lisäksi finaalissa nähtiin useita väliaikaesityksiä. Lavalla nähtiin muun muassa albanialaista stand-upia sekä oopperaa. Myös toinen Festivali i Këngësin tämänvuotisista juontajista, Ledina Çelo (Albania 2005), lauloi finaalissa.

Molemmista semifinaaleista finaaliin selvisi seitsemän parasta kilpailukappaletta. Finaalissa oli mukana monta aiempien vuosien karsinnoista tuttua artistia kuten Dilan Reka (”Buzëqesh” 2016) ja Rezata Smaja (”Më rrëmbe” 2015 ja ”Dashuri në përjetësi” 2016). Myös finaalin voittaja, Lindita Halimi osallistui vuoden 2015 karsintoihin kappaleella ”S’të fal”.

Tänä vuonna i Festivali Këngësissä voittaja ratkaistiin ensimmäistä kertaa sekä tuomariston että yleisöäänten perusteella. Voittajaksi selviytyi Lindita Halimi kappaleellaan ”Botë”. Yleisöäänissä Halimi sijoittui vasta kolmanneksi. Yleisön suosikki, Yll Limani sijoittui kokonaiskilpailussa jaetulle kolmannelle sijalle Dilan Rekan kanssa.

Kokonaisuudessaan Albanian karsintafinaali oli erittäin mielenkiintoinen ja uskomaton kokemus. Oli erittäin kiinnostava nähdä, miten viisukarsinnat käytännössä toteutetaan aivan toisenlaisessa ympäristössä. En tiedä, vietänkö tämän jälkeen ikinä joulua Albaniassa, mutta varmaa on, ettei Festivali i Këngës jää viimeiseksi karsintakokemukseksi Suomen tai sen lähinaapureiden ulkopuolella.

Teksti ja kuvat: Liisa Haavisto

Hallituslaiset tutuiksi

Euroviisuklubi OGAE Finland ry:n vuosikokous järjestettiin tänä vuonna Espoossa 28. tammikuuta. Kokouksessa valittiin jälleen klubille hallitus kuluvalle vuodelle. Klubilaisilta kysyttiin, mikä on heidän mielestään parasta euroviisuissa.

Nimi: Jouni Pihkakorpi
Tehtävä: puheenjohtaja
Parasta euroviisuissa: Yhteisöllisyys ja kansainvälisyys. Euroviisujen kautta olen laajentanut omaa ystäväpiiriäni ja kokemuskenttääni. Mikä tärkeintä: euroviisut tuottaa myös toisinaan hyvää musiikkia ja antaa mahdollisuuksia artisteille.

 

 

Nimi: Tero Aalto
Tehtävä: vt. varapuheenjohtaja
Parasta euroviisuissa: Musiikki ja kansainvälinen yhteisö.

 

 

 

 

Nimi: Ross Kamarul-Baharin
Tehtävä: rahastonhoitaja
Parasta euroviisuissa: Uusia tuttuja, upeaa musiikkia… ja partyt!

 

 

 

 

Nimi: Miksu Behm
Tehtävä: hallituksen jäsen; mielenkiintoisia tehtäviä odotellessa
Parasta euroviisuissa: Ihmiset ja tunnelma. Viisuista on tullut ympärivuotinen ja kansainvälinen harrastus. Pidän siitä, että jokainen saa fanittaa viisuja omalla tavallaan ja kaikkien mielipide on oikea, kun arvioidaan musiikkia. Euroviisuviikko toukokuussa minulle kuin pitkä joulu. Sitä odottaa pitkään, valmistelee huolella ja nauttii hyvässä seurassa, mutta jonka jälkeen vähän aikaa on viisuähky (onneksi se menee nopeasti ohi).
Nimi: Isabella Carlzén
Tehtävä: hallituksen jäsen
Parasta euroviisuissa: Ystävät, musiikki ja koko euroviisuyhteisö ja elämäntapa. Vuosi sitten tein spontaanin päätöksen tulla vuosikokoukseen ja asettua ehdolle hallituksen jäseneksi. Ilmeisesti markkinoin itseäni hyvin koska heti pääsin mukaan. Ystäviä tuli heti lisää ja koska oli se yhteinen harrastus, meillä oli keskustelunaiheita automaattisesti. Musiikki yhdistää meitä mutta mielipiteitä on monta. Sun inhokki voi olla toisen suosikki mutta se ei ketään haittaa, se vain hymyilyttää ja tuottaa leikkimielisiä väittelyitä meidän kesken.

 

Nimi: Satu Waaramaa
Tehtävä: hallituksen jäsen
Parasta euroviisuissa: Musiikki, ystävät ja koko euroviisuperhe, kansainvälisyys, yhteisöllisyys, tunnelma, tv-tuotanto (sitä tekemistä ja toteutusta voi vain ihailla). It’ s my christmas!

 

 

 

Nimi: Ville Vanhatalo
Tehtävä: ikuinen rivihallituslainen
Parasta euroviisuissa: Parasta ovat monipuolinen musiikki (toki tiettyjä genrejä priorisoiden) sekä ihanan kahjot viisuystävät!

 

 

 

Nimi: Pasi Parkkisenniemi
Tehtävä: hallituksen varajäsen (jokapaikan höylä)
Parasta euroviisuissa: Ystävät. Euroviisujen kautta olen saanut todella paljon uusia ystäviä. Ja parhaat ja läheisimmätkin ystävät ovat tulleet elämääni juuri euroviisujen välityksellä.

 

 

 

Nimi: Harri Liikala
Tehtävä: hallituksen varajäsen
Parasta euroviisuissa: Matka Eurooppaan musiikin keinoin. Viisut ovat yhteisöllisyyden juhla, joka tuo kielet, kulttuurit ja tarinat yhteen. Samassa upeaa musiikkia ja hyviä ystäviä. Viisut on vuoden odotetuin tapahtuma. Fanin pääsiäinen ja joulu!

 

 

Nimi: Akira Takaki
Tehtävä: hallituksen varajäsen
Parasta euroviisuissa: Kielellinen, kulttuurillinen ja musiikillinen diversiteetti sekä kansallisten karsintojen ehtymätön anti.

 

 

 

 

 

Nimi: Olli Tamminen
Tehtävä: hallituksen varajäsen
Parasta euroviisuissa: Olen aina rakastanut Euroviisuissa eniten viisukarsintakautta. Muiden maiden karsintakappaleista löytää aina upeita uusia biisejä elämään, joita tulee kuunneltua vielä vuosienkin päästä. Ilman euroviisuja en myöskään olisi koskaan tutustunut parhaisiin ystäviini saatikka kokenut hauskimpia, hämmentävimpiä ja erikoisimpia elämäni kokemuksia.

 

 

Teksti: Olli Tamminen