Browse Author

Aino Ahlgren

OGAE-uutiset 2/2018

Puheenjohtajan tervehdys

Hei kaikki Suomen Euroviisuklubin jäsenet!

Olemme vihdoin päässeet siihen vuodenaikaan, jota jotkut kutsuvat viisufanin jouluksi, vapuksi, pääsiäiseksi ja juhannukseksi. Ilmassa on jo suuren viisujuhlan tuntua erilaisine tunteineen. Niinpä ajattelinkin käyttää OGAE-uutisten puheenjohtajan tervehdyksen kirjoittamalla tunteista.

Yleisesti tunteella tarkoitetaan, että mielessä tai kehossa tuntuu joltakin. Yksilölliset tunteet saavat meidät toimimaan ja jokaisen tunnetila on erilainen. Tunteet kertovat siitä, mikä on meille tärkeää. Ne saavat meidät hakeutumaan tilanteisiin, jotka tukevat hyvinvointia tai poistumaan tilanteista, jotka ovat epämiellyttäviä. Viimeisen kuukauden aikana viisufanitkin ovat ehtineet kokea erilaisia tunteita liittyen tämän vuoden euroviisuihin.

Jännitys on varmasti ollut läsnä kaikkien viisufanien mielessä viime aikoina. Olemme saaneet jännittää, toteutuuko Lissabonissa EuroCafe vai ei. Välillä jo näytti siltä, että tämä vuosi olisi poikkeus eikä yhteistä kokoontumispaikkaa paikan päällä oleville faneille saataisikaan. Kun lopulta ja yllättäen päätös EuroCafesta tuli, saimme jännittää kuka saa hakemuksensa läpi ja keiden hakemukset hyväksytään. Jännitystä lisäsi myös hyväksytyn hakemuslinkin kautta maksaminen, mikä pienessä sujumattomuudessaan aiheutti joillekuille turhautumista ja epätoivonkin tunteita.

Koska viikkopaketteja on ollut rajallinen määrä, euroviisufanit ympäri Eurooppaa ovat kokeneet pettymyksiä. Ensin jäätyään ilman fanilippupakettia, jotkut ilman EuroCafen viikkopakettia, ja jotkut ovat surreet suosikkiensa karsiutumista kansallisissa finaaleissa. Monelle suomalaiselle fanille Saaran UMK-esitykset, erityisesti ”Monsters”, olivat pettymys.

Pettymysten kanssakin pitää pystyä elämään, ja silloin omalle toiminalle pitää määritellä uusi suunta. Saaran esitys Lissabonissa on saanut uuden suunnan ja on varmasti erilainen kuin mitä näimme UMK:ssa. Fanit, jotka eivät päässeet Lissabonissa suoraan areenan reunalle, voivat nauttia kisatunnelmista esimerkiksi Eurovision Villagessa, jossa kisat lähetetään suorana lähetyksenä isoilla näytöillä. Eikä kisoja varmasti tarvitse katsella yksin. EuroCafe-lippuhakemuksia lähetettiin ympäri Euroopan liki 3000 kappaletta, ja vain 1600 sai hyväksytyn vastauksen. Tämä on erityisen valitettavaa, sillä Euroviisujen pohjimmainen idea on yhdistää eikä erottaa. Mutta ei anneta tämän lannistaa, sillä kisakaupungissa on varmasti paljon tarjottavaa faneille!

Huolimatta jännityksestä ja pettymyksistäkin Euroviisut ovat yhdistävä harrastus. Sen mukana tapaamme uusia ihmisiä, jotka jakavat yhteisen intohimon euroviisuja ja niihin liittyviä erilaisia ilmiöitä kohtaan. Kilpailuharrastuksena euroviisut ovat siinä mielessä poikkeus, ettei tarvitse kannattaa vain yhtä joukkuetta vaan fanituksen kohteita voi olla useampia. Onkin tärkeää huomata, että jokaisella meillä on omat mielipiteemme, joten kunnioitetaan niitä. Esimerkiksi somessa roihahtaa silloin tällöin tulenpalavia keskusteluja, joissa sävy saattaa mennä jopa loukkaavaksi. Muistetaan kukin kunnioittaa toisiamme, vaikka mielipiteet eroaisivatkin.

Euroviisut ovat pohjimmiltaan iloinen juhla. Itse olen suuresti iloinnut kuukauden sisällä siitä mahtavasta aktiivisuudesta, joka Suomen Euroviisuklubissa on. Esikatselutilaisuuksiin Oulussa, Lieksassa, Turussa, Tampereella ja Helsingissä osallistui reilusti yli 200 henkilöä. Saimme esikatseluista mukaamme uusia jäseniä, jotka ovat lämpimästi tervetulleita klubiimme. Mitkään tilaisuudet tai tapahtumat eivät onnistu ilman ahkeraa vapaaehtoistyötä, joten suuret kiitokset esikatselujen organisaattoreille: Ouluun Erkille, Lieksaan Martille, Turkuun Helille, Tampereella Kaisalle ja Helsingissä euroviisuklubin hallitukselle. Ei myöskään sovi unohtaa kaikkia niitä taustajoukkoja tai yhteistyökumppaneita, jotka ovat edellä mainittujen henkilöiden kanssa olleet mukana järjestämässä tapahtumia ja mahdollistaneet niiden onnistumisen.

Pian allekirjoittanutkin suuntaa kohti Lissabonia ja tunnelmoi toivottavasti lämmöstä ja auringosta. Kisoihin mahtuu varmasti koko tunnekartan kirjo. Itsellä silmät alkavat hikoilla heti kun Espanjan edustuskappale alkaa soida. Kuten saksalainen säveltäjä Richard Wagner on lausunut: ”Musiikki kuuluu koko ihmiskunnalle, ja melodia on se absoluuttinen kieli, jolla muusikko puhuttelee jokaista sydäntä”.

Nautitpa euroviisuista joko paikan päällä tai kotisohvalla, toivotan mahtavia ja tunnelmallisia kisahetkiä!

Miksu

Tässä numerossa:

Tunnelmia esikatselutilaisuuksista
Viisuartistit tutuiksi
Laulettuja rakkauden sanoja
Näin minä fanitan: Atte Silván

Tunnelmia esikatselutilaisuuksista

Tänä vuonna Euroviisuklubin esikatselutilaisuudet järjestettiin peräti viidellä eri paikkakunnalla. Ohessa tunnelmia Suomen kahdelta laidalta, pohjoisesta ja idästä.

Pohjoisen viisufani Ritchie

Pohjoisesta pointsit Israelille

Pohjoisen viisuväki kokoontui pisteyttämään eri maiden sävelmät 2018 Ouluun ravintola Perlaan. Pohjoisen alue on hyvin laaja ja etäisyydet pitkät. Kulkuyhteydet ovat viikonloppuisin melko heikot, joten kauempaa Lapin perukoilta matkaan on varattava päivä ja kaksikin. Tämän pohjoisen liikkujat tietävätkin eikä se ole este osallistua. Saimme paikalle 25 henkilöä, ja kolme klubilaista toimitti pisteet tilaisuuteen. Iloksemme saimme seitsemän uutta jäsentä viisuklubiin.

Tasaväkisen kärjen voittajaksi tuli Israelin Netta sävelmällä ”Toy”, joka keräsi 130 pistettä. Toiseksi äänestettiin Tanskan Rasmussenin esittämä ”Higher Ground” 124 pisteellä. Kolmanneksi nousi Valko-Venäjän sävelmä ”Forever” esittäjänään Alekseev, 122 pistettä.

Oulussa odotetaan viisuja suurella mielenkiinnolla, koska Suomen virallinen euroviisujen kisakatsomo on Oulussa kauppakeskus Valkeassa. Suomen pisteenannossa taustakuvaa kuvataan Valkeassa, jossa voi seurata itse kisalähetystä ja tulla lähettämään terveiset kaikkialle Eurooppaan. Tapahtuman organisoivat Oulun kaupunki, YLE ja kauppakeskus Valkea.

Teksti ja kuva: Erkki Ahonen

Lieksa debytoi esikatselupaikkakuntana

Lieksassa Club Jatkoajassa ensimmäistä kertaa järjestettyyn esikatselutapahtumaan osallistui 50 euroviisujen ystävää. Ega and the Boys esitti tapahtumaa varta vasten kasatun setin suomalaisia euroviisuja. Tapahtuma huipentui euroviisukaraokeen.

Teksti ja kuva: Martti Heikkinen

Viisuartistit tutuiksi!

1. semifinaali 8. toukokuuta

Azerbaidžan: Aisel – X my heart
Aisel Mammadova saa kunnian avata tämän vuoden Eurovision laulukilpailut. 28-vuotias bakulaislaulajatar esittää yleensä jazzia ja soul-musiikkia, mutta hänen kilpailukappaleensa ”X my heart” on pesunkestävää poppia. Aiselin kappaleen takaa löytyvät tutut hittinikkarit, kreikkalainen Dimitris Kontopoulos ja ruotsalainen Sandra Bjurman. Vapaa-ajallaan Aisel tekee vapaaehtoistyötä löytöeläinten hyväksi.

 

Islanti: Ari Ólafsson – Our choice

Islantia edustaa vasta 19-vuotias laulajalupaus Ari Ólafsson. Ari syntyi Reykjavikissa mutta asui lapsuudessaan jonkin aikaa Floridassa. Hän kiinnostui laulamisesta jo nuorella iällä. Nuorukainen on opiskellut Lontoossa Royal Academy of Musicissa. Hänet nähty myös teatterilavoilla. Musikaalihenkisyyttä löytyy Arin kilpailukappaleestakin. Kappaleen ”Our choice” on säveltänyt ja sanoittanut Þórunn Erna Clausen.

Albania: Eugent Bushpepa – Mall

Rreshenissä syntynyt Eugent Bushpepa on pitänyt laulamisesta pienestä pitäen. Miehen varsinainen laulajan ura alkoi kuitenkin vasta vuonna 2006, Top Channelin Top Show -keskusteluohjelman studiomuusikkona ja -laulajana. Siinä työssä hän on edelleen. Suurin osa Bushpepan tuotannosta on cover-kappaleita, joita hän esittää sekä soolona että yhtyeensä Sunrisen kanssa. Eugent Bushpepa on itse säveltänyt ja sanoittanut Albanian tämänvuotisen edustusviisun ”Mall”.

 

Belgia: Sennek – A matter of time

Sennek-nimellä esiintyvä laulaja–lauluntekijä Laura Groeseneken esiintyi aiemmin yhdessä Ozark Henryn kanssa. Vuoden 2014 jälkeen kaksikko on esiintynyt monilla suurilla festivaaleilla ympäri Belgiaa. Lissabonissa Sennek esiintyy sooloartistina. Hän on myös itse tehnyt edustusviisunsa yhdessä belgialaisen Alex Callierin ja ranskalaistuottaja Maxime Tribechen kanssa. Sennek on kertonut arvostavansa skandinaavista designia, ja neito työskenteleekin nykyään visualistina paikallisessa IKEAssa.

Tšekki: Mikolas Josef – Lie to me

Prahassa kasvanut Mikolas Josef on musikaalisen perheen kasvatti. Poika itsekin aloitti kitatansoiton jo 5-vuotiaana. Ennen musiikillisen uransa alkua Mikolas kiersi suunnilleen vuoden verran ympäri Eurooppaa elättäen itsensä katumuusikkona. Vuonna 2015 ensisinglensä Hands Bloody julkaissut Mikolas asuu nykyään Wienissä. Siellä mies tekee yhteistyötä Nikodem Milewskin kanssa. Aiemmin muun muassa Sam Smithin kanssa yhteistyötä tehnyt Milewski on myös yksi Tšekin viisun tekijöistä.

 

Liettua: Ieva Zasimauskaitė – When we’re old

Liettualla oli tänä vuonna kaikista pisin euroviisukarsinta, jonka voittoon lopulta ylsi 24-vuotias Kaunasissa asuva Ieva Zasimauskaitė herkällä balladillaan When We’re Old. Ieva ei lainkaan ole tuntematon nimi euroviisupiireissä, sillä hän on pyrkinyt edustamaan maataan jo neljä kertaa aiemmin, viimeksi viime vuonna. Ieva on laulanut pienestä pitäen, ja hänen kuoronsa voitti paikallisen Kuorosota-kilpailun vuonna 2009. Suuren yleisön tietoisuuteen Ieva tuli viimeistään vuonna 2012, jolloin hän ylsi The Voice of Lithuania -kilpailun superfinaaliin.

Israel: Netta Barzilai – Toy
Netta Barzilai syntyi 22. tammikuuta 1993 Hod HaSharonin kaupungissa, jossa hän edelleenkin asustaa. Barzilai muutti nuorella iällä Nigeriaan perheineen, jossa hän eli neljä vuotta. Israelille tyypillisen asevelvollisuutensa hän suoritti Israelin merivoimien bändissä. Barzilai voitti HaKokhav HaBa -kykykilpailun ja pääsi näin edustamaan maataan Euroviisuihin. Hänen edustuskappaleensa ”Toy” ovat tehneet Doron Medalie, joka vastasi myös vuosien 2015 ja 2016 Israelin euroviisuista, sekä Stav Beger.

 

Valko-Venäjä: Alekseev – Forever

Nikita Vladimirovitš Alekseev on ukrainalainen laulaja–lauluntekijä. Hän syntyi vuonna 1993 Kiovassa. Hän tuli suurelle yleisölle tunnetuksi Ukrainan The Voice -kykykilpailussa, jossa hän pääsi semifinaalivaiheeseen. Alun perin Alekseevin oli tarkoitus osallistua Ukrainan viisukarsintoihin. Hän päätti kuitenkin kilpailla Valko-Venäjän karsinnassa, jonka hän sitten voittikin kappaleellaan ”Forever”.

Viro: Elina Nechayeva – La forza

Koloratuurisopraano Elina Netšajeva syntyi 10. marraskuuta vuonna 1991. Netšajeva on käynyt Tallinnan ranskalaista lyseota ja valmistunut sieltä vuonna 2011. Hän on opiskellut laulua Tallinnan taideinstituutissa 2011–2014. Vuonna 2016 Netšajeva valmistui klassisen laulun maisteriksi Viron musiikki- ja teatteriakatemiasta. Hän on kilpaillut myös Viron Idolsissa ja Klassikatähed 2014 -kilpailussa. Edustuskappaleen ”La forza” ovat tehneet Mihkel Mattisen, Timo Vendt, Ksenia Kutšukova ja artisti itse.

 

Bulgaria: Equinox – Bones
Viisuja varten kokoon kasattu yhtye Equinox edustaa tänä vuonna Bulgariaa. Yhtyeessä on viisi jäsentä, jotka ovat musikaalisesta perheestä tullut Zhana Bergendorff, Talent USA:sta tuttu Johnny Manuel, Kristian Kostovin taustalaulajana viime vuonna nähty Vladimir Mihailov, laulaja–lauluntekijä Georgi Simeonov sekä mm. Dua Lipalle ja Bebe Rexhalle kappaleita nikkaroinut yhdysvaltalainen Trey Campbell. Equinoxin viisussa ”Bones” viisi upeaa ääntä kohtaa, ja harmonia on sekä studioversiossa että livenä käsinkosketeltavaa.

Makedonia: Eye Cue – Lost and found

Bojan Trajkovski ja Marija Ivanovska perustivat Eye Cuen vuonna 2008. Duon ensisingle Magija nousi ilmestyessään listojen kärkeen kaikkialla entisen Jugoslavian alueella vuonna 2008. Yhtyeen toinen single Not this time taas nousi Adrianmeren MTV:n top 20 -listan kärkeen muutamaa vuotta myöhemmin. Uransa aikana Eye Cue on kahminut palkintoja useissa musiikkikilpailuissa ja palkintogaaloissa. Lisäksi kaksikko on nähty esiintymässä kaikilla kotimaansa tärkeimmillä musiikkifestivaaleilla.

Kroatia: Franka – Crazy

Kroatian yleisradio HRT valitsi 25-vuotiaan Franka Batelićin euroviisuedustajakseen. Franka nousi kroatialaisten tietoisuuteen vuonna 2007 osallistuttuaan Showtime-kykykilpailuun. Hän yritti myös kaksi kertaa aikaisemminkin edustamaan Kroatiaa euroviisuihin, vuonna 2009 kappaleella ”Pjesma za kraj” ja vuonna 2010 kappaleella ”Na tvojim rukama”. Frankan kilpailukappaleen ”Crazy” on säveltänyt Branimir Mihaljevic. Hänen kynästään syntyi myös Kroatian viisu vuosimallia 2010, ”Lako je sve”. Franka on itse sanoittanut euroviisukappaleensa.

Itävalta: Cesár Sampson – Nobody but you

Itävalta lähettää Euroviisuihin 34-vuotiaan, myös mallintöitä tekevän laulaja–lauluntekijä Cesár Sampsonin. Itävallan Linzissä syntynyt entinen sosiaalityöntekijä ei ole täysin vierailla vesillä, sillä hän on ollut taustalaulajana Poli Genovalle 2016 ja Kristian Kostoville 2017. Sampson on Pepsi & Shirley -duosta tutun Helen DeMacquen veljenpoika. Kappale ”Nobody but you” sisältää gospel-fiilistä, ja sen ovat värkänneet aikaisemmin Bulgarialle viisuja tehneiden Boris Milanovin sekä Sebastian Armanin lisäksi Joacim Persson ja Johan Alkenäs.

 

Kreikka: Gianna Terzi – Oneiro mou

Kreikka luottaa omaan kieleensä Gianna Terzin kappaleen ”Oneiro mou” (Unelmani) myötä. Gianna syntyi vuonna 1980 Thessalonikissa kuuluisan laulajan Paschalis Terziksen tyttäreksi. Hänen oli alun perin tarkoitus osallistua Kreikan karsintaan yhdessä 19 muun artistin kanssa. Myöhemmin julkistettiin viisi esitystä, jotka pääsisivät televisioituun finaaliin. Näistä kuitenkin diskattiin kaksi, sillä ne eivät olleet ERT:n mielestä tarpeeksi ”kreikkalaisen” kuuloisia. Lopulta ilmeni, että kaksi muuta levy-yhtiötä eivät suostuneet maksamaan kallista osallistumismaksua, joten Panik Recordsin ”Oneiro mou” jäi ainoana jäljelle ja julistettiin Kreikan edustajaksi. Gianna on tehnyt kappaleen mukanaan Aris Kalimeris, Dimitris Stamatiou ja Mihalis Papathanasiou.

Suomi: Saara Aalto – Monsters

Saara Aalto syntyi vuonna 1987 Oulunsalossa. Saara on tullut tunnetuksi kilpailtuaan Voice of Finlandissa, Suomen Talentissa ja tietysti myös viisukarsinnoissa. ”Ikuisena kakkosena” tunnettu Saara menestyi myös Brittien X Factor -kisassa sijoittuen sielläkin toiseksi. Viime marraskuussa YLE pudotti todellisen pommin. Saara Aalto valittiin ensimmäisenä artistina Suomessa koskaan sisäisesti edustamaan Suomea euroviisuihin. Saaran kisakappaleita oli kolme: ”Monsters”, ”Domino” sekä ”Queens”, joista yleisö ja raati päättivät, että ”Monsters” lähtee Lissaboniin.

 

Armenia: Sevak Khanagyan – Qami
Sevak Khanagyan syntyi 1987 Metsavanin kylässä ja muutti 7-vuotiaana Kurskiin, Venäjälle. Hän opiskeli Moskovassa, jossa valmistui 2014. Hän tuli kuuluisaksi The Voice of Russia -kilpailun kautta 2015 ja voitettuaan X-Factor Ukraine -kilpailun 2016. Palattuaan Armeniaan hän on ollut The Voice of Armenia -kilpailun valmentaja vuodesta 2017. Hän laulaa komealla äänellään armeniaksi ja venäjäksi, ja hänen laulunsa ovat usein täynnä kotimaanrakkautta. Hän on jo tunnettu ympäri itäistä Eurooppaa.

Sveitsi: Zibbz – Stones

ZiBBZ on nimensä mukaisesti (engl. siblings) sisarusduo, jonka muodostavat Corinne ”Coco” ja Stefan ”Stee” Gfeller. Se perustettiin vuonna 2008, minkä jälkeen sisarukset ovat asuneet vuoroin Sveitsissä ja Los Angelesissa. Vuosina 2011–2015 parivaljakolla oli jopa heidän elämästään ja urastaan kertova tosi-tv-ohjelma. ZiBBZin viisukappale ”Stones” kertoo kiusaamisesta. Sen tekemiseen on osallistunut myös kanadalainen Laurell Barker. Sveitsin ja Kanadan yhteistyö on ennenkin tuottanut tulosta, kuten muistamme Céline Dionin kohdalla.

 

Irlanti: Ryan O’Shaughnessy – Together

Irlantia edustaa 25-vuotias laulaja–lauluntekijä ja entinen näyttelijä Ryan O’Shaughnessy. Ryan nousi kuuluisuuteen sijoittuessaan viidenneksi Britain’s Got Talent -kilpailun kuudennella tuotantokaudella sekä esiintyessään The Voice of Ireland -kilpailun ensimmäisellä tuotantokaudella. Ryan soittaa kitaraa, pianoa ja saksofonia sekä kirjoittaa ja tuottaa musiikkia lukuisille artisteille. Lissabonissa hän kilpailee kappaleella ”Together”, jota hän on itse ollut mukana säveltämässä, sanoittamassa sekä tuottamassa.

Kypros: Eleni Foureira – Fuego

Kyproksen euroviisuedustajana nähdään 30-vuotias Eleni Foureira. Sukujuuriltaan albanialainen mutta Kreikassa kasvanut Eleni on tullut tunnetuksi niin laulajana, näyttelijänä, tanssijana kuin muotisuunnittelijana. Hän aloitti uransa Mystique-tyttöbändissä vuonna 2007 mutta lähti bändin hajoamisen jälkeen soolouralle. Eleni osallistui jo vuonna 2010 Kreikan viisukarsintoihin ja on pyrkinyt mukaan viisulemaan pari kertaa myöhemminkin. Tänä vuonna tärppäsi Kyproksella. Eleni Foureiran kilpailukappale “Fuego” on ruotsalaisen lauluntekijän Alex Papaconstantinoun käsialaa.

2. semifinaali 10.5.

Norja: Alexander Rybak – That’s how you write a song

Norjaa edustaa 31-vuotias Minskissä, Valko-Venäjällä syntynyt Alexander Rybak. Perhe muutti Norjaan Alexanderin ollessa neljävuotias. Samanikäisenä hän alkoi soittaa pianoa ja viulua. Vuonna 2009 Alexander Rybak voitti Euroviisut omalla sävellyksellään ”Fairytale”. Myös tämän vuoden edustuskappale ”That’s how you write a song” on Alexanderin omaa käsialaa.

 

 

Romania: The Humans – Goodbye

Romaniaa edustaa tämän vuoden euroviisuissa pop/rock-yhtye The Humans. Yhtyeen muodostavat solisti Cristina Caramarcu, kitaristi Alexandru Cismaru, kosketinsoittaja Alexandru Matei, basisti Alin Neagoe ja rumpali Adi Tetrade. Viisulavalla heitä säestää myös sellisti Corina Matei. The Humansin kilpailukappaleessa ”Goodbye” on kuultavissa kaikuja 80-luvulta. Kappale on yhtyeen omaa käsialaa.

Serbia: Sanja Ilić & Balkanika – Nova deca

Belgradin yliopistosta arkkitehdiksi valmistunut Aleksandar Sanja Ilic tunnetaan Serbiassa paremmin säveltäjänä kuin esiintyvänä muusikkona. Uransa aikana Ilic on tehnyt paljon näytelmä- ja elokuvamusiikkia. Mies on mm. säveltänyt ensimmäisen jugoslavialaisen rockmusikaalin, Arhanđeli i Automati. Ilic muistetaan myös Jugoslavian vuoden 1982 edustuskappaleen Halo halo säveltäjänä. Nykyisen yhtyeensä, Balkanikan mies perusti vuonna 1998. Tähän mennessä yhtye on julkaissut neljä studioalbumia.

San Marino: Jessika feat. Jenifer Brening – Who we are

San Marino valitsi edustajansa 1in360-formaatin kautta, johon saivat osallistua myös ulkomaalaiset. Kilpailun voitti Maltan karsinnoista tuttu Jessika Muscat sekä saksalainen Jenifer Brening. Jessika esitti ensimmäisessä lähetyksessä kappaleensa sanmarinolaisen Irolin kanssa, mutta jälkeenpäin tämä päätti jättäytyä pois, koska kappale ei sopinut hänen tyyliinsä. Kappaleen ”Who we are” tekijätiimiin kuuluu Mathias Strasserin ja Lorenzo Salvatorin lisäksi vuonna 2016 Itävaltaa edustanut Zoë Straub kuten myös hänen isänsä Christof.

Tanska: Rasmussen – Higher ground

Tanskaa edustaa vuonna 1985 Viborgissa syntynyt Jonas Flodager Rasmussen, artistinimeltään pelkkä Rasmussen. Hän on opiskellut näytelmätiedettä ja musiikkia Aarhusin yliopistossa. Sen jälkeen hän on työskennellyt opettajana sekä esiintynyt musikaaleissa, kuten West Side Story ja Les Miserablés. Rasmussen on Hair Metal Heröes -nimisen coverbändin päälaulaja ja keulamies. Hän kilpailee Lissabonissa kappaleella ”Higher Ground”, jonka inspiraation lähde on Rasmussenin mukaan legenda viikinkiajalla elänyt Magnus Erlendsson.

 

Venäjä: Julia Samoylova – I won’t break

Venäjä tekee paluun lähettämällä 29-vuotiaan Julia Samoylovan viisuihin. Viime vuonna häneltä evättiin pääsy Kiovaan maahantulokiellon vuoksi. Lapsena Julia alkoi kärsiä spinaalisesta lihasatrofiasta, mikä aiheutti jalkojen toimivuuden ja puhekyvyn ongelmia. Samoylova on osallistunut aikaisemmin Venäjän X Factoriin ja esiintynyt Sotšin talviparalympialaisten avausseremoniassa. Julian kappale on nimeltään ”I won’t break”.

 

Moldova: DoReDoS – My lucky day

Moldovan edustajana nähdään Marina Djundietin, Evgeny Andrianovin ja Sergiu Mitan muodostama DoReDos. Yhtyeen kappale ”My lucky day” oli ylivoimainen voittaja Moldovan viisukarsinnassa. DoReDosin kohdalla kolmas kerta toden sanoi, sillä yhtye oli pyrkinyt euroviisuihin myös vuosina 2005 ja 2015. Kappaleen takaa löytyy venäläinen viisukonkari Philipp Kirkorov. Sanoituksesta puolestaan vastaa skottilainen John Ballard, joka ei myöskään ole keltanokka näissä kilpailuissa.

 

Alankomaat: Waylon – Outlaw in ’em

Vuonna 2014 The Common Linnets -duossa Alankomaita edustanut Waylon tekee paluun viisulavalle sooloartistina. Willem Bijkerk eli Waylon on 37-vuotias kantrilaulaja. Bijkerkin läpimurto tapahtui vuoden 2018 Hollannin Talentin toisen sijan myötä. Vuotta myöhemmin seurasi sopimus Universal Musicin kanssa sekä miehen debyyttisingle. Hän esitti viisi juuri julkaistun albuminsa kappaletta hollantilaisessa De Wereld Draait Door -ohjelmassa. Yksi näistä kappaleista oli itse viisu ”Outlaw in ’em”, jonka on väsännyt Waylon itse.

Australia: Jessica Mauboy – We got love

Australian sisäisesti valittu edustaja Jessica Mauboy nähtiin vuoden 2014 Euroviisujen väliajalla esiintymässä, joten nainen on viisufaneille entuudestaan tuttu. Vuonna 1989 Darwinissa syntyneen R&B- ja poplaulajan ura lähti nousukiitoon Australian Idol -kilpailun myötä vuonna 2006. Hänen uraansa on mahtunut musiikkia usean albumin verran sekä rooleja erinäisissä musikaaleissa ja draamasarjassa The Secret Daughter. Mauboy on myös tunnettu hyväntekeväisyydestään Australiassa. Viisumenestystä lähdetään tavoittelemaan kappaleella ”We got love”.

Georgia: Ethno-Jazz Band Iriao – For you

Oman mausteensa etniseen viisusoppaan tarjoaa tänä vuonna Georgia, jota edustaa Ethno-Jazz Band Iriao kappaleellaan ”For You”. Englanninkielisestä nimestä huolimatta kappale esitetään kokonaan georgiaksi, ensimmäistä kertaa maan viisuhistoriassa. Vuonna 2013 perustettu Iriao tunnetaan omalaatuisesta musiikkityylistään, joka yhdistelee jazzia georgialaiseen kansanmusiikkiin. Erityisesti esillä on Georgian polyfoninen lauluperinne, jota viisihenkisen kokoonpanon kultakurkut kilpailukappaleessaan kunniakkaasti toteuttavat.

 

Puola: Gromee feat. Lukas Meijer – Light me up
Puolan edustuskappaleen ”Light me up” esittävät Krakovassa syntynyt 39-vuotias Andrzej Gromala, eli Gromee, sekä 29-vuotias ruotsalaismuusikko Lukas Meijer. Gromee on puolalainen DJ, levytuottaja, miksaaja sekä Kingztown Musicin omistaja. Lukas puolestaan on rock-muusikko, kitaristi ja laulaja–lauluntekijä, joka toimii No Sleep for Lucy -nimisen yhtyeen laulajana. Hänen veljensä on ammattilaisjääkiekkoa pelaava Sebastian Meijer. Myös Lukas harkitsi uraa jääkiekkoilijana, mutta musiikki vei loppupeleissä voiton.

 

Malta: Christabelle – Taboo

Christabelle Borg on 25-vuotias Mġarrissa syntynyt laulaja, lauluntekijä ja TV-juontaja. Monen muun maltalaisen artistin tavoin hän on osallistunut maansa viisukarsintoihin useamman kerran. Vuonna 2014 hänen kappaleensa ”Lovetricity” sijoittui kahdeksanneksi, 2015 ”Rush” toiseksi ja 2016 ”Kingdom” neljänneksi. Neljännellä yrittämällään ja kappaleella ”Taboo” hänen onnistui saada himoittu edustuspaikka. Kappaleella on voimakas sanoma: Christabelle pyrkii murtamaan tabun mielenterveysongelmien ympäriltä. Kappaleen ovat Christabellen kanssa tehneet Johnny Sanchez, Thomas G:son ja Muxu.

Unkari: AWS – Viszlát nyár

Unkari lähtee tänä vuonna metallin voimin viisuihin. Viisihenkinen yhtye AWS koostuu Örsistä (laulu), Bencestä (kitara), Dánielista (kitara), Somasta (basso) ja Áronista (rummut). Heidän musiikkinsa ei ole tavallista metallia vaan siihen kuuluu mm. psykedeelisen rockin soundeja. He ovat esiintyneet useilla festivaaleilla ja olleet kiertueella unkarilaisen metalcore-yhtyeen Blind Myselfin kanssa. Kilpailukappale ”Viszlát nyár” on AWS:n jäsenten itsensä tekemä. Karsintaesitys sisälsi kaikkea rääkymisestä pyroihin, joten näitä on odotettavissa myös viisulavalle.

Latvia: Laura Rizzotto – Funny girl

Latvian euroviisukarsintana toimivan Supernova-kilpailun voitti tänä vuonna suhteellisen selvin äänin euroviisupiireissä ennestään tuntematon 23-vuotias brasilialainen Laura (de Carvalho) Rizzotto itse säveltämällään kappaleella Funny Girl. Laura on syntynyt Rio de Janeirossa, josta perhe myöhemmin muutti Yhdysvaltoihin. Laura ei asu eikä ole asunut Latviassa – yhteys Latviaan tulee latvialaisesta isänäidistä, joka asui nuoruutensa Latviassa. Musiikkiuransa Laura aloitti Yhdysvalloissa vuonna 2009 ja on julkaissut kaksi albumia ja yhden EP:n. Hän on myös muun muassa opettanut portugalia itse Jennifer Lopezille.

Ruotsi: Benjamin Ingrosso – Dance you off
20-vuotias Danderydissä syntynyt Benjamin Ingrosso tulee kulttuuritaustaisesta perheestä. Hänen isänsä on entinen tanssija Emilio Ingrosso ja äitinsä näyttelijä–laulaja Pernilla Wahlgren. Benjamin on muun muassa esiintynyt musikaaleissa, ja vuonna 2006 hän voitti Lilla Melodifestivalen -laulukilpailun kappaleella ”Hej Sofia”. Hän osallistui myös viime vuonna Melodifestivaleniin kappaleella ”Good Lovin”, mutta ylsi silloin vain viidennelle sijalle. Tänä vuonna hän voitti kappaleella ”Dance You Off” ja pääsee siis edustamaan Ruotsia Lissabonissa.

 

Montenegro: Vanja Radovanović – Inje

Montenegro järjesti tänä vuonna pitkästä aikaa euroviisukarsinnan. Maa on valinnut edustajansa sisäisesti aina vuodesta 2012 lähtien. Viiden kappaleen karsintafinaalissa voiton vei Vanja Radovanović. Vanja lähtee edustamaan kotimaataan perinteikkäällä Balkan-balladilla. 35-vuotias artisti on itse säveltänyt ja sanoittanut kappaleensa ”Inje”.

Slovenia: Lea Sirk – Hvala, ne!

28-vuotias laulaja–lauluntekijä Lea Sirk oli tuomariston ylivoimainen suosikki Slovenian karsinnoissa, ja se riitti viisumatkaan. Hän oli yrittänyt aiemmin kolmesti viisuihin mutta vasta nyt tärppäsi. Pop-duo BQL voitti puhelinäänet mutta sijoittui silti jo toista kertaa peräkkäin toiseksi. Sirk tarjoilee asennetta voittokappaleellaan ”Hvala, ne!”, joka sisältää pop-elementtien lisäksi ripauksen räppiä, jonka Lea itse toteuttaa. Kyseessä on vokaalisesti taitava laulaja, jolla on kokemusta yli kymmenen vuoden ajalta.

Ukraina: Mélovin – Under the ladder

Kostjantyn Mykolaiovitš Botšarov liikkuu paremmin tunnettuna nimellä Mélovin. Hän syntyi 11. huhtikuuta vuonna 1997 ja nousi kuuluisuuteen Ukrainassa voittaessaan maan X Factorin. Euroviisuedustuskappaleensa ”Under the Ladder” hän on tehnyt yhdessä Mike Ryalsin kanssa. Kappaleen tuotannosta vastaavat Anton Karskyi ja Yevhen Filatov. Mélovin on ollut kiinnostunut musiikista pienestä pitäen ja ennen euroviisuedustustaan hän onkin ehtinyt mm. käydä sekä musiikki- että teatterikoulua (vain jälkimmäisestä hän valmistui).

Finaali 12. toukokuuta

Espanja: Alfred & Amaia – Tu canción
Alfred Garcia ja Amaia Romero tarjoilevat Lissabonissa koko lavallisen ihanaa siirappista nuorta rakkautta, joka herkistää raavaankin miehen. ”Tu canción” valittiin Espanjan edustuskappaleeksi Operación Triunfo -musiikkikilpailussa. Nuoret artistit tapasivat ohjelmanteon aikana, ja koko Espanja saikin seurata TV:n välityksellä heidän rakkautensa kehitystä. Kilpailun aikana nuoret nousivat musiikillisten lahjojensa ja persoonallisuuksiensa vuoksi ilmiöksi Espanjassa. Operación Triunfossa Alfred sijoittui neljänneksi ja Amaia voitti kilpailun. ”Tu canción” onkin luonnollinen jatkumo parin tarinalle.

 

Iso-Britannia: SuRie – Storm

29-vuotias SuRie (oikeasti Susanna Marie Cork) voitti brittien You Decide -viisukarsinnan kappaleella ”Storm”. Voittaja valittiin puoliksi yleisöäänten, puoliksi raatiäänten perusteella. Ison-Britannian kilpailukappaleen ovat säveltäneet ja sanoittaneet Nicole Blair, Gil Lewis ja Sean Hargreaves. SuRielle tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta viisulavalla. Hän toimi nimittäin vuosina 2015 ja 2017 Belgian taustalaulajana.

Ranska: Madame Monsieur – Mercy
Ranskan järjestämä Destination Eurovision -karsinta huipentui 27. tammikuuta järjestettyyn finaaliin jonka voittivat yleisön suosikit Émilie Satt ja Jean-Karl Lucas eli Madame Monsieur kappaleellaan ”Mercy”. Se sai eniten yleisöääniä ja sitä kautta viisumatkan. He ovat julkaiseet kaksi albumia, joista toinen tuli näin viisujen alla. Madame Monsieurin tyyliin kuuluu avantgarden tapaisia vivahteita, eli toisin sanoen avant-popia. Kappale on duon itsensä nikkaroima, ja se on koskettava tarina tytöstä nimeltä Mercy.

 

Saksa: Michael Schulte – You let me walk alone
Michael Schulte syntyi 30.4.1990 Dolerupissa.
Hän nousi kuuluisuuteen Youtube-videoidensa myötä, joissa hän laulaa ja säestää itseään kitaralla. Katsotuin video on saanut yli 4,6 miljoonaa katselukertaa. Michael Schulte sijoittui kolmanneksi Saksan The Voice -kykykilpailussa. Ahkerasti ympäri Saksaa keikkaileva artisti on yltänyt jopa listaykköseksi. Hänet pyydettiin mukaan Saksan Euroviisukarsintoihin kappaleella ”You Let Me Walk Alone”. Kappaleessa Schulte avautuu tunteistaan menetettyään isänsä 14-vuotiaana. Tunteellinen kappale upeaäänisen artistin esittämänä oli karsintojen ylivoimainen voittaja. Vaikka kappale on surullinen tribuutti omalle isälle, Schulte saa nauttia vanhemmuudesta loppuvuodesta, jolloin hänestä itsestään tulee isä.

Portugali: Claúdia Pascoal – O jardim

Euroviisujen isäntämaata Portugalia edustaa 23-vuotias Claúdia Pascoal. Hän on kotimaassaan tunnettu useista kykykilpailuista, joissa on kilpaillut menestyksekkäästi. Claúdia voitti Portugalin euroviisukarsinnan Festival da Cançãon kappaleella ”O jardim”. Kappaleen on säveltänyt ja sanoittanut myöskin tunnettu laulaja Isaura. Isaura nousee myös viisulavalle Claúdian taustalaulajana.

 

 

Italia: Ermal Meta & Fabrizio Moro – Non vi avete fatto niente
Italian euroviisu ”Non mi avete fatto niente” voitti San Remon musiikkifestivaalin ja valittiin myös maan edustuskappaleeksi. Sen esittävät 36-vuotias Albaniassa syntynyt Ermal Meta ja 42-vuotias roomalainen Fabrizio Moro. Molemmat ovat kilpailleet San Remon musiikkifestivaaleilla useita kertoja. Sen lisäksi Ermal on muun muassa laulanut La Fame di Camilla -nimisessä yhtyeessä sekä toiminut Italian Talent-ohjelman tuomarina. Fabrizio puolestaan on esiintynyt vankiloista kertovassa tosi-TV-ohjelmassa.

 

 

Teksti: Aino Ahlgren, Ari Alavahtola, Miksu Behm, Liisa Haavisto, Max Mannola, Aleksi Mikkola, Tuomas Ruoho, Verneri Räty, Pietari Sajaniemi, Akira Takaki ja Marie Virtanen
Kuvat: eurovision.tv

Laulettuja rakkauden sanoja

Muistan hyvin huhtikuisen illan vuonna 1983, jolloin sinnittelin kotisohvalla Espoossa ja yritin pysyä hereillä, jotta näkisin Ami Aspelundin edustavan Suomea Eurovision laulukilpailussa. Eri kansojen yhteinen musiikkikisa oli tehnyt suuren vaikutuksen jo kolme vuotta aiemmin, ja seuraavan vuoden euroviisuja muistan jo opettaneeni päiväkodin pihalla tarhakavereilleni. Laululyriikoita osasin sujuvasti portugaliksikin, pari päivää aiemmin kerran kuulemallani kolmen minuutin oppimäärällä. Mutta vuonna 1983 olin jo 8-vuotias, euroviisukonkari suorastaan, ja täynnä päättäväisyyttä. Muistan yhä, miltä sohvan ruskea sametti tuntui sormenpäissä, kun silittelin sitä illan h-hetkeä odottaessani. Kun Suomen vuoro kuulutettiin, menivät kylmät väreet selkää pitkin. Ossi Runne asettui johtamaan orkesteria, harmaisiin pukeutunut Suomen edustusjoukkue asettui valmiiksi ja sitten se alkoi. Oli niin juhlavaa, että ihan itketti, kun sillä hetkellä koko Eurooppa sai kuulla suomen kieltä.

Lapsuuteni Espoossa kuuli sekaisin suomea ja ruotsia, ja kotona kuunneltiin amerikkalaisia iskelmiä ja portugalilaisia fadoja. Teini-ikään tullessani hurahdin ruotsinkieliseen poppiin ja määräpäivinä viikossa linnoittauduin huoneeseeni kuuntelemaan radiosta eurooppalaisen musiikin erikoisohjelmia. Kyltymättömään ei-englanninkielisen musiikin janoon tarjosivat helpotusta myös euroviisut. Vaikka musiikillisesti 80- ja 90-lukujen euroviisut eivät aina ehkä olleet ihan parasta ihmiskunnan aikaansaannosta, oli kilpailu aina kuin taivaan mannaa kielistä kiinnostuneelle. Oli loputtoman kiehtovaa katsella lauluesityksiä, joista ei mitenkään voinut ymmärtää kaikkea kerralla. Halla Margrétin laulaessa ”Hægt og hljótt” ymmärsin ilman tekstitystäkin, että nyt ollaan jonkin merkittävän äärellä. Osaan edelleen ulkoa pitkiä pätkiä Afroditi Fridan ”Clownista”, vaikken ymmärrä kreikkaa, tai Novi fossilin hupsusta ”Ja sam za plesista”, vaikken puhu serbokroatiaa.

Kun sanojen rytmi ja äänteet osuvat yhteen melodian kanssa, syntyy suuria tunteita, vaikkei sanojen sisältöä ymmärtäisi. Joskus laulajan tulkinta välittää tunnetiloja, joita ei edes voi sanoilla selittää. Näin käy vaikkapa Mia Martinin ”Rapsodian”, Natasha St-Pierin ”Je n’ai que mon âmen” tai Salvador Sobralin ”Amar pelos doisin” kohdalla. Hiljennyn katsomaan ja kuuntelemaan, joka ikinen kerta, vaikka olisin nähnyt esityksen nähnyt satoja kertoja.

 

Euroviisuja on muutettu vuosien mittaan monella tavalla, ja kukin vuosikerta heijastaa aikaansa. Esityskielten vapauduttua moni maa alkoi esittää laulujaan englanniksi, ja joskus sekin on ollut ihan hauskaa. Tietynlaiseen eurodiskohumppaan simppeli englanninkielinen teksti istuu ihan hyvin. Silti viime vuosien trendi, jossa kilpailu voitetaan suurella tunteella lauletulla portugalinkielisellä balladilla tai osin Krimin tataariksi lauletulla taidelaululla on entisestään syventänyt rakkauttani euroviisuihin. Siinä on taikaa, ja se palauttaa mieleen, kuinka suuri hetki voi jollekin olla oman kielen kuuleminen kansainvälisessä laulukilpailussa.

Tänä vuonna viisulavalla välitetään tunteita englannin ohella espanjaksi, kreikaksi, albaniaksi, unkariksi, portugaliksi, italiaksi, ranskaksi. Se muistuttaa ihanasti, että Eurooppa koostuu keskenään hyvin erilaisista kansoista, joilla kaikilla on oma historiansa, omat haavansa ja pyrkimyksensä. On liikuttava ajatus, että toukokuussa näitä välillä keskenään riiteleviä kansoja yhdistää ainakin se, että ne kaikki haluavat osallistua Eurovision laulukilpailuun, laulaa samalla lavalla muiden maiden kanssa. Erityisesti pienet maat haluavat muistuttaa olemassaolostaan. Tunnustan innostuvani aina, kun esiintymisvuoroon tulee San Marino, Albania tai vaikkapa Unkari – ihan vain siksi, että näistä maista tulevaa musiikkia en välttämättä kuule vuoden mittaan milloinkaan muulloin.

Kaikki euroviisuja seuraavat tietävät, että heprean sana ’ahava’ tarkoittaa rakkautta, ja serbokroatian ’ljuba vi’ rakkaintani. Näiden taikasanojen ansiosta on helppo hetkessä heittäytyä koskettavan rakkauslaulun tunnelmaan, vaikka kaikki muu laulun sanomasta jäisikin hämärän peittoon. Laulu ja sen laulaja tulee hetkessä lähemmäs, kun ymmärrämme käsillä olevan tunnetilan. Koskettavan esityksen jälkeen kuulijalla saattaa herätä jopa halu opetella lisää sanoja. Laulu on synnyttänyt ymmärtämisen halun ja se on tärkeää, koska sanat ovat pieniä siltoja ihmisten välillä. On ihanaa, että euroviisujen kautta meillä on mahdollisuus kiinnostua toisistamme. Laulaa rakkauden sanoja kansalta toiselle.

Teksti: Anna Muurinen

Näin minä fanitan: Atte Silván

Helsingissä asuva Atte on päässyt larppaamaan portugalilaista viisufania Suzyn esityksen aikana.

Kerro itsestäsi! Kuka olet?


Olen Atte Silván, 35-vuotias mies Helsingistä mutta kotoisin Rovaniemeltä.

Mistä viisuharrastuksesi alkoi?

Muistan Cat Catin ojentelemassa nilkkojaan vuonna 1994. Hämärästi muistan, että ihastelin vuonna 1991 Rooman kisojen lavasteita. Muistan katsoneeni vuoden 2002 kisat, mutta en niitä noteeraanut sen enempää. Varsinainen viisuilu alkoi armon vuonna keväällä 2006, kun Lordi voitti viisut.

Miten viisuharrastus näkyy kodissasi?


Ennen DVD:t ja CD:t koristivat hyllyjäni, mutta nyt näin digiaikaan siirryttyä kaikki löytyy digimuodossa, ja pölyä keräävät levyt on siirretty laatikoihin kellariin. Aamukahvini juon euroviisukupista.

Mikä on hienoin viisumuistosi?

Se tunne, kun astuin Hartwall Areenalle ja näin kaiken sen paikan päällä. Myös vuodelta 2014 minulla on hieno muisto paikan päältä. Studio-ohjaaja sanoi minulle ja parille muulle fanille ennen Portugalin esitystä: ”Leikkikää portugalilaisia! Emme löytäneet oikeita portugalilaisia. Siinä teille lippuja, heiluttakaa niitä!” Näyn siinä sitten Suzyn esityksen aikana, kun kuvataan yleisöä.

Mikä on parasta Euroviisuissa?

Musiikin monimuotoisuus, livelähetykset ja pisteidenlasku. Jos Suomi on päässyt finaaliin asti, jännitys tuleeko yhtään pisteitä sekä antavatko Romania ja Moldova toisilleen täydet pisteet. Parasta on myös uusiin viisukaupunkeihin tutustuminen ja fanien tapaaminen.

Mitä muuttaisit Euroviisuissa?

Muuttaisin sen, miten jury antaa pisteet. Minusta on hullua, että jury antaa puolet oman maansa pisteistä. Ovathan he musiikin ammattilaisia, mutta silti äänestämiseen liittyy henkilökohtainen mielipide. Muuttaisin äänestyksen niin, että puhelinäänet painaisivat 60 prosenttia ja jury 40 prosenttia.



Oletko lähdössä Lissaboniin viisuilemaan?


Todellakin! Lentoni lähtee kohti Lissabonia 6. toukokuuta klo 7.

Mitä perinteitä kuuluu viisufinaalin seuraamiseen?

Aloitin liveviisuilun vuonna 2007. Vuosina 2008, 2009 ja 2012 jätin kisat välistä, ja silloin olin frendien kanssa katsomassa lähetystä DTM:ssä. Jägermeister kuuluu viisuperinteeseen.

Millainen on täydellinen viisu?


Täydellisen viisureseptin keksiminen on todella hankalaa. Måns ja Petra antoivat aika hyvän vastauksen meille 2016 Tukholman väliaikanumerossa.

Mikä on kaikkien aikojen paras viisu?


Tämä on todella hankala, niitä on niin monia! 60-luvun viisuista Grethe & Jørgen Ingmannin ”Dansevise”. 70-luvun viisuista tietysti ABBAn ”Waterloo”. 80-luvulta Carolan ”Främling”, Sonja Lummen ”Eläköön elämä” ja Ami Aspelundin ”Fantasiaa”. 90-luvun viisuista parhaita ovat Duo Datzin ”Kan” ja One More Timen ”Den vilda”. 2000-luvulla on niin monta hyvää viisua, että niistä on vaikea valita. Loreenin, Sergei Lazarevin, Eric Saaden, Conchitan ja Urban Symphonyn kappaleet kuuluvat kuitenkin parhaimmistoon.

Teksti: Aino Ahlgren
Kuva: Atte Silvánin kotialbumi

OGAE-uutiset 1/2018

Puheenjohtajan tervehdys

Hei!

Lauantai, maaliskuun 3. päivä, oli suomalaiselle euroviisufanille jännittävä päivä. Tuolloin koimme uudenlaisen Uuden Musiikin Kilpailun. Tällä kertaa ei kilpailtu artistista vaan kappaleesta, joka lähetetään edustamaan Suomea Lissabonissa toukokuussa järjestettävään Eurovisionin laulukilpailuun. Suomea edustaa jo kansainvälistä mainettakin nauttinut ja suomalaisissa euroviisukarsinnoissa aiemmin kilpaillut Saara Aalto.

Kolmesta kappaleesta kansainvälisten raatien ja yleisöäänien perusteella ensimmäisenä julkaistu Monsters voitti, ja näin ollen Suomi nähdään jälleen kerran hirviöteemalla viisulavalla. Suomen Euroviisuklubi toivottaa Saaralle mitä suurinta menestystä ja kannustaa sekä paikan päällä että kotisohvilla monsterit voittoon saakka!

Aikaisemmin samana päivänä järjestettiin Suomen Euroviisuklubin vuosikokous. Paikalle saapui runsaasti jäseniä, mikä on klubin toiminnan kannalta erittäin iloinen asia. Jäsenistön aktiivisuus kertoo klubin elinvoimaisuudesta ja antaa oman lupauksensa toiminnan jatkuvuudesta. Poikkeuksellisen tämän vuoden kokouksesta teki se, että kokouksessa äänestettiin tällä kertaa myös uudesta puheenjohtajasta. Jouni Pihkakorpi, joka kahdeksan vuoden ajan ehti luotsata Suomen euroviisuklubia, ilmoitti vetäytyvänsä puheenjohtajan tehtävistä. Jounin puheenjohtajakaudella euroviisuklubistamme on kasvanut yksi suurimmista, arvostetuimmista ja vaikutusvaltaisimmista euroviisuklubeista.

Verrattuna monen muun kansallisen euroviisuklubin toimintaan olemme onnistuneet tekemään Suomen euroviisuklubin toiminnasta aktiivista ja monipuolista. Suomen euroviisuklubissa on 1021 jäsentä, joista yli puolet on naisia. Tämä on poikkeuksellista verrattuna moniin muihin kansallisiin euroviisuklubeihin, joissa miehet ovat enemmistössä. Voimme näin osoittaa, että euroviisut ovat koko kansan harrastus. Vaikka Suomen klubin jäsenistöstä suurin osa onkin kotoisin pääkaupunkiseudulta, on ihailtavaa, että myös pienemmillä paikkakunnilla on aktiivista toimintaa euroviisujen merkeissä. Voittoa tavoittelemattoman järjestömme perustarkoitus on euroviisujen tunnetuksi tekeminen ja euroviisuharrastustoiminnan tukeminen.

Tätä perintöä aiomme jatkaa ja samalla osoittaa Jounille suuret kiitokset kuluneista puheenjohtajavuosista. Olemme iloisia, että Jouni ei kuitenkaan lähde sandaalit höyryten palmujen alle nauttimaan ”eläkepäivistä”, vaan jatkaa toimintaa euroviisuklubin hallituksen jäsenenä.

Uuteen Suomen Euroviisuklubin hallitukseen vuodelle 2018 valittiin seuraavat henkilöt: Jouni Pihkakorpi, Ismo Puljujärvi, Isabella Oksama, Satu Waaramaa, Ville Vanhatalo ja Ross Kamarul-Baharin. Hallituksen varajäseninä toimivat Tero Aalto, Petri Granlund, Harri Liikala ja Olli Tamminen. Puheenjohtajaksi vuosille 2018-2019 valittiin allekirjoittanut Mika ”Miksu” Behm.

Olen innokas viisufani ja elämästä nautiskelija, jonka käyttää suurimman osan vapaa-ajastaan Euroviisuihin ja matkailuun. Nämä kaksi ovat olleet suurena osana koko aikuisikääni ja helposti toisiinsa yhdistettäviä. Tein puheenjohtajavaaliin esittelyvideon, joka kertoo pilke silmäkulmasta oman tarinani. Video on nähtävillä Youtubessa. Odotan seuraavalta puheenjohtajakaudeltani jo vahvojen perustusten myötä toimintamme kasvua ja aktiivisuuden lisäämistä erityisesti pienillä paikkakunnilla. Toimiva yhteistyö sidosryhmien kuten Yleisradion ja kansainvälinen kattojärjestö OGAE Internationalin kanssa jatkuu, ja näin fanien ääntä saadaan enemmän esille. Pyritään pitämään klubimme iloisena, aktiivisena ja toimintamme läpinäkyvänä, kuten se on tähänkin asti ollut. Tämä on hyvä ja postiviinen harrastus, johon kaikki ovat tervetulleita mukaan, riippumatta musiikkimakuun liittyvistä mielipiteistä.

Olemme aloittaneet viisufanien mielenkiintoisimman, ja odotetuimman vuodenajan ja viisuhuuman ensimmäiset merkit ovat jo olleet ilmassa. Viisufanin pääsiäinen-joulu-ja-juhannus on enää muutaman kuukauden päässä, jolloin Lissabon saa tarjoilla meille tämän vuoden euroviisuhuuman!

Seuraa sähköpostiasi ja Suomen Euroviisuklubi OGAE Finlandin Facebook-sivuja, joista saat tuoreimmat klubiuutiset.

Viisuisaa alkavaa kevättä!

Tipi-tii-terveisin,
Mika ”Miksu” Behm

Tässä numerossa:

Kahdeksan vuotta presidenttinä
Hallituslaiset tutuiksi
Viisuilijan Lissabon
Näin minä fanitan: Marie Virtanen

Kahdeksan vuotta presidenttinä

Euroviisuklubi piti vuosikokouksensa 3. maaliskuuta ja valitsi yhdistykselle uuden puheenjohtajan seuraavalle kahdelle vuodelle. Itse olin kypsytellyt päätöstä jo hetken aikaa ja päätin, etten asetu enää ehdolle puheenjohtajaksi. Ehdokkaina oli kaksi hyvää kandidaattia, ja jäsenistö valitsi uudeksi puheenjohtajaksi Mika ”Miksu” Behmin.

Olen itse kiitollinen kuluneista kahdeksasta vuodesta kaikille euroviisuklubilaisille. Olen saanut olla viisuharrastuksen aitiopaikalla ja tekemässä yhdessä fanien kanssa Euroviisuklubista avointa, aktiivista ja uskottavaa euroviisuharrastajien yhteisöä.

Ennen puheenjohtajuutta olin ollut muutaman vuoden Euroviisuklubin hallituksessa. Ajanjakso oli hyvin värikäs. Keskinäisten erimielisyyksien jälkeen kaksi eri yhdistystä yhdistyivät, Euroviisuklubi rekisteröitiin viralliseksi yhdistykseksi, ja toiminta muuttui vähitellen myös Yleisradion silmissä uskottavaksi.

Euroviisuklubi alkoi tehdä hyvää yhteistyötä Viisukuppilan kanssa. Keskustelufoorumi oli siihen aikaan monelle fanille ainoa kohtaamispaikka. Euroviisuklubi OGAE Finland otettiin myös takaisin OGAE Internationaliin, josta olimme hetken erotettuina. Kiitos tästä kuuluu rohkeille Euroviisuklubin hallituksen jäsenille, Viisufanit ry:n puheenjohtajalle Max Mannolalle, koko Viisukuppilan tiimille ja ennen kaikkea silloiselle puheenjohtajalle Maiken Mäemetsille. Suomeen oli luotu yksi fanijärjestö, johon kaikki euroviisuista kiinnostuneet olivat tervetulleita jäseniksi.

Euroviisuklubi on kahdeksan vuoden aikana muuttunut paljon. Klubi on kasvanut ja muuttunut ikä- ja sukupuolijakaumaltaan hyvin monipuoliseksi. Sukupuolijakaumaa tarkastellessa olemme yksi tasa-arvoisimmista euroviisufanien yhdistyksistä. Nuoria euroviisuharrastus kiinnostaa vuosittain yhä enemmän. Tämä tarkoittaa myös sitä, että euroviisut ja fanitus on koko perheen harrastus ja Euroviisuklubi on onnistunut tekemään itsestään myös kiinnostavan kaikille. Tärkein syy on varmasti toiminnan aktiivisuus ja avoimuus. Euroviisuliput ei ole ainoa syy kuulua yhdistykseen.

Olemme osallistuneet Pride-rekkaan sekä järjestäneet Kiasman ja Helsingin kaupunginmuseon kanssa. Euroviisuklubin esikatseluita järjestetään yhä enemmän ja useammalla paikkakunnalla. Olemme olleet järjestämässä UMK:n lämmittelybileitä Metro Areenalla, ja pikkujouluista on kasvanut yksi vuoden todellisista merkkipaaluista. Loimme Eurovision Cruise -risteilyn, josta on muodostunut yksi suurimmista fanitapahtumista itse euroviisujen ja kansallisten karsintojen jälkeen. Näistä tapahtumista kuuluu kiitos yhteistyökumppaneillemme ja jokaiselle fanille.

Euroviisuklubi voi tällä hetkellä hyvin. Klubi on avoin kaikille, kuuntelee jäseniään, jäsenmäärä kasvaa jatkuvasti, olemme uskottava toimija sekä kansainvälisesti että kansallisesti ja ennen kaikkea, meillä on maailman parhaat euroviisufanit.

Kiitos kaikille teille kahdeksasta vuodesta. Tästä on hyvä jatkaa euroviisujen fanittamista. Finland – 12 points!

Terveisin Jouni Pihkakorpi

Hallituslaiset tutuiksi

Maaliskuisessa vuosikokouksessa valittiin jälleen innokas porukka viisuharrastajia Euroviisuklubin hallitukseen. Tällä kertaa kysyimme heiltä, miten he uskovat Saara Aallon menestyvän Euroviisuissa.

 

 

Nimi: Mika ”Miksu” Behm
Asuinpaikka: Helsinki, Parkstad
Rooli hallituksessa: Puheenjohtaja
Kuinka Saara Aalto tulee pärjäämään Lissabonissa: Tietenkin Saara voittaa, tai tulee kakkoseksi!

 

 

Nimi: Ross Kamarul-Baharin
Asuinpaikka: Helsinki
Rooli hallituksessa: Hallituksen jäsen
Kuinka Saara Aalto tulee pärjäämään Lissabonissa: She’s gonna rock!

 

 

 

Nimi: Isabella Oksama
Asuinpaikka: Espoo
Rooli hallituksessa: Hallituksen jäsen
Kuinka Saara Aalto tulee pärjäämään Lissabonissa: Saaralla on hyvät mahdollisuudet voittoon! Boa sorte Saara!

 

 

Nimi: Jouni Pihkakorpi
Asuinpaikka: Helsinki
Rooli hallituksessa: Hallituksen jäsen
Kuinka Saara Aalto tulee pärjäämään Lissabonissa: Voittaa.

 

 

Nimi: Ismo Puljujärvi
Asuinpaikka: Helsingissä asun, mutta ikuinen kittiläläinen
Rooli hallituksessa: Hallituksen jäsen
Kuinka Saara Aalto tulee pärjäämään Lissabonissa: Tiukka taistelu finaalipaikasta käydään, mutta monstereiden ja glitterin avulla Saara pääsee finaaliin.

 

 

Nimi: Satu Waaramaa
Asuinpaikka: Helsinki
Rooli hallituksessa: Hallituksen jäsen
Kuinka Saara Aalto tulee pärjäämään Lissabonissa: Saara tulee pärjäämään loistavasti! ”It’s my life, I’m ready to lead it. I’m gonna roll the dice, you better believe it”

 

Nimi: Ville Vanhatalo
Asuinpaikka: Espoo
Rooli hallituksessa: Tapahtuma-aktiivi ja karaokevastaava
Kuinka Saara Aalto tulee pärjäämään Lissabonissa: Hyvällä esityksellä Monsters kantaa vielä pitkälle!

 

 

Nimi: Tero Aalto
Asuinpaikka: Espoo
Rooli hallituksessa: Varajäsen
Kuinka Saara Aalto tulee pärjäämään Lissabonissa: Finaalin sija ~15.

 

 

 

Nimi: Petri Granlund
Asuinpaikka: Istanbul, Oulun poikia
Rooli hallituksessa: Hallituksen varajäsen
Kuinka Saara Aalto tulee pärjäämään Lissabonissa: Saara ”ain’t scared no more”, joten kärkisijoja kolkutellaan!

 

 

 

Nimi: Harri Liikala
Asuinpaikka: Helsinki
Rooli hallituksessa: Hallituksen varajäsen
Kuinka Saara Aalto tulee pärjäämään Lissabonissa: Uskon, että. Saara valloittaa Euroopan valollaan. Sijoitus finaalin 10-15.

 

 

 

 

Nimi: Olli Tamminen
Asuinpaikka: Porvoo
Rooli hallituksessa: Hallituksen varajäsen
Kuinka Saara Aalto tulee pärjäämään Lissabonissa: Olisi tavallaan hauskaa, jos ”Monsters” karsiutuisi, mutta en jaksa uskoa siihen. Eiköhän Suomi ole finaalissa sijoilla 11–20.

 

 

 

Teksti: Olli Tamminen
Kuvat: Hallituslaisten kotialbumit

Viisuilijan Lissabon

All Aboard!

Kauan odotettu viisuvoitto Kiovassa vie Euroviisut vuonna 2018 Portugaliin, roomalaisten nimeämään Portus Caleen, kauniiseen satamaan. Portugalin katsotaan syntyneen vuonna 1128, jolloin Alfonso I eli Afonso Henriques voitti São Mameden taistelun. Myöhemmin kuninkaaksi julistautuneen Afonson aikainen Portugalin ensimmäinen lippu muistutti kovasti nykyistä Suomen lippua: sininen risti valkoisella pohjalla.

Lissabonista tuli Portugalin pääkaupunki vuonna 1255. Manner-Euroopan läntisimmästä kolkasta tuli löytöretkeilijöiden satama, josta löytöretkeilijät kuten Bartolomeu Dias, Vasco da Gama ja Pedro Cabral lähtivät löytämään uusia alueita idästä länteen, Intiasta Brasiliaan. Näistä ajoista ovat vieläkin muistutuksena Unescon maailmanperintökohteet; mahtava hieronymolaisluostari ja Belémin torni, jonka juurelta laivat purjehtivat Uuteen Maailmaan, sekä jylhä São Jorgen linna. Historiasta kiinnostuneille osuvia vaihtoehtoja ovat löytöretkiin keskittynyt merenkulkumuseo ja muinaisen taiteen museo.

Portugalin siirtomaaimperiumi oli Euroopan vanhin ja pitkäikäisin. Parhaimmillaan Brasiliasta Kaakkois-Aasiaan Malakan niemimaalle ulottuva imperiumi syntyi 1415 ja päättyi Macãon luovutukseen Kiinalle 1999. Diktaattori António de Oliveira Salazarin vuosikymmeniä päättynyt hallinto loppui Neilikkavallankumoukseen vuonna 1974, jolloin Portugalista tuli demokratia. Lähes veretön vallankumous sai nimensä siitä, että sotilaat laittoivat neilikat aseidensa piippuihin.

Vuonna 1755 Algarven edustalla tapahtuneen maanjäristyksen synnyttämä tsunami pyyhki Lissabonin yli tuhoten 85 prosenttia kaupungista. Vain korkealla kukkulalla sijaitseva Alfaman kaupunginosa säästyi tuholta. Nykyään sen jyrkillä, mutkittelevilla kujilla kipuavat viehättävät, vanhat raitiovaunut ja kaikuu kaihoisa fado.

Arabian kielisestä sanasta al-hamma on juonnettu Alfaman, Lissabonin vanhimman kaupunginosan nimi. Alfaman kaupunginosan korkeimmalla kukkulalla siintävän Castelo São Jorgen linnan ensimmäiset muurit pystytettiin ensimmäisellä vuosituhannella, vaikka vieläkin alueella on jääteitä jopa 600-luvulta. Aiemmin sotilaskäytössä olleen linnan pihalla korviin kantautuu nykyään riikinkukkojen ja trubaduurin laulua.

Sisäänpääsystä linnaan joutuu pulittamaan viitisen euroa. Kokemus on kuitenkin hintansa väärti, sillä linnan muureilta kaupungin ja joen ylle avautuvat näkymät ovat mahtavat. São Jorgen linnaan aikovan on syytä huomioida sen korkea sijainti. Mäkinen matka käy keskiraskaasta urheilusuorituksesta, mutta perille pääsee myös raitiovaunulla 28, jonka reitin varrelta löytyy muitakin suosittuja nähtävyyksiä. Alfamassa koet vielä häivähdyksen maurien ajoista sen kapeilla labyrinttimaisilla kujilla ja portaikoissa.

Alfaman juurella levittäytyy Baixa, Lissabonin ydinkeskusta leveine kävelykatuineen ja tyylikkäine liikkeineen. Baixan kaupunginosa luotiin tuhoisan maanjäristyksen jälkeen, ja tuolloin käytettiin ensimmäistä kertaa joustavaa puuperustustekniikkaa ehkäisemään mahdollisten järistysten tuhoa. Baixassa ei ole juurikaan korkeuseroja ja niinpä se sopii mainiosti sellaisille, jotka haluavat viettää päivää kävellen. Ydinkeskustan vilkkaiden Praça do Comércio- ja Rossio-aukioiden välimaastossa sijaitsevat kävelykadut muodostavat kauppoineen ja kahviloineen kaupungin urbaanimman puolen.

Praça do Comércio -aukiota ympäröivät näyttävät hallintorakennukset ja riemukaari, ja siellä on myös kuningas João I:n patsas. Tämä on myös viisuelämän keskus, sillä Eurovision Village sijoittuu tälle Tejo-joen rannalla sijaitsevalle aukiolle.

Rossio-aukion laitamilla sijaitsee joitakin kaupungin kaikkein kuuluisimpia kahviloita. Aukiota koristaa kuningas Pedro IV:n patsas ja Restauradores-aukiota taas Habsburgien vallan päättymistä juhliva obeliski. Rossiolta on näkymät myös ylös Chiadoon, joka on aina ollut kaupungin tyylikkäimpiä osia ja jossa sijaitsevat kaupungin luksuspuodit.

Tosishoppaajan ensimmäinen pysähdyspaikka on Colombo-ostoskeskus (metro: sininen linja, Colégio Militar), joka ylpeilee noin yli 400 kaupalla mukaanlukien C&A, Zara ja Habitat. Ostoskeskuksesta löytyy myös lukuisia ravintoloita, elokuvateatteri ja keilarata.

Espanjalainen kauppaketjuhelmi, El Corte Inglés, sijaitsee metropysäkki São Sebastiãon lähellä. Tiistaista lauantaihin aamuviidestä kello kahteen iltapäivällä on avoinna myös Ribeiran kauppahalli, jonka valikoimiin kuuluvat tavarat maan ja taivaan väliltä.

Ihastuttava kävelykatu Rua Augusta alkaa hienon riemukaaren alta ja päättyy Rossion aukiolle. Rua Augustan sivukadulta Rua do Ourolta pääsee ainutlaatuisen Santa Justa -hissin kyytiin. Elevador de Santa Justan on suunnitellut Gustave Eiffelin oppipoika vuonna 1902, joten yhteneväisyyksiä Eiffel-tornin kanssa on. Alkujaan höyryvoimalla toiminut hissi sähköistettiin jo vuonna 1907. Vielä nykyäänkin se kuljettaa ihmisiä päivittäin alakaupungista 45 metriä ylöspäin yläkaupunkiin.

Yöelämästä kiinnostuneen kannattaa illallisen jälkeen suunnata Bairro Altoon, suoraan käännettynä korkeaan kaupunginosaan. Yläkaupunki Bairro Altossa rakennuksia koristavat perinteiset sinivalkoiset azulejo-kaakelit. Bairro Alto herää eloon illalla – pienet putiikit ovat auki yömyöhään, nuorekkaat baarit sulkevat ovensa vasta aamuvarhaisella. Illan pimetessä sokkeloiset kadut heräävät henkiin viikonpäivästä riippumatta. Erilaisten kuppiloiden ja baarien kirjo on loputon. Bairro Alton baarien sulkeutuessa kahden maissa paikalliset suuntaavat satama-alueen yökerhoihin, joissa on mahdollista viihtyä aamunkoittoon asti.

Oriente, Parque das Nações, on Lissabonin kaakkoisosassa sijaitseva suuri moderneista rakennuksista koostuva vapaa-ajanviettokeskus, joka on rakennettu vanhalle teollisuusalueelle. Alueella sijaitsevat muun muassa, suuri ostoskeskus Vasco da Gama sekä yksi maailman suurimmista akvaarioista Oceanario de Lisboa. Meriakvaarion vierellä sijaitsee Casino Lisboa, suuri kasino, jossa pääsee kokeilemaan pelionneaan. Täällä sijaitsee myös viisujen keskipiste, Altice Arena (tai MEO Arena), jossa tämän vuoden Eurovision Song Contest järjestetään. Punainen metrolinja kyyditsee viisufanin Oriente-asemalle, joka on lähin pysäkki. Samainen punainen linja jatkuu lentoasemalle saakka.

Yhdessä maailman suurimmista akvaarioista matkailija pääsee nauttimaan merenalaisesta valtakunnasta kastumatta. Saman katon alla pääsee ihailemaan maapallon kaikkien valtamerien asukkeja saukoista pingviineihin. Oceanario on akvaariona täysin ainutlaatuinen. Lähestulkoon kaikki sen 25 000 eläintä asustavat samassa altaassa, joka on jaettu osiin näkymättömin akryyliseinin.

Belém

Noin kuusi kilometriä Lissabonin keskustasta länteen sijaitsee Belémin satama-alue, jolta löytyy useita museoita, kuten merimuseo, arkeologinen museo ja kuninkaallinen vaunumuseo sekä suuri Hieronymuksen luostari. Euroviisujen avajaiset ja punaisen maton seremonia järjestetään Belémin rannassa sijaitsevalla Taide-, Arkkitehtuuri- ja Tiede-museolla (MAAT).

Alueen tunnetuin nähtävyys on 1500-luvulla rakennettu Belémin torni, joka rakennettiin kaupungin sataman puolustusta varten ja Vasco de Gaman löytöretken muistoksi. Merenkulkijoiden lähtöruutuna ja Portugalin maailmanvallan symbolina alun perin toiminutta tornia on sittemmin käytetty muun muassa asevarastona ja vankilana. Torni sijaitsee paikalla, jossa Tejo-joki sulautuu Atlantin valtamereen. Melko pienen tornin suurin merkitys on historiallinen, ja se onkin merkitty UNESCO:n maailmanperintöluetteloon.

Hieronymoksen luostarin rakennutti Emanuel I kunnioittaakseen uskoaan Mariaa ja Hieronymusta kohtaan. Belémin Pyhän Marian luostari luovutettiin munkeille Pyhän Hieronymuksen käskystä. 1800-luvulla kirkko pyhitettiin paikallisille sankareille ja runoilijoille kuten Luís de Camõesille. Luostaria käytettiin kouluna ja orpokotina vuoteen 1940 asti. Luostari on arkkitehtuurillisesti merkittävä kohde ja tärkeä myös portugalilaiselle identiteetille ja kulttuurille.

Bom Apetite!

Portugalilainen keittiö on tunnettu konstailemattomasta ruoastaan. Kokeilemisen arvoisia annoksia ovat etenkin tuoreista kaloista ja merenelävistä valmistetut ruokalajit. Myös possu- ja lammasruoat ovat hyvin suosittuja. Ravintoloita Lissabonista löytyy yllin kyllin aina pastelaria-kansankuppiloista moderneihin fine dining -paikkoihin. Ravintoloissa ruokien – ja erityisesti paikallisten viinien – hinnat pysyvät suomalaisittain katsottuna kohtuullisina.

Kulinaristi herkuttelee portugalilaisella pastel de nata -kermaleivoksella ja naukkailee lasillinen tai useamman ginjinhaa, hapankirsikkasnapsia, Rossio-aukion laidalla. Jos sinulta kysytään ”Com ou sem?”, tarjoilija haluaa tietää, haluatko juomaasi viinassa lionneita kirsikoita vai et.

Ravintoloissa juomarahaa on yleisen käytännön mukaan tapana jättää tippiä viidestä kymmeneen prosenttia loppusummasta. Lissabon on muutenkin halpa pääkaupunkikohde, sillä kaupungin hintataso on suomalaisittain hyvin edullinen. Esimerkiksi kahvin hinta 1–2 €, tuoreappelsiinimehu 2 €, vedet 0,50–1 €, oluet ja viinit noin 2–4 €.

Musiikin ystävän kannattaa ehdottomasti tutustua myös fadoon, portugalilaiseen kansanmusiikkiin. Melankolisen koskettavia esityksiä pääsee seuraamaan sekä tavallisissa ravintoloissa että erityisillä fado-klubeilla. 1820-luvulla syntyneen fadon taustalla arvellaan olevan Brasiliasta rantautuneiden orjien rytmit, joita portugalilaiset muokkasivat kitaralla säestetyksi lauluksi. Kansan keskuuteen se levisi tavernoiden. bordellien ja katulaulajien myötä. Perinteinen fado jakaantuu kahteen tyylilajiin: Lissabonin ja Coimbran fadoon. Fadoa esitetään nykyään niin pienissä kuppiloissa, kuin suurilla estradeillakin.

Fadolle (lat. fatum, kohtalo) tyypillistä on sielukas ilmaisu, palavat tunteet ja dramaattisuus. Aiheena on usein tunteiden kirjo: koti-ikävä, kaipuu, rakkaus, yksinäisyys tai jopa Lissabonin kaupunki. Fadista on kunnianimi arvostetulle fado-laulajalle. Fadon kuningattarena kuitenkin pidetään 1920-luvulla vaikuttanutta Amália Rodriguesia ja nykypäivän kruunua sijoitetaan mielellään Suomessakin vierailleen Marizan päähän. Hän on aiheuttanut keskustelua perinteisissä fado-piireissä modernilla ulkonäöllään, liikkumisellaan ja esiintymisasuillaan. Mariza nähdään euroviisulavalla väliaikanumerossa yhdessä Portugalin nuorimman fadistan Ana Mouran kanssa. Tätä pidetään ”portugalilaisen musiikkihistorian maamerkkinä”.

Vamos!

Lissabonin keskusta on varsin tiivis, ja nähtävyyksien kiertäminen jalan on mahdollista. Kaupunginosasta toiseen käveleminen on joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta mäkien ja katujen sokkeloisuuden takia aikaa vievää.

Lissabon on tunnettu ikonisista keltaisista raitiovaunuistaan (eléctricos), jotka kuljettavat ihmisiä ympäri kaupunkia. Raitiovaunujen lisäksi kaupungissa liikennöivät myös bussit, ja metro on niin ikään suosittu kulkupeli. Raitiovaunulinja 28 vie matkailijat suositulle nähtävyysreitille, ja kierros on jo itsessään yksi kaupungin nähtävyyksistä.

Raitiovaunuilla tutustutaan kaupunkiin ja funikulaarilla mennään lyhyitä matkoja jyrkkiä mäkiä ylös ja alas. Ratikkalinjoja on Lissabonissa viisi. Ratikoiden lisäksi saman Carristur-yhtiön lipuilla pääsee matkustamaan yhdessä kaupunkihississä (elevador) ja kolmessa funikulaarissa, jonka nimitys on portugaliksi ascensor.

Perinteikkäät funikulaarit Ascensor da Glória, Ascensor da Bica ja Ascensor da Lavra aloittivat kukkuloiden kipuamisen jo 1880-luvulla. Carrisin lippu käy myös Santa Justan hississä (Elevador de Santa Justa). Santa Justan funikulaari on hieman kalliimpi kuin muut (Yhdensuuntainen lippu 5,15 € (2017))

Julkisilla liikkuvan kannattaa ostaa itselleen Viva Viagem -kortti, jonka hinta on 0,50 €. Kortille voi ladata rahaa (3,5,10, 15 tai 20–40 €), jolla maksaa yksittäisiä matkoja (zapping). Matkan hinta tulee hieman edullisemmaksi kuin ostettaessa lippu suoraan kuljettajalta. Viva Viagem -kortin voi ostaa metroasemilla olevista automaateista tai lippukioskeista. Kun olet ladannut korttiin riittävästi rahaa, näytä korttia lukijalle, ja portti avautuu. Viva Viagem -kortille voi arvon lisäksi ladata vuorokausilipun, jonka hinta vaihtelee käyttötarkoituksen mukaan välillä 6,30–10,40 €. Jos käytät esimerkiksi metroa tai raitiovaunua 24 tunnin ajan, silloin vuorokausilipun hinta on 6,30 €.

Metrolinjoja on neljä: sininen, punainen, vihreä ja keltainen. Metrolla matkustaessa on hyvä olla tietoinen, että laiturien valtavasta pituudesta huolimatta junat ovat varsin lyhyitä ja ne menevät aina laiturin päähän menosuuntaan eli sille puolelle, missä punainen liikennevalo on ja missä seisoo aina enemmän ihmisiä kuin muualla laiturilla. Yhden metrolipun hinta on 1,45 € (Viva Viagem -kortilla 1,31 €), ja lippu on voimassa tunnin leimauksesta. Huomaa, että lippu ei oikeuta saapumaan metroalueelle kahdesti. Lue tarkemmat ohjeet lipuista ja metrosta täältä.

Julkisten kulkuvälineiden lisäksi taksi on käyttökelpoinen menopeli. Hintataso on Suomeen verrattuna halpa. Taksit veloittavat matkasta taksamittarin mukaan, mutta suuntaa-antavaa hintaa kannattaa kysäistä kuskilta jo etukäteen.

Lissabon-kortti: 24, 48, ja 72 tunnin vaihtoehdot

Säästä raahaa joustavalla Lissabon-kortilla, joka sisältää ilmaisen sisäänpääsyn 23 kaupungin museoista. Kortti on saatavilla joko yhden, kahden tai kolmen päivän vaihtoehtona, ja se toimii myös rajattomana lippuna julkisessa liikenteessä. Lisätietoja tästä.

Vaikka Lissabon vaikuttaa huolettomalta kaupungilta, ei kauniin ja leppoisan ulkokuoren kannata antaa hämätä. Suurissa väkijoukoissa, täysissä julkisissa kulkuvälineissä tms. ote saattaa herpaantua, ja omaisuudestaan kannattaa pitää hyvää huolta. Ammattitaitoiset taskuvarkaat ovat osa jokaista suurkaupunkia, myös Lissabonia. Voimassa oleva matkavakuutus ja huolellisuus ovat myös viisumatkaajan turva.

Kun keskimääräinen lämpötila nousee toukokuussa liki 22 asteeseen, viisumatkailijan on mukava ja lämmin matkustaa. Jos energiaa ja aikaa riittää, kaupungin ulkopuolella ovat muun muassa Estorilin ja Cascaisin upeat uimarannat sekä Sintran kaupunki upeine satulinnoineen.

Muistathan ottaa hyvät kengät mukaan ja runsaasti positiivista viisumieltä!

Teksti: Miksu Behm
Kuvat: Aurinkomatkat, Best Holidays in Algarve, kuva: Latinheat.com, Lisbon.net, Ricardocuisine.com ja Wikipedia.com

Näin minä fanitan: Marie Virtanen

Vuoden ensimmäisissä OGAE-uutisissa tutustutaan tammisaarelaiseen Marieen, jolla on kädessään tatuoituna sitaatti hänen lempiviisustaan.

Kerro itsestäsi! Kuka olet?

Olen Marie, keski-ikää kovaa vauhtia lähestyvä nuorekas täti-ihminen Suomen etelästä, eli Tammisaaresta. Viisufanin lisäksi olen myös aikamoinen sci-fi-nörtti. Erityisesti Star Wars ja Doctor Who ovat lähellä sydäntäni. Myös italialainen ooppera kuuluu intohimoihini.

Mistä viisuharrastuksesi alkoi?

Kaikki alkoi punaisesta hiuspehkosta vuonna 1986. Kyseessä oli siis herra Eiríkur Haukssonin kuontalo, joka teki suuren vaikutuksen 6-vuotiaaseen Marieen. Kappaleestakin pidin tietysti. ”Gleðibankinn” on edelleen yksi kaikkien aikojen lempiviisuistani.

Miten viisuharrastus näkyy kodissasi?

Pakko tunnustaa, ettei oikeastaan mitenkään, paitsi että telkkarissa pyörii usein taustalla joku viisuvuosikerta kun puuhastelen kotona. Minussa itsessäni se tosin näkyy. Vasemmassa kädessäni on tatuoituna lause lempiviisustani.

Mikä on hienoin viisumuistosi?

Niitä on niin monta, että hankala valita. Lordin voitto luonnollisesti sekä ensimmäinen kerta kun lapsena sain valvoa ja katsoa lähetystä suorana. Se oli myös hieno hetki, kun kuulin ensimmäistä kertaa kaikkien aikojen lempiviisuni ja tapasin erään sen esittäjistä. Tämä tosin tapahtui vuosia myöhemmin, eikä suoranaisesti liittynyt viisuihin.

Mikä on parasta Euroviisuissa?

Ennen Euroviisuissa oli parasta se, että sai kuulla lauluja eri kulttuureista ja eritoten eri kielillä. Nykyään kun kaikki laulavat englanniksi, parasta on kun joku yllättää ja vetääkin omalla kielellään.

Mitä muuttaisit Euroviisuissa?

Kuten jo mainitsin, pidin siitä kun laulettiin muillakin kielillä kuin pelkästään englanniksi. Muuttaisin nykyistä kielipolitiikkaa.

Oletko lähdössä Lissaboniin viisuilemaan?

En valitettavasti. Kotisohvalta tulee tänäkin vuonna seurattua.

Mitä perinteitä kuuluu viisufinaalin seuraamiseen?

Ei minulla muita perinteitä ole kuin periaate, että viisuja katsellessa ei syödä sipsejä, koska ne rouskuvat.

Millainen on täydellinen viisu?

Sellainen, joka herättää tunteita ja jää mieleen. Tai vaihtoehtoisesti, että se on niin huono, että on hauska. Plussaa on, jos lauletaan italiaksi tai puolaksi. Hepreakin kelpaa, tai oikeastaan mikä tahansa muu kuin englanti.

Mikä on kaikkien aikojen paras viisu?

Puolan viisu vuodelta 2003, ”Keine Grenzen”.

Teksti ja kuva: Aino Ahlgren